Mikä ihme vaivaa lastamme???

Vierailija

Nuorin kolmesta lapsestamme on 2-vuotias ja todella haastava: levoton, häsläävä ja tyytymätön. Tuntuu, ettei osaa ollenkaan leikkiä (en edes oleta, että osaisi yksikseen, muttei jaksa edes esim. minun kanssani tehdä mitään vaan katoaa häsläämään). Kirjoja jaksaa lukea eli kuunnella paria tiettyä kovasivuista vauvakirjaa ja nekin vähän siinä ja siinä.



Olen ihan loppu. En jaksaisi olla yhtään sekuntia hänen kanssaan kotona vaan ulkoilemme käytännössä kaiken valveillaoloajan, koska kotona ollessaan hän säätää, hajottaa, penkoo ja kiskoo kaiken alas. Ja kitisee ja haahuilee ympäriinsä. Mitään ei saa hänen läsnäollessaan tehtyä.



Onko kellään muulla tämmöistä?

Kommentit (11)

Vierailija

Eräätkin juhlat hänen ollessaan 5 kk sujuivat siten, että keinutin häntä sylissä edestakaisin kävellen 3 tuntia (no, vaihdeltiin välillä miehen kanssa).



Mutta erityisen rauhaton hän ei ollut eikä tyytymätön, päin vastoin aurinkoinen ja iloinen vauva ja sai valtavasti huomiota meiltä sekä sisaruksiltaan.



Kaikkein vaativin vauvana ja myös ainoa koliikkilapsi perheessämme on ollut nyt 9-vuotias esikoinen, joka noin yhdeksän kuukauden iästä lähtien on ollut ja on äärimmäisen helppo, tasapainoinen ja rauhallinen tyyppi. Ja kaksivuotiaana hän todella oli tuollainen sukulaislapsemme kaltainen ylityyni legolinnan kyhääjä.



ap



Lainaus:

Jatkuvasti tyytymättömiä ja huonosti nukkuvia, malttamattomia (ja sata muuta kuvausta) vauvoja nimitetään vaativiksi vauvoiksi ja high-need-babies -nimellä. Googleta noita, niin voit löytää vertaistukea. Tällä palstallakin on käyty aiheesta pari todella hyvää keskustelua, mutta tuskin tuo nykyinen haku-toiminto niitä enää löytää.



Vertaistuki olisi varmasti sinullekin kivaa, kun moni ei varmaan edes ymmärrä millaista tuo teidän elämä on, vaikka asiasta kertoisitkin.

Vierailija

Meillä 1,5v taapero joka myös vilkas ja liikkuvainen: juoksee aina paikasta toiseen (ja tosi kovaa juokseekin), laulelee, juttelee paljon, kiipeilee joka paikkaan ja aina suuna päänä menossa tyhjentämään kaappeja tai tavoittelemaan kiellettyjä juttuja. Äitinä saan aina olla varuillani ettei lapsi saa itselleen vahinkoa aikaan (aina en ole ehtinyt vahinkoja estämään, mutta hyvää onnea on onneksi ollut mukana ettei ole vammoja tullut).



Meidänkään taapero ei arkaile vaan viilettää autotielle ja naapurin pihalle kuin salama.



Tosin meidän taapero ei ole perustyytymätön vaan aurinkoinen ja hyväntuulinen.



Koeta ap vaan rakastaa kuopustasi sellaisena kuin hän on :)

Vierailija

Tajuan kyllä ikäeron mutta on ollut häsläri siitä asti kun lähti liikkumaan (tarvitseeko edes sanoa että aikaisin...samoin alkoi kävelemään 9kk iässä ilman tukea). Jaksaa keskittyä ehkä yhden tai kaksi puolivuotiaille tarkoitettua kirjaa (peruutin tämän takia jäsenyyden kirjakerhossa; kiinnostui kirjoista vasta tässä kuussa!), siinä se.

Vierailija

joka rauhoittui 3-vuotiaana luskelemaan kirjoja, leikkimään autoleikkejä yms. Sitä ennen oli mahdottoman vauhdikas.

Mutta kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi neuvolassa, siellä on yleensä hyvä näppituntuma siitä, minkälaisia kaksivuotiaat yleensä ovat, niin rauhalliset kuin villimmätkin, ja mikä on 'huolestuttavaa'.

Vierailija

Aloin vain itse kiinnittämään huomiota hänen liikkuvuuteensa ja levottomuuteensa sen jälkeen, kun vietimme mökkiviikonlopun sukulaisten kanssa ja paikalla oli myös yksi parivuotias (no, 2,5-vuotias). Tämä tuntui olevan kuin koomassa verrattuna omaamme, istui sohvalla selailemassa kirjoja, teki palapeliä varmaan vartin itsekseen ja istui potalla tyytyväisenä kuin buddha ilman että yritti karata kertaakaan (tarvitseeko mainita, että meillä ei tuo pottailu tule edes kyseeseen, kun lapsi ei pysy siinä(kään). Ulkona tuo lapsi piti aikuista kädestä pitkän lenkin ajan; omani karkaisi auton alle saman tien. Jopa hiukset saatiin leikattua niin, että lapsi istui ja selaili kuvakirjaa! Täysin käsittämätöntä.



Menetin itseluottamukseni ja aloin miettimään, että "normaali", hyvin kasvatettu ja oikeassa suhteessa virikkeitä saanut lapsi käyttäytyy noin ja meidän lapsemme on pilattu siksi, että hänen tarpeitaan ja osaamistaan ei ole osattu nähdä. Siksi tämä viesti. Ymmärrän kyllä, että lapset ovat erilaisia ja ehkä olen unohtanut senkin, millaisia vanhemmat lapseni pieninä olivat (paitsi että muistan kyllä, että olivat PALJON rauhallisempia). Olen vain niin väsynyt tähän häsläykseen että suhteellisuudentaju alkaa ilmeisesti kadota.



Vertaistukea siis tarvitsisin, jos sitä joku haluaisi antaa.



ap

Vierailija

Vähän tuohon tyyliin kuin teillä. Ja kun tuo teidän mökkivieraanne lapsi taas vaikuttaa aivan unelmahelpolta / -rauhalliselta, niin kontrasti on aivan valtava. Meidän rauhallisempi lapsi on nyt kaksivuotias, mutta ei ole silti lainkaan noin rauhallinen kuin tuo mökkivieraanne.



Mulla helpotti silloin aikanaan se, että yhdellä tutulla on samanikäinen lapsi, joka silloin kaksivuotiaana oli vielä aavistuksen kovempi juoksentelija kuin meidän omamme. Sitä minä mietin tuhat kertaa, että ei meidän lapsi ollut ainoa, joka vain juoksee kuin päätön kana.



Mutta kyllä toinen samanikäinen lapsi oli ystävälläni. Ja se tyttö taas oli juuri tuollainen, että kaksivuotiaana viihtyi jo puuhakirjojen parissa yli puoli tuntia kerrallaan ja uskoi vain sanomalla. Musta oli niin masentavaa jutella sen rauhallisen tytön äidin kanssa, että välillä pidin aivan soittelutaukoja ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi.



Eli silloin opin sen, että lapset ovat yksinkertaisesti niin erilaisia, ettei sitä maalaisjärjellä tajuakaan. Luin silloin kirjan, josta tykkäsin tosi paljon: Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - Ihmisen yksilöllisyys. Sitä suosittelen.



Ja sitten opin myös sen, että tuollaisen lapsen kanssa ei kannata lähteä lainkaan vertailemaan. Se on tosi masentavaa. Parhaiten jaksaa itsekin, kun hyväksyy sen, että meidän lapsi on tällainen, eikä välitä siitä mitä muiden lapset on. Ja minä ajattelen myös paljon niin, että varhaislapsuus oli todella haastavaa ja vaativaa äidille (siis aivan toisessa mittakaavassa, kuin normaalin pikkulapsen kanssa), mutta jossain vaiheessa ne roolit kääntyvät toisin päin. Ehkä sun ja mun lapsi pärjäävät sitten koulussa loistavasti tai työelämässä tai urheilussa tuolla energiamäärällä pötkii tosi pitkälle.

Vierailija

Sitä erilaisuutta olen yrittänyt itsellenikin iskostaa ja välttää vertaamasta lasta erityisesti sisaruksiinsa. En halua polkea hänen itsetuntoaan asettamalla jatkuvasti mittatikuksi jotain täysin hänen persoonastaan poikkeavaa lasta.



ap

Vierailija

Jatkuvasti tyytymättömiä ja huonosti nukkuvia, malttamattomia (ja sata muuta kuvausta) vauvoja nimitetään vaativiksi vauvoiksi ja high-need-babies -nimellä. Googleta noita, niin voit löytää vertaistukea. Tällä palstallakin on käyty aiheesta pari todella hyvää keskustelua, mutta tuskin tuo nykyinen haku-toiminto niitä enää löytää.



Vertaistuki olisi varmasti sinullekin kivaa, kun moni ei varmaan edes ymmärrä millaista tuo teidän elämä on, vaikka asiasta kertoisitkin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat