ilmoitanko lapsen uskontotunneille vai mitä teen?

Vierailija

eli ekaluokkalinen pitäis ilmoittaa kouluun mutten osaa päättää ilmoitanko uskonnontunneille. Opetusohjelmaa luin ja aika oman uskonnon painotteista on. Toivoin että olisi ollut uskontoa ylipäätään, eli opetusta kaikista uskonnoista. Vietetään joulut ja pääsiäiset yms. juhlina joihin ei uskonto meillä liity (niinkuin ei monella uskovaisillakaan). mutta ei uskota jumalan olemassaoloon. Erottiin kirkosta kun lapsi syntyi. Se sai meidät ajattelemaan asiaa ja sitä uskotaanko sydämestä jumalaan. Toisaalta en ole tämän enempää koskaan jumalaan uskonut ja silti uskontotunnit olen itse käynyt eikä niistä haittaakaan ole ollut. Luulen että pikkukunnassa elämänkatsomustunnit pidetään päivän päätteeksi tai muuten eri aikaan uskontotuntien kanssa jolloin erottuu liikaa joukosta. mitä tehdä? ja mitä itse olette tehneet vastaavassa tilanteessa olevat?

Kommentit (11)

Vierailija

niistä uskontotunneista olisi lapselle jotain haittaa? Enemmän joutuu silmätikuksi ja ihmettelyn kohteeksi ET:n tunneille mennessä jos vielä pienehkö koulu. Antaisin lapsen itse päättää myöhemmin vakaumuksensa ja kulkea vielä koulussa valtavirran mukana. Lapsille ne uskonnot on aika samantekeviä ja vaan mukavia ja jänniä tarinoita. Tämä siis minun mielipide. Onnea teidän koulutielle!



-Tulevan ekaluokkalaisen äiti myös

Vierailija

Minä olen pitkään pohtinut samoja asioita kuin sinäkin, esikoinen kun aloittaa syksyllä koulunkäynnin. Päädyin ilmoittamaan hänet elämänkatsomustunneille, perusteena juuri se että haluan uskontoja opetettavan neutraalisti... Jokainen valitkoon oman vakaumuksensa kun on siihen kypsä.



Nykyään myös niin monet jo valitsevat elämänkatsomuksen, että ei se ole mitenkään ihmeellistä tai tee lapsesta poikkeavaa. Koulussa kun on paljon muitakin valinnaisia aineita, eivät kaikki esimerkiksi opiskele A-kielenä englantia vaikka enemmistö näin tekeekin.



Mielestäni myöskään muut lapset eivät mitenkään kummeksu sitä, että osa opiskelee elämänkatsomustietoa uskonnon sijasta. Meteliä tästäkin aiheesta pitävät vanhemmat, ei lapset.



Opiskelu ensimmäisellä luokalla on muiltakin osin pienissä ryhmissä tapahtuvaa, kaikki oppilaat eivät ole aina yhtä aikaa luokassa... Joten miksi ihmeessä elämänkatsomuksen valitseminen tekisi lapsesta jotenkin poikkeavan? Tämä aihe tuntuu hiertävän lähinnä aikuisia, ei lapsia.

Vierailija

Emme kuulu kirkkoon, kirkollisverojen takia. Iso perhe ja rahat tiukilla lainasta jne. Isommat ovat käyneet rippikoulunsa kuka kummiksi mentyään, kuka avioliiton takia. Ainakaan eivät käyneet rippikoulua siksi että olisivat saaneet lahjoja. Voi uskoa vaikka ei maksaisikaan kirkollisveroja.



Laitoin kuitenkin kirkosta eroamisen jälkeen pari viimeistä lasta uskonnontunnille, koska koulutunnit paremmin järjestyi "uskontolaisille" kuin ET:ssä.



Varsinkin toinen lapsistani sai pelkotiloja, kai riippuu opettajastakin, mutta aika julmia juttuja voi olla, kuten olen kuullut seurakunnann kerhoistakin. Joitain tosi vaikeita aikoja oli, kun lapsi sai vaikutteita. Hän mm. valvoi öisin ja käveli hermostuneesti, ei syönyt kunnolla jne. koska kuulema enkeli tulee hakemaan häntä kahden viikon kuluttua..



Jos osataan antaa uskontokasvatusta nin että otetaan ikä huomioon, edetään raskaimpiin asioihin lapsen tason mukaan, niin OK. Omantunnon asioitakin alkoi vaivaamaan, kun lapsi kysy päivällä ja vielä illalla huolissaan - äiti, anteeksi jos olen tehnyt jotain...

Vierailija

olisi hyvä oppia aika paljon kristinuskosta. Ihan siis Raamatun tarinoita ymmärtääkseen taidetta, vertauskuvia ja sanontoja, kirkkohistoriaa ymmärtääkseen Euroopan kehitystä ja kulttuuria jne. Kristinusko ja luterilaisuus on iso tekijä ja vaikuttaja suomalaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa, vaikka nykyään olemmekin hyvin maallistuneita. En tiedä, miten hyvin ET opettaa esimerkiksi ihan Raamatun tarinoita (siis palavia pensaita, tuhlaajapoikia, Jaakobin painia jne.), joiden tunteminen on kulttuurisesti melko tärkeää ja joita alakoulun uskontotunneilla paljon opetellaan. Ilman niiden tuntemusta voi olla aika pihalla monista yleisistäkin kulttuurisista referensseistä.



Kannattaa ymös muistaa, että maailma ei ole yhtä maallistunut kuin Suomi. Uskontojen tunteminen on tärkeää ihmisiä ja kulttuurjea ymmärtääkseen ja kristinusko on ylivoimaisesti maailman suurin uskonto.

Vierailija

Minä kuitenkin vielä kuulun kirkkoon, mutta mieheni ei. Hirveän syvällistä suhdetta minullakaan ei kyllä uskontoon ole. Minusta uskonnon tunnit ala-asteella olivat ihan kivoja, en osannut silleen ajatella niitä uskonnollisina juttuina, vaan ne olivat mielenkiintoisia tarinoita. Suomessa kuitenkin vielä on valtion kirkko, ja tekin vietätte kristillisiä juhlapyhiä, niin kyllä minusta on ihan hyvä lastenkin oppia tietämään, mikä evankelis-luterilainen kirkko on ja miksi niitä jouluja ja pääsiäisiä vietetään (siis yleissivistyksen kannalta). Ja myöhemmillä luokilla käsitellään sitten niitä muitakin uskontokuntia ja kristittyjä lahkoja ym. Ei siitä uskonnonopetuksesta minusta lapselle haittaakaan ole. Minusta omat lapseni saavat aikanaan päättää, haluavatko kuulua kirkkoon tai jopa vaihtaa uskontokuntaa. Se on henk.koht. valinta.

Vierailija

Kirkkoon kuitenkin vielä kuulun, mutta mieheni ei. Minusta uskonnon tunnit ala-asteella olivat ihan kivoja, en osannut silleen ajatella niitä uskonnollisina juttuina, vaan ne olivat mielenkiintoisia tarinoita. Suomessa kuitenkin vielä on valtion kirkko, ja tekin vietätte kristillisiä juhlapyhiä, niin kyllä minusta on ihan hyvä lastenkin oppia tietämään, mikä evankelis-luterilainen kirkko on ja miksi niitä jouluja ja pääsiäisiä vietetään (siis yleissivistyksen kannalta). Ja myöhemmillä luokilla käsitellään sitten niitä muitakin uskontokuntia ja kristittyjä lahkoja ym. Ei siitä uskonnonopetuksesta minusta lapselle haittaakaan ole. Minusta omat lapseni saavat aikanaan päättää, haluavatko kuulua kirkkoon tai jopa vaihtaa uskontokuntaa. Se on henk.koht. valinta.

Vierailija

en usko että on haittaa kuten sanoin ei niistä itsellenikään haittaa ollut. tuntuu vain pöhköltä kun lapselle opetetaan niitä asioita sitten tosina kun kotona niistä puhutaan satuina. meneekö lapsi ihan hämilleen kun kaksi erilaista auktoriteettia, opettaja ja vanhemmat puhuu asioista aivan eri tavalla? aika kouluriippuvaista taitaa olla tuo että kuinka uskovaista uskonnon opetus on, tai siis opettajasta riippuvaista ehkä enemmänkin. Kai minä uskontotunneille ilmoitan vaikkei se oikealta tunnukaan. elämänkatsomustieto vaikutti ihan järkevältä tosin tuntuu että lapsi jo nuo asiat oivaltaa, oikean ja väärän yms. on harvinaisen tunneälyinen lapsi. odottaa kauppakeskuksissa hississä onko muita tulossa ennen kuin painaa ovet kiinni, huomioi aina toiset ennen itseään jne.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat