Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi lapsia pitää tehtailla niin pienellä ikäerolla ettei meinaa jaksaa?

Vierailija

Ei aina ymmärrä.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Minä en ainakaan haluaisi vanhuksena ajatella, että kylläpä minä itselleni raskaan elämän leivoin, mutta jotenkinhan tuosta SELVITTIIN. Elämä on pelkkä selviämistaistelu, niinkuin eläimillä viidakossa.

Vierailija

Mutta kääntöpuolella, ei voi aina tietää mitä siellä on.

Sairasteluita, omia sairastumisia, minkä luonteisia lapset ovat, lähipiirissä voi yhtäkkiä tukiverkosto hajota alta, ja aviopuolisokin voi kuolla yllättäen, meteoriitti tai tsunami voi iskeä.

Jos ei ota riskejä, ei voi koskaan saada mitään.



Pienen ikäeron hyvät puolet voi olla ainakin:

läheiset sisarukset ja lapsilla on aina seuraa toisistaan

vähemmän aikaa pikkulapsivaihetta, nopeammin töihin takaisin

samat tavarat voi kierrättää lapselta toiselle paremmin



Ja aina ei voi ennakoida, voi ehkäisykin pettää.



t. pienellä ikäerolla lapset ja p*een rankkaa, mutta on tässä hyvätkin puolensa

Rankkaa se on vaikka olis isompikin ikäero, jos on sairastelua yms, mutta ihmiset tuntuu ymmärtävän sitä paremmin mitä pienempi ikäero on.

Vierailija

Olisin jaksanut hyvin, jos kuopus olisi ollut "normaali" vauva. Moniallergikon ja korvakierteisen vauvan äidiltä voimat loppuvat helposti muutenkin, saati kun on kaksi isompaa hoidettavana.

Vierailija

Siellä kulettaa lapsiaan myös yks 5 lapsen äiti, lapsista 2 ala-asteella ja 3 alle kouluikäistä, nuorin nyt 11kk. Neljän lapsen kanssa jo itki(!!) kuinka on rankkaa ja kun mieskään ei auta.

Tuo viides raskaus oli jo ihan käsittämätön, nainen oli kaks viikkoa vauvasta onnessaan ja sitten alko taas entistä pahempi ruikutus, kun ei ne nuku, ne vaan tappelee, ei jaksa ei jaksa.

Ja nyt huomasin, kun aukas takkinsa, että ihan selkeesti on kuudes tulossa!

Vierailija

käyttää ehkäisyä, joten siinä mielessä mielestäni voi hyvinkin puhua tehtailusta tai hankkimisesta, eikä saamisesta. Toinen juttu tietysti on se, että lasta ei saa yrityksistä huolimatta, mutta tällöinhän ikäero vaan kasvaa, eikä liity ap:n kysymään tilanteeseen...



Sitten itse aiheeseen. Me olemme mieheni kanssa alle kolmekymppisiä ja ainoa lapsemme on kohta kaksivuotias. Olen palaamassa töihin ja alan tehdä väitöskirjaa (työajalla), olemme myös muuttamassa ja vähän remonttia pitäisi uuteen asuntoon tehdä. Olemme tehneet tietoisen päätöksen, että seuraavan lapsen hankkiminen siirtyy ainakin parilla vuodella eteenpäin. Emme halua elää jaksamisemme äärirajoilla. Lisäksi haluamme matkustella yms. Toki kaikki vanhemmat eivät koe usean pienen lapsen hoitamista raskaaksi tai hankalaksi, mutta me emme sitä nyt halua. Olen välillä surrut esikoiseni puolesta sitä, ettei hän saa heti leikkikaveria. Lisäksi koen pientä painetta sukulaisten, ystävien, tuttavien puolesta, että ne lapset pitäisi tehdä kerralla... Mutta tämä on siis meidän perheellemme ehdottomasti paras ratkaisu.

Vierailija

Meillä on kolme lasta ja kaikkien välillä on vajaa 2 vuoden ikäero. Olen jaksanut oikeinkin hyvin lasten kanssa, vaikka tietenkin yöheräilyt ovat väsyttäneet. Elämäntilanteemme on muutenkin melkoisen kuormittava, mutta kuten sanottu en tunne itseäni väsyneeksi tai loppuun palaneeksi. Yhdenkin lapsen äiti voi olla aivan loppu. Kannattaa myös erottaa toisistaan fyysinen ja henkinen väsymys, joista tuo jälkimmäinen on pahempaa ja sitä ei ole niin helppo hoitaa pois. Toisaalta en ymmärrä, miksi väsymyksestä ei saisi puhua? Se että väsyttää esim. lasten sairastaessa kun yöllä tulee valvottua enemmän kuin nukuttua, ei ole mikään ihme. Siinä mielessä olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla, että en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aivan hätää kärsimässä kahden lapsen kanssa ja sitten tehdään vielä lisää.

Vierailija

Olen nyt 32-v. Esikoiseni on 4 kk. Haluaisin 3 tai ehkä jopa 4 lasta. En ole tehnyt aiemmin koska en ollut tavannut silloin vielä miestäni ja ennen kuin aloin oman nykyisen mieheni ja lapseni isän kans en vielä koskaan aiempien miesystävieni kanssa päässyt niin pitkälle että perhettä olis edes suunniteltu.



Ajattelin ensin etten aloita minkäänlaista ehkäisyä ennekuin haluttu lapsimäärä on kasassa. Menkat alkoi kuitenkin jo 3 kk synnytyksestä ja tämän ekan kans on ollut sen verran rankkaa, yövalvomista ja iltaitkuja sun muuta että mies halusi alkaa käyttään kortsuja. Nyt ollaan suunniteltu että jätettäis kesällä taas ehkäisy pois ja katottais miten käy. Parasta olis jos saisin seuraavan lapsen 34-v, sitten 35-v tai 36-v ja vielä viimesen joskus nelikymppisenä jos luoja suo. Raskastahan siitä varmaan tulee, mutta ehkä sitä tottuu aina lapsi kerrallaan.

Vierailija

Kun puhutaan että ihan hyvin on SELVITTY, no hyvä ku on selvitty, mutta ite aattelin että vauva-ajasta ja lapsista voi ja pitää nauttia! Meil on tasan 6 vuotta ikäeroo tytöillä ja aivan mahtavaa on ollu koko ajan! Isompi ei oo ollu kertaaka mustis, ja niiiiin hellä siskoonsa kohtaan että! Äitiyslomani loppu just ja jään vielä kotiin, ihanaa aikaa, josta nautin todella paljon. Ehtii sitä töissäki viä olla... En ymmärrä sitä että monet pitää itsetarkoituksena, että lapsilla on tietty pieni ikäero (1,5-2v) ihan ku se vaan toisi jotain täydellisyyttä perheeseen :) Mun siskolla on 1v5kk ikäerolla muksut, eikä todellakaan ollu hänellä helppoo, varsinki ku lapset on viä kauheen allergisii... Siinä hän ei kyllä itestään ehtiny/jaksanu huolehtia, eikä lasten seurasta jaksanu iloita.... Ite pidän tosi tärkeenä et huolehtii itestään ja kunnostaan, ja samalla parisuhteesta.

Vierailija

kukaanhan ei voi etukäteen tietää, millainen vauva sieltä maailmaan putkahtaa. Vaikka kuinka ajattelisi jättävänsä riittävän ikäeron lasten välille, niin sieltä voi tullakin sairas tai muuten vain vaativa vauva tai vaikkapa kaksoset. Ja silloin sitä jaksamista sitten vaan joutuu venyttämään, vaikka kuinka ei itse halunnut siihen tilanteeseen.



Mitäpä jos jokainen vain huolehtisi omasta perhesuunnittelusta parhaansa mukaan. Siinä kun ei ulkopuolisilla kuitenkaan ole nokan koputtamista. Ja kun jollain lähipiirissä elämä kääntyy syystä tai toisesta selviämiseksi, niin olisi upeaa, kun unohdettaisiin nämä selän takana hämmästelyt ja oltaisi enemmän tukena.

Vierailija

Tosin meillä on lapsilla n.2,5v ikäero että ei mitään tyyliin vuoden ikäeroja mutta onhan 2v aika pieni vielä. Luulen etten enää tähän viitsis ryhtyä sitten kun nuorin olis jo iso ja on ollut työelämässä yms. Kaikki 3 lasta ovat alle 3v välein eli saan samaa ansiosidonnaista rahaa ja myös työpaikkani odottaa kun hoitovapaa loppuu. Haaveissa olisi vielä lisää lapsia mutta se täytyy sitten harkita aina erikseen että jaksanko vielä. Mies on reissuhommissa.



Ihana kun kaksi vanhinta leikkivät ja touhuavat paljon yhdessä. Rakastavat toisiaan kovasti ja osoittavat sen myös. Toisaalta tappelevat myös toki välillä, eihän kaikki ole yhtä auvoa koko ajan!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat