Elämä vaativan vauvan kanssa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä poika nyt reilu 3 kk. On koettu koliikki ja kovat vatsavaivat. Imetyksessä on ollut paljon ongelmia, paha tiehyttukoskin on ollut neljään kertaan, joka on nostanut korkean kuumeen. Kaiken tämän lisäksi vauva on niin temperamenttinen että. Kertaakaan ei olla saatu häntä ulkovaatteisiin puettua ilman kamalaa huutoa. Päikkärit nukkuu vain vaunuissa pienen työn jälkeen (huutaa pää punasena joka kerta). Koskaan ei ole nukahtanut itsekseen sitteriin, puuhamatolle tai minnekään muualle. Iltaisin on nukutettu rinnalle syöttämällä monta tuntia. Nyt poika ei enää halua nukahtaa rinnalle, joten nukuttaminen onkin oma numeronsa, kun tuttikaan ei kelpaa edelleenkään, vaikka kovasti on yritetty. Yöt meneekin aika mukavasti, syöttö ja takasin sänkyyn. Aiemmin yöt menivät 2-6 h syöttövälein, nyt maksimiväli on ollut 3 h (vaikka tiheän imemisen viikko on jo ohitettu, eikai heti voi olla toinen perään..?), päivät nykyään 2 h syöttövälillä, vaikka ennen söi 3-4 h välein. Mitään rytmiä meillä ei ole edelleenkään paitsi että poika nukahtaa yöunille 21-22 ja niiltä noustaan lopullisesti 9-10.



Kysyisinkin olisiko jollakin kokemusta elämästä tälläisen temperamenttisen vauvan kanssa? Helpottaako koskaan? Onkohan rintamaidon energiamäärä enää riittävä ja pitäisi aloittaa jotain kiinteitä? Päästänkö koskaan mihinkään rytmiin? Entä onko jotain keinoa tuohon pukemiseen/nukuttamiseen miten sen voisi hoitaa huudattamatta vauvaa?

Kommentit (5)

Vierailija

huutaa lähes joka kerta naama punaisena ennen päiväunia. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että hän väsyttää itse itsensä uneen. Aloitimme juuri "nyrkkeilyharjoitukset" ( esim lapanen narun päässä käden ukottuvissa) ja se selkeästi helpottaa energian purkamista ennen unia.



Tsemppiä ja muista huolehtia omasta jaksamisestasi!



Kuulosuojaimet on äidin paras ystävä...

Vierailija

Ihan kuin meidän esikoinen. Itki joka kerran ulkovaatteita, yleensä sisävaatteitakin puettaessa, etenkin bodyn nepit olkapäällä olivat hänestä ikäviä. Itki vaipanvaihtoa, aluksi kylpyä ja jopa vastasyntyneenä ihan pyllypesuakin.



Nukahtaminen on aina ollut työn takana. Päiväunille laitosta tulikin ihan mahdoton show siinä kaksivuotiaana, nyt suostuu taas vähän paremmin nukkumaan. Yöt olivat meilläkin pahimmat 6-8kk iässä, heräili jopa puolen tunnin välein koko yön läpi. Toivottavasti teillä ei sentään sitä ole edessä ;) Meilläkin oli koliikki, ja kaikenlaista mahavaivaa muutenkin vauvaiässä ja myöhemminkin vähän. Tyttö herää edelleen öisin n. kahdesti, toisinaan nukkuu kyllä koko yönkin mutta toisinaan herää sitten viisikin kertaa. Ikää nyt 2,5v.



Autoilu oli vauvana tuskaa, kun paikallaan ei tahtonut olla. Nyt alkaa jo sujua autoilukin! Tai helpotti jo aiemminkin vähän, mutta nyt menee jo tunnin matkat ihan ok. Pitemmällä ei oo vähään aikaan käytykään.



Meidänkin tyttö on vilkas, eloisa, temperamenttinen. Oma tahto alkoi kyllä näkyä jo yksivuotiaana, ellei aiemminkin. Tunteet näytetään täysillä, niin surut kuin ilotkin. Tänään mm. hihkui ja kirkui innosta, kun käytiin kaupungilla ja mentiin kahvilaan... ei todellakaan oo rauhallinen tapaus, vaan menevä. Toisaalta on todella sosiaalinen, ei tarvitse rohkaisua muihin tutustuessa jne.



Helpommaksi elämä alkoi, kun tyttö oppi liikkumaan n.6,5kk iässä. TAi siinä vaiheessa päivät helpottuivat, yöt pahenivat. Liikkuminen antoi hänelle iloa, ei tarvinnut enää viihdyttää koko aikaa kitisevää lasta. Sitten helpotti siinä 9kk iässä, kun unet paranivat, ja 1v siirrryttiin sisälle nukkumaan päikkärit, ja neiti alkoi toisinaan jopa nukkuakin ihan 1,5h putkeen! Koko ajan on mielestäni helpottanut siitä lähtien, mitä nyt 1v8kk oli paha uhmavaihe, jolloin heittäydyttiin kyllä ihan joka paikkaan. Nyt uhmaa on edelleen, muttei tuollaista känkyttelyä. Meilläkin musiikki on hyvä rauhoituskeino, ja laulettu onkin paaaaljon :)

Vierailija

siitä helpottaa! Meillä oli ensimmäiset kuukaudet kyllä ihan tuskaa, muistan monena aamuna ajatelleeni että miten tästä päivästä selviää hengissä! Yöt meilläkin meni suht ok, mutta muuten huutoa, huutoa...=( Odotin että vauva täyttäisi sen maagiset 3kk ja "koliikki" olisi ohi, mutta eipä se sillonkaan vielä paljoa helpottanu. Joskus puolen vuoden lähestyessä rupesi tuntumaan että ehkä tästä voikin selvitä. Nyt tytsyllä on ikää 9kk ja edelleen on hyvin tempperamenttinen tyyppi, mutta myös tosi kova hymyilemään ym. Tietysti tulee välillä huonoja päiviä, mutta onneks harvemmin. Nyt harmittaa ettei osannu nauttia yhtään ensikuukausista, kun olin lähinnä kauhuissani että tätäkö tää äitiys nyt on... Ois vaan pitäny jaksaa lykkiä vaunuja ulkona tai pitää vaikka koko päivä vauveli sylissä, kunhan ois vauveli ollu tyytyväisempi. Nyt meillä ei pahemmin enää sylissä viihdytä ja rattaissakaan ei oikeen malttais istua. Eli yritä jaksaa ja nauttia!!! Aika menee OIKEASTI liian nopeasti. Mitä huutamiseen tulee, niin meillä on välillä vieläkin melkonen show päällä kun pitäisi pukea/mennä nukkumaan.=) Yöunet meni pitkään samanlailla kun teillä, mut jossain vaiheessa tytsy päättikin että menee illalla nukkumaan jo kaheksen maissa ja herää aamulla viiden-kuuden aikoihin, päivätunet nukutaan vieläkin hyvin vaihtelevasti 2-3 kertaa päivässä. Mutta eiköhän se rytmi joskus löydy! Ruuat annan kyllä tunnin tarkkuudella joka päivä enkä esim.maitoa välissä. Juodaanko teillä ollenkaan tuttipullosta? Meillä ei suostunu ollenkaan ottamaan tuttia eikä pulloa, mutta noin kuukausi sitten rupesi hylkimään rintaa ja suostuikin juomaan pullosta. Öistä oon huomannu sen että kun juotan korviketta niin nukkuu paljon paremmin kun sillon kun imetin. Eli jos teillä on tuttipullo käytössä, niin voisit kokeilla juottaa korviketta/velliä illalla/yöllä. Jos kiinnostaa kirjotella/kysellä "vinkkejä" niin laitappa mailiosotetta.=)

Vierailija

meidän poika oli vauvana juuri tuollainen, eli nukahtamiset ja pukemiset aina kovan työn takana, ei tuttia, ei tuttipulloa. Aluksi nukkui suht hyvin yöllä, mutta päivät olivat täyttä kaaosta, sitten (4kk lähtien) saatiin päivät rytmitettyä, mutta joskus 6kk ikäisestä lähtien rupesi heräämään yöllä tunnin välein. Tilanne kärjistyi kun poika oli 8-9 kk ikäinen. Öistä on tullut ihan hulluja. Äiti oli imetty niin tyhjille, että painoindeksi tippui jonnekin 16,5 tasolle (tuttipullo ei ole siis edelleen kelvannut ja kiinteätkin aika vaihtelevasti). Väsymyksestä on lähtenyt tajukin kaksi kertaa ihan oikeasti, onneksi iltaisin, näin että oli mies kotona.



Kun ohittiin 1v rajapykälän alkoi pikku hiljaa helpottaa. Opittu kävelytaito nosti pojan yleistyytyväisyyttä aivan mielettömästi. Poika oli aina todella aktiivinen ja on ilmeisen paljon kärsinyt pienempänä kykyjensä rajallisuudesta.

Noin 1v2kk hän oppi myös nukahtamaan itsekseen, rakas lelu kainalossa. Silloin meillä nukuttiin ensimmäistä kertaa yön yli heräämättä.



Nyt ollaan kovaa vauhtia menossa kohti 2v syntymäpäivää ja voi sanoa että juuri nyt on helppoa. Ei tarvinnut vieroittaa tutista, eikä pelätä että tuo nukahtaa vahingossa kotimatkalla ennen kun pääsee sänkyynsä. Pukemiset meillä helpottivat silloin kun ulkona olemisesta tuli mielekästä (oppi kävelemään ja ruvettiin ulkoilemaan muutenkin kun unimerkeissä).



Ilman muuta tuo "huudattaminen" saattaa tuntua alkuvaiheessa sydäntäraastavalta, mut nyt oikeasti luulen että se huuto on ollut aktiivisen temperamentin omaavan vauvan ainut tapa saattaa itsensä fyysiseen väsymykseen ja sitä kautta uneen. Kyllä sitä ihmisellä saattaa olla jo syntyessä aivan valtavasti elämän energiaa vaikka mahdollisuudet sen kanavointiin ovat aluksi vähäiset.



Minusta hyviä vinkkejä erilaisista tempperamenteista saa Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoista (Tempperamenti, ihmisen yksilöllisyys). Minulle ainakin selkeni sitä kautta joitakin asioita.



Tsemppiä ja jaksuja!

Vierailija

Moi!



Meillä ensimmäinen lapsi oli juuri samanlainen tapaus, nyt toinen poika on lähes täysin erilainen kuin veljensä, eli paljolti luulen myös että teillä on ns. aktiivinen lapsi tai siis vaativan temperamentin omaava vaavi..



Englanniksi ainakin googlaamalla "fuzzy baby" löytyy esim. netistä aikapaljon neuvoja Dr. Searsiltä ton temperamentin omaavan lapsen käsittelyyn..



Meillä esikoinen nyt himpun verran yli 2v, ja edellen on tosi vilkas, ja menee ylikierroksille ja vähille syömisille ja vähille unille helposti, eli kaikkein helpoiten sujuu elämä jos yrittää tiukasti pitää rutiineista, syömisistä ja uniajoista ennen kaikkea kiinni.



Ihana poika on, mutta kyllä tosi paljon vaativampi edelleen kuin moni ikätoverinsa. Helpottaa kyllä koko ajan, kun osaa jo aika hyvin ilmaista itsensä ja tarpeensa. Äidissä on edelleen aika paljon kiinni myös.



Koliikin sain itse loppumaan aikanaan kuin seinään lopettamalla kaikki maitotuotteet imetysdietistäni. Myös myöhemmin on ollut herkkämahainen, eli luulisin että osa itkuista meni suoraan sen piikkiin, osa oli varmaan sitä että oli yliväsynyt, enkä osannut laittaa ajoissa ennakoiden nukkumaan päiväunille tms.



Vauva-aikana sain hänet rauhoittumaan unille ainoastaan vaunuihin heijaamalla, taikka kantoliinaan tai babynjörniin niin, että olin itse liikkeessä. Usein vauvan ollessa yli 6kk kävimme kesäaikaan iltaisin "nukutuslenkillä" babybjörnin kanssa ulkona kävelyllä, josta siirsimme pojan sänkyyn nukkuvana hänen nukahdettua.



Ja musiikki on aina myös rauhoittanut häntä. Sitten usein vieläkin on hyvin ärsytysherkkä, eli pitää laittaa valot ja varsinkin äänet minimiin, että takaa pojalle hyvän unirauhan. Nykyään kun osaa jo aikahyvin puhua, valittelee aina mitä pienimmästäkin äänestä, että häntä häiritsee ne varsinkin nukkumaan mentäessä.



Jaksamisia! Meitä on muita:-)



ps. Mutta tuo ruoka-aine allergia homma kannattaa ehkä myös miettiä läpi, ettei voi olla itkujen syy..

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat