kummatkin vanhemmat vuorotyössä ja lapsi hoidossa (1v) Onnistuuko/onko liian rankkaa lapselle?

Vierailija

.

Kommentit (10)

Vierailija

hoitopäiviä ei varmaan tule paljon, mikä hyvä asia. Jos siis saatte sumplittua työvuorojanne. '



Mutta koska hoitopäiviä vähän, niin lapsen on vaikeampi sopeuta hoitoon.



Eli puolensa!

Vierailija

ja luulisin, että pystyisimme jonkinverran ainakin ns. päättämään työvuoroja ja lähellä olisi myös mummu ja anoppi, jotka varmasti hoitaisivat hädän tullen.. mutta miten silloin esim. jos kummatkin ovat iltavuorossa? ja uskaltaako nuin pientä vielä jättää hoitoon yöksi?

Olisiko päiväkoti (yksityinen vai kunnan), pph vai ryhmäperhepäivähoito paras ratkaisu?



-ap, joka vielä vähän pihalla näistä lapsen hoito-jutuista! :)

Vierailija

On kyllä lukemattomia kertoja sydäntä kylmännyt katsoa, kun ihan pieniä vauvoja itkee siellä äitiä iltaisin. Viikko sitten kävelin tarhan ohi, ja siellä oli sellainen alle 1-vuotias vauva, joka vain itki hoitajan sylissä eikä vieras syli lohduttanut.



Usein kun tarhan ohi kävelee, pienet tuttisuiset lapset katselevat tyhjin silmin ulos ja vain odottavat, että tulisi äiti tai isä hakemaan. En raaskisi ikimaailmassa laittaa omaani niin pienenä vuorotarhaan, isomman kyllä.

Vierailija

...Meillä ollan molemmat vanhemmat monivuorotöissä ja molemmat lapset päiväpäiväkodissa. Voimme sumpli työaikoja ja toinen tekee vähän lyhennettyä työviikkoa.

Riippuu varmaan siitä pitääkö lapsen olla paljon öitä tarhassa tms. Onko apukäsiä/hoitajia miten saatavilla easim. vanhemman sairastuessa jne. Meillä ongelma on lähinnä se, ettei perheen yhteistä aikaa tahdo olla ja sitten toinen vamhempi on aina yksin ölasten kanssa jos ei ole töissä.



Toivon ettei meillä tämä tilanne jatku kovin pitkään.

Vierailija

Noin puolitoistavuotias oli silloin kun aloin tehdä "omaa" vuoroani eli yötä. Mies tekee erittäin epäsäännöllistä vuorotyötä jossa öitä myös paljon. Aluksi hirvitti nuo yöt, mutta aivan kuten tarhassa kerrottiin jo aluksikin niin lapset nukkuu tarhassa paremmin kuin kotona. Nyt poika kotona pikkukakkosen takia, mutta eipä ole pahaa sanaa vuorotarhasta. Hoitovuoroja oli vähän vaikka molemmat vanhemmat kokoaika työssä niin lapsella 60% hoito. Pitkiähän nuo pisimmät hoitopäivät oli eli 20h, mutta koska lapsi nukkuu siitä yleensä yli puolet niin ei se ole sen kummempi juttu.

Vierailija

Esikoinen meni 1,5 -v hoitoon. Minä aamu/iltatöitä, mies samaten. Meill työvuorot oli vuoroviikoin: minä aamussa, mies illassa ja päinvastoin. Yhteistä aikaa oli sitten viikonloput = molemmilla vapaat. Näin onnistui meillä hyvin lapsen kannalta (niin hyvin kuin mahdollista tässä tilanteessa). Ei tullut ylipitkiä päiviä. Ainut huono puoli, että perheen yhteistä aikaa oli vain viikonloppuisin. Tällä mentiin puolisen vuotta. Sen jälkeen sain itselleni päivätyön, miehen vuorotyöt jatkuu...

Vierailija

Mies on kokki, joten tekee periaatteessa aamua ja iltaa, mutta välillä on vuoroja "siltä väliltä", ja vuorojen alkaminen ja loppuminen ei ole ihan säännöllistä... Minä saan hyvissä ajoin etukäteen tietää yövuorot, joten laitamme aina silloin miehen vuorolistan tekijälle toiveet, että silloin kun minä menen yöksi ei miehellä olisi myöhää iltaa eikä seuraavana aamuna klo:6 töihin menoa (joku valmisteluvuoro). Hyvin on ne onnistuneet. Joskus tulee sitten yhtäaikaa iltavuoro, mutta useimmiten ollaan saatu jompikumpi työkavereiden kanssa vaihdettua vuoroja tai mummo on hakenut lapset hoidosta ja ollut illan heidän kanssaan. Siihen ollaan pyritty, että nukkumaanmenoaika olisi säännöllinen, ja että viimeistään klo:20 oltaisiin kotona.



Ollaan siis aika paljon limittäin töissä. Vuorotyössä on se puoli, että silloin on myös viikolla vapaita, joten lapsille tulee enemmän vapaata kuin säännöllisen päivätyön tekijöille. Minusta on ihan mukava, että me molemmat osallistutaan yhtä paljon lastenhoitoon ja myös mies joutuu huolehtimaan heidän ruokailujaan ja nukkumaanmenoja jne. Vuorotyössä on myös se etu, että aika usein saa lapset nukkua vähän pidempään ja hoitopäivät harvoin venyvät ihan älyttömän pitkiksi (toinen menee iltaan, niin kohta toinen tulee jo aamuvuorosta).



Lapset ovat sopeutuneet hyvin järjestelyyn. Vaikka äidin ja isän työt on epäsäännöllisiä, niin pidämme kiinni päivärytmistä ja rutiineista! Nukkumiset ja syömiset tapahtuvat kotona ja hoidossa samaan aikaan ja lauantai on lasten karkkipäivä vanhempien töistä riippumatta jne. Lapsillamme on kuitenkin kaksi vanhempaa, jotka välittävät ja hoitavat...



Se mikä on selvästi varjopuoli, ja mikä varsinkin minua on alkanut ärsyttää viime aikoina, on ettei koko perheen yhteistä aikaa ole juurikaan; pitäis hoitaa joskus parisuhtettakin, olisi kiva käydä kylässä perheenä ja kutsua ihmisiä kylään, joskus olisi mukava käydä vaikka yhdessä ostoksilla jne., mutta kun tuntuu että aina on jompikumpi töissä...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat