Vierailija

en vain usko siihen, että minua pettäisi. edes yksi asia jota osaan olla murehtimatta etukäteen tai turhaan. :)

Kommentit (15)

Mies ei suostu eroamaan, "apinanraivo" melkein puskee pintaan kun olen asiasta hänen kanssaan yrittänyt jutella. Ei suostu asiaa puimaan mitenkään ja odotettavissa olisi todennäköisesti aivan kauhea erohelvetti ja taistelu lapsesta.



Toivon, että jos löytäisi toisen naisen, haluaisi lähteä liitosta itse ja voisi sopia asioista hieman sivistyneemmin...



Hirveä tilanne, tiedetään :(.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

minä en ainakaan jaksa suoda ajatustakaan koko asialle, enhän minä sen pettämistä voi estää mitenkään! tietenkin toivon että ei petä. jos joskus pettää niin tuskin edes harkitsen eroa, jos siis kyseessä joku kännipano tmv. jos rakastuu toiseen asia tietenkin eri.

Jos pettää niin selvästikään ei ole yhtä sitoutunut avioliittoon ja perheeseen kuin olen luullut eikä siis ole se ihminen keneksi luulen.



Minua on aiemmassa suhteessa petetty ja silloin kärsin hirveästi miettiessäni "miten se voi tehdä MINULLE näin?!", kunnes tajusin ettei sillä asialla ollut mitään tekemistä minun kanssani, vaan vain sen pettäjän: ei se halunnut loukata mua eikä ollut mitään tekemistä ulkonäköni tai luonteeni kanssa, se vaan halusi vetäistä muitakin muijia. No vedin asiasta omat johtopäätökseni ("en halua/ansaitse tällaista") ja lähdin.

Jos pettää niin pettää, sille ei mahda mitään. Jos näin käy niin sit jokainen harkitsee itse mitä siitä seuraa. Ei se kaikille ole mikään maailman loppu...



ja jos mies rakastuu toiseen niin minkäs sillekkään voi, se on hei hei

yhden kännisen pikapanon annoin anteeksi, enkä sen jälkeenkään murehtinut vuosiin, luotin, luotin ja luotin, vuosia. Sitten elämässä tapahtui ikäviä asioita, jotka olisi pitänyt käsitellä yhdessä kahdestaan. Mies keksi toisen keinon eli toisen naisen ja jätti.



Tulin alas korkealta ja kovaa.

Mulla luottamus on täysin luonnollinen asia suhteessa. Sitä ei tarvitse ansaita, ellei sitä ole ensin menettänyt. Olen ollut sellaisenkin miehen kanssa suhteessa, joka ei mun luottamustani ansainnut. Mutta enpä ole enää, eikä se suhde ole vaikuttanut mun ja mieheni väliseen luottamukseen, joka alkoi vuoden sisään em. kariutumisesta.

joskus ajattelen sitä, että olis aika kauheaa jos pettäisi koska mä luultavasti en pystyisi käsittelemään asiaa mitenkään vaan ero tulisi heti.



mutta en jaksa asiaa sen enempää ajatella, koska jos pettää niin pettää, se käsitellään sitten.

Miehelläni on loistavat mahdollisuudet pettää vaikka päivittäin ja peittää tekonsa. Häneen ihastutaan usein ja hän on jopa menettänyt asiakkaita sen takia, ettei ole suostunut ehdotuksiin. Luottamukseni on kuitenkin luja. Minulla on huono stressinsietokyky, mutta tästä en ota stressiä. Tunnistan kyllä pettäjän - olin sellaisen kanssa naimisissa aiemmin.

En toisaalta haluaisi saada tietääkään. Jos saisin sen tietooni niin tuskin eroisin (pistäisin kyllä miehen kärsimään, kjähkjäh). Jos sit kyse on suhteesta, niin siinä kohtaa kokisin sen jo sellaiseksi nöytyytykseksi että mies saisi varmaan pakata kamansa.

minä en ainakaan jaksa suoda ajatustakaan koko asialle, enhän minä sen pettämistä voi estää mitenkään! tietenkin toivon että ei petä. jos joskus pettää niin tuskin edes harkitsen eroa, jos siis kyseessä joku kännipano tmv. jos rakastuu toiseen asia tietenkin eri.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat