Olen raskaana ja pelkään että saan pojan!

Vierailija

Miten onnistun kasvattamaan siitä miehen, josta ei tule sellaista hirvitystä niin kuin useimmista? Myönnän, olen feministi ja ääri sellainen. Ajatus pojasta on jotenkin vastenmielinen. Tiedän kuitenkin että ajatukseni muuttuu jos saan pojan käsivarsilleni. Tulen sitä varmasti rakastamaan, mutta pelkään vaan niin kovasti että siitä tulee öykkäri. Sotaleluja en ainakaan sille osta, enkä anna olla aggressiivinen, niin kuin pojat normaalisti ovat.



Kertokaa millaisia teidän pojat on ja millaisen kuvan he saavat naisen ja miehen roolista teidän kotonanne. Onko esim niin että poika näkee alusta asti äidin huhkivan kotitöissä, kun isi vaan lepäilee ja ehkä vähän "auttaa" äitiä?

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija

Minulla kaksi poikaa ja kolmatta ei tule, koska pelkään että saan pojan! Kaksi poikaani ovat maailman ihanimpia lapsia, mutta en tarvitse kautta jaksa yhtään enempää pikkuautoja ja sotaleikkejä tähän kotiin. Korvatulpat on nyt jo ahkerassa käytössä ja pelkään, että menetän vielä kuuloni jos tähän sarjan jatkoksi tulisi poika lisää. Toki tytöistäkin lähtee ääntä ja voivat olla vilkkaita, mutta kyllä noilla pojilla on jotain sellaista ylimääräistä energiaa, jota on niin vaikea välillä ymmärtää.

Vierailija

Vaikka meillä vallitsee aika perinteinen työnjako (eli minä teen kotihommat ja mies "miesten" työt), niin ilman miestäni en vapaaehtoisesti haluaisi elää. Hän on lapsillemme mitä ihanin isä, huolehtiva sellainen (vaikka paljon tekee töitäkin niin aikaa riittää perheelle). Ja paras mahdollinen elämänkumppani minulle.



Ja tuo ap:n höpötys että pelkää, jos tulee poika, niin kyllä se niin on, että jos raskaaksi hankkiutuu, niin on otettava tuleva elämä sellaisena kuin se eteen tulee. Itselläni on molemmat, ja hyvä niin. Esikoistyttö on ollut vauva- ja taaperoaikana kiltti, touhukas, mutta rauhallinen, nyt hieman vanhempana melko tempperamenttinen ja omatahtoinen, mutta sosiaalinen neitokainen. Poika taas on nyt taaperoiässä jo aika omatahtoinen, mutta kovin on äidin perään ja kiukkukohtausten vastapainoksi todella aurinkoinen ja hellä poika. Mutta lapsille ei tee hyvää, jos oma äiti on miesten vihaaja, mitä se tekee lapsen ja isänkin suhteelle. Ap:lle suosittelen terapiaa, että pääsee tuosta vihasta eroon. Kyllä se niin vaan on että meitä molempia, sekä miehiä että naisia, tässä maailmassa tarvitaan.

Vierailija

Vauva kuoli ja tahtoisin toisen lapsen.



Odottaessa pelkäsin, että saan tytön, koska en osaa olla tytölle tarpeeksi naisellinen äiti ja tytöt ovat märyiitoja poikia useammin. Stereotypia, joka ei pidä paikkansa, tiedän.



Nyt minulle kelpaisi sekä tyttö että poika, ei väliä. Minä pelkään, että en saa enää lasta tai lapsi on taas kuolemansairas.

Vierailija

tiedän muutaman feministin ja auta armias minkälaisia neitejä he ovat pojistaan kasvattaneet... Eihän tätä nyt voi yleistää mutta silti.



Pojat ovat poikia lausahdus kertoo minulle vilkkaudesta, ja esim. pojat painivat mielellään toistensa kanssa, riehuvatkin. Tekevät ns. poikien juttuja =) isän kanssa ja saattavat jopa leipoa äidin kanssa. Näin nostetaan hieman itsetuntoakin ja omaa identiteettiä. Tytöt ovat rauhallisempia monesti, touhuavat äidin kanssa. Isä kehuu tytärtään kauneimmaksi tytöksi jne.. tällä luodaan tyttären itsetunto kohdalleen etteivät he ota ensimmäistä miestä mikä vastaan kävelee. On tutkimuksia joissa korostetaan juuri isä-tytär-suhteen tärkeyttä ja sen vaikutuksia loppuelämään. Jos tytär jää vaille isän huomiota niin tytär testaa vielä vanhanakin omaa viehättävyyttään ja vetovoimaansa. Ja antaa itseänsä kohdeltavan huonostikin.

Vierailija

Ja jäävi on itse tarkastelemaan tilannettaan, se pätee kaikkiin.



Lainaus:

mitä terapia auttaa siihen, että naiset ovat alisteisessa asemassa miehiin nähden? Ja mitä terapiaa tarvitaan siihen, jos ei halua parisuhdetta? Kaikki ei halua, ja se on aivan normaalia. Ja meillä on aivan normaalia perhe-elämää. Syödään, nukutaan, käydään töissä ja opiskellaan. Meillä on jopa normaalimpaan kuin monessa ydinperheessä.



Ap

Vierailija

mutta toivon että et tartuta noin miesvihamielistä asennetta lapseesi, tuli lapsesta sitten tyttö tai poika. Nykyään muuten näkee yhä enemmän myös öykkärimäisiä ja aggressiivisia tyttöjä (teinejä), joten ei se ihan poikien yksinominaisuus ole.

Vierailija

vastaajiin, että meidän pojasta on tullut oiken kunnon öykkäri: Koheltaa, huitoo, leikkii aseilla, mellastaa, riehuu, raivoaa, puhuu rumia, kaivaa nenää, piereskelee (ja nauraa päälle), ärveltää ja kolhii itseään. Rakas se silti on...

Vierailija

typerien ennakkoluulojen takia..Ultra näytti sitten ,että ihanan tytön lisäksi perheeseen tulee poika. Sinä päivänä näin sitten kaikenmaailman lökäpöksyjä kiroilemassa sätkä huulessa:( Tulin jo sinä iltana siihen lopputulokseen, että kun se lökäpöksy haisevine sukkineen on se oma lapsi, niin rakashan hän on (ilmanmuuta). Synnyttyään katselin pientä miehenalkua ja ihmettelin vaan, miten jotain niin ihanaa voi olla olemassa. ihan täsmälleen yhtä rakas tyttönikin. Ihana:) Onneksi ennakkoluuloistani huolimatta olen saanut pojan. Niin ihana:):)

Vierailija

Joo oli meilläkin poika 2-vuotiaana tuollainen. Imuroi, leikki nukeilla ja järjesteli. Odotas vain kun poikasi kasvaa. Meillä miehisyys puhkesi esiin 4-vuotiaana, ja nyt leikkii sotaleikkejä ja keksii pyssyjä kaikesta mikä käteen sattuu. Ja juu, emme ole koskaan ostaneet pojalle mitään pyssyjä tai miekkoja! Lapset katsos opettavat toisiaan ja jos lapsellasi vaan on kavereita, ei tarvii kun yks kerta kun poikasi näkee jollain lapsella leikkipyssyn tai kuulee kuinka muut leikkivät metsässä sotaa niin se on menoa. Kyllä se pojat on poikia -sanonta valitettavasti pitää paikkaansa ja sitä paitsi 4-vuotisneuvolalehtisessäkin sanottiin, että pojat leikkii luonnostaan sotaleikkejä eikä niihin pidä puuttua! Eli se, että lapsi 2-vuotiaana on rauhallinen, ei todellakaan tarkoita että lapsi jatkaa samaa rataa myöhemminkin. Sori vaan ei ollut tarkoitus masentaa...



Lainaus:

On nähnyt isänsä säännöllisesti siivoamassa ja on itse meillä se järjestyksen "mies". Rauhallinen ja kiltti poika, saanut isältään tämän käytösmallin ja geenit.

Vierailija

Minulla on 10-vuotias tyttö.



Suurin toiveeni on että hänestä ei kasva tyypilistä suomalaista itsekeskeistä narisevaa naista. Puhumattakaan että hänestä kasvaisi kaltaisesi natsi.



Rakastan häntä ja pidän kuin kukkaa kämmenellä, mutta jos hänestä tulee samanlainen kuin sinusta, toivon etten olisi koskaan syntynytkään.

Vierailija

Hän äsken aamupalapöydästä noustuaan sanoi, ettei kellään pojalla ole yhtä ihanaa

äitiä kuin hänellä:)) Tätä on poikien ja äitien elämä, niin kurjaa:((

Vierailija

Itsekin vierastin ajatusta, että joku mies on syntynyt minun kauttani tänne. Sain sitten kaksi poikaa. Ihania, vilkkaita, avoimia, suoria. Tyttäreni on pitkävihaisempi ja monitulkintaisempi, hänen kanssaan on käyty pahimmat kahinat. Aggressiivisiakin pojat joskus leikeissään ovat, varsinkin kavereiden kanssa. Mutta huomaa: sinä äitinä näet sen kaikkein hellimmän ja lutuisimman puolen pojastasi, joskin myös sen äksyimmän ja tuittuimman. Mutta ne on jotenkin niin pyyteettömiä rakastamisessaan.



Meillä isi ei koskaan auta äitiä, edes lapset eivät auta. Kukin tekee oman osansa ja osallistuu yhteiseen työtaakkaan.

Vierailija

miehet osoittavat helpommin aggressionsa suorasti. Naiset tukeutuvat yleensä mieluummin epäsuoraan aggressioon, joka voi kuitenkin olla myös yhtä tuhoisaa.

Vierailija

Meillä tyttö on se, jonka kanssa "väännetään kättä" ja tapellaan, mutta poika on niin paljon kiltimpi ja sovinnaisempi, vaikka leikkiikin autolla isänsä kanssa.

Missä on meillä menty vikaan?



Minä en oikein täysillä usko tuohon sukupuolien välisiin eroihin. Ihmiset ovat yksilöitä- ei vain sukupuolensa edustajia. Onhan miehenikin arempi sosiaalisesti kuin minä. Meillä kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, sukupuoleen katsomatta.

Vierailija

Yksi tytär minulla on jo ennestään, enkä hänelle ole paasannut miesasiasta. En kyllä koe vihaavani miehiä, mutta hyvin paljon he ovat ikäviä asioita saaneet aikaan ihan maailmanlaajuisesti. Omaa tytärtäni olen opettanut rakastamaan ja arvostamaan itseään tyttönä ja tulevana naisena. Olen myös opettanut hänelle kriittisyyttä koskien naisten esineellistämistä esim. mainoiksissa ja jopa lasten leluissa. Tytär harrastaa myös karatea oppiakseen puolustautumaan. Olen opettanut, että naiset eivät ole miehiä varten niin kuin viihdemaailmassa näytetään.



Haluaisin myös kuulla että mitä olette mieltä tuosta "pojat ovat poikia"-lausahduksesta, jota usein kuulee.



Ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat