synnytys...

Vierailija

Esikoinen tulossa, synnytysvalmennus ahdistaa :P

Synnytyksestä puhuminen, kaikki mitä siinä voi mennä pieleen, mitä voi sattua jne..ahdistaa...

Muut valmennuksessa olevat aktiivisia "kyselijöitä", jotka haluavat tietää kaiken mahdollisen...

...

..

muita??

Kommentit (14)

Vierailija

Etukäteen luin kaikki mahdolliset luonnollista synnytystä käsittelevät opukset ja ajatus epiduraalista epäilytti. Siinä tilanteessa annoin kaiken kuitenkin mennä omalla painollaan, tajusin etten jaksa ellen ota epiduraalia. Kaikki meni kuin oppikirjassa. Olin käyttänyt välilihaöljyä ennen synnytystä eikä mitään vaurioita tullut. Minusta oli ihmeellistä mitä kaikkea sitä voi mielessään käydä läpi tuon rutistuksen aikana. Mieleen nousi jatkuvana virtana unohdettuja asioita jostain kaukaa menneisyydestä. Tapahtuma oli kaunis, toivottavasti myös seuraava synnytys on.

Vierailija

Ihan ihme asioita pyöritän mielessä..

Ekan kaa ei ollu tällästä, luonto hoitaa hommansa tyyliin oli ajattelu ja niinhän se olikin, helppo synnytys ei ongelmia, ei jääny traumoja..

Olin kyllä kuullu juttuja jos jonkin moisia, pitkistä synnytyksistä..



Mut nyt kun tietää mitä se on niin "paniikki" iskeny valmiiksi..



Yritän kyllä ajatella samoin kun ekassa, luonto hoitaa hommansa!!

Vierailija

vaikka ekaa odotan, mutta tässä valmennuksessa ärsyttää jo valmiiksi se lässytys... "tutustutaan muihin samassa tilanteessa oleviin" ynnä muuta yhtä hauskaa. En ole lasta hankkimassa sen takia, että uusia ystäviä olisin hakemassa, enkä muutenkaan pidä tämmöisistä odottajien lässytyskerhoista, joissa kaikki ovat niin onnellisia ja elävät elämänsä parasta aikaa.



Ja toisekseen, miksi joka paikassa puhutaan synnytyspeloista? Ymmärrän, että se koskettaa monia ja siitä on hyväkin puhua, mutta miksi sitä pitää lietsoa?! Kun naiset ovat siitä aina hengissä selvinneet niin mikä siinä nykyään niin vaikeaa voi olla. Onhan siellä paikalla ihmisiä, jotka tietävät miten homma etenee ja mitä pitää tehdä, eihän minun tarvitse muuta tehdä kuin totella ohjeita. Enkä toisekseen halua itselleni sitä pelkoa ottaa valmennuksenkaan kautta kun en ole tähän mennessä sitä saanut hankittua.



Miksi tätä valmennukseen osallistumista pidetään niin itsestäänselvyytenä? Se on varma, että jos ekalla kerralla tulee yhtäkään ryhmäytymisharjoitusta vastaan niin minä en osallistu tähän valmennukseen ensimmäisen kerran jälkeen.

Vierailija

suositeltiin nämä muutamat synnytysvalmennuskerrat, muut perhevalmennuskerrat voi kuulem. olla poissa jos tuntuu että asian jo hallitsee...



Muuten olisin ollut menemättä..

Vierailija

Se oli tosi vaikea, mutta en sitten enää pelännytkään tokan synnytystä yhtään. Joka olikin vielä vaikeampi...eikä jäänyt traumoja.



Tuntematon pelottaa aina. Ja tuossa on mukana kaikki muutkin esikoisen tuloon liittyvät pelot usein, mulla oli ainakin.



Suurin osa synnytyksistä sujuu tosi hienosti ja ilman dramatiikkaa. Synnyttäminen on upea kokemus, selviät siitä varmasti hienosti!

Vierailija

Menin asenteella "ei tässä kuinkaan käy".



Synnytys oli helvetillinen, ja nyt arvelen meneväni paniikkiin seuraavassa synnytyksessä. Ihan vain sen kamalan kokemuksen takia, kun ne lääkärit repi siellä alapään hajalle.



Mitä joku pelkopoli siinä auttaa? Kyllähän mä itse tiedän, mitä mulle siellä tehtiin, ei siinä puhuminen auta. Myöhäistä itkeä kun on paskat housussa (kirjaimellisesti).

Vierailija

eipä siitä aina kaikki hengissä selviä, tiedän itse naisen joka oli täpärällä ettei kuollut esikoisensa synnytykseen, lapsi kyllä menehtyi. ymmärän täysin hänen synnytyspelkonsa esikoisen jälkeen. yleensä kaikki menee hyvin, mutta mitä tahansa voi sattua kenen tahansa kohdalla. eli joku pelkää, toinen ei, mutta tuntemuksistaan on hyvä puhua äitipolilla, oli tuntemukset mitä tahansa.



Lainaus:

vaikka ekaa odotan, mutta tässä valmennuksessa ärsyttää jo valmiiksi se lässytys... "tutustutaan muihin samassa tilanteessa oleviin" ynnä muuta yhtä hauskaa. En ole lasta hankkimassa sen takia, että uusia ystäviä olisin hakemassa, enkä muutenkaan pidä tämmöisistä odottajien lässytyskerhoista, joissa kaikki ovat niin onnellisia ja elävät elämänsä parasta aikaa.



Ja toisekseen, miksi joka paikassa puhutaan synnytyspeloista? Ymmärrän, että se koskettaa monia ja siitä on hyväkin puhua, mutta miksi sitä pitää lietsoa?! Kun naiset ovat siitä aina hengissä selvinneet niin mikä siinä nykyään niin vaikeaa voi olla. Onhan siellä paikalla ihmisiä, jotka tietävät miten homma etenee ja mitä pitää tehdä, eihän minun tarvitse muuta tehdä kuin totella ohjeita. Enkä toisekseen halua itselleni sitä pelkoa ottaa valmennuksenkaan kautta kun en ole tähän mennessä sitä saanut hankittua.



Miksi tätä valmennukseen osallistumista pidetään niin itsestäänselvyytenä? Se on varma, että jos ekalla kerralla tulee yhtäkään ryhmäytymisharjoitusta vastaan niin minä en osallistu tähän valmennukseen ensimmäisen kerran jälkeen.

Vierailija

Synnytys ei varsinaisesti pelottanut, mutta siitä puhuminen, varsinkin valmennukset ja pieleen mahdollisesti menevät asiat, kuten lapsen vammautuminen jne ahdistivat. Jopa siinä määrin, että parissa valmennuksessa meinasin saada paniikkikohtauksen (eikä jäänyt keneltäkään huomaamatta...). Pelotti, josko niin käy kun menen synnyttämäänkin...



Mutta ylläyts yllätys, kun vedet meni ja supparit alkoi ja varsinainen synnytys alkoi, nii n ei pelottanut ollenkaan, vaaan oli tosi varma ja luottavainen olo sekä odotuksen sekainen mukava jännitys :).



Älä huoli ap. On meitä muitakin.

Vierailija

Ihana tietää etten ole ainut joka "pelkää" tai on pelännyt.

Itsestä nyt tuntuu, valmennuksen jälkeen, että tarviiko sitä kaikkea mahdollista edes tietää kun menee esikoista synnyttämään, ei osaisi niin pelätä kaikenlaista...

Vierailija

varsinkin iltaisin. Kuitenkin on helpompi mennä sinne kun tietää mitä on tulossa. Synnytysvalmennus ja varsinkin synnytyslaitokselle järjestetty tutustumiskäynti rauhoittivat mieltä. Alkoi tuntua että kyllä nuo kätilöt osaa hoitaa hommansa. Nyt synnytyksen jälkeen sanoisin että se oli oikeastaan paljon helpompaa kuin oisin kuvitellut. Mulla oli epiduraalipuudutus ja se oli niin hyvä että puudutuksen aikana vyötäröstä polviin ei ollut minkäänlaista tuntoa. Avautumisvaiheenkivuista en siis juuri lainkaan noutunut kärsimään. Sain epiduraalin kun kivuliaita polttoja oli ollut 2 tuntia. Ponnistusvaiheessa epiduraalipumppu oli kiinni että jaksaa ponnistaa. Se kävi kipeää ja tuntui ettei lapsi voi millään tulla ulos. Ponnistusvaihe kesti kuitenkin vain 40 min. vaikka olin ensisynnyttäjä ja lapsi oli 4.5 kg. Täysin sietämätöntä tuskaa oli ehkä vain 15 min. koko synnytyksestä. Lapsi tuli ulos täysin hyvä vointisena, mitään välilihanleikkauksia tai imukuppeja ei tarvittu. Kipu lakkasi heti kun lapsi oli ulkona. Istukan irrottelu ja repeämien ompelemien ei tuntunut missään. Repeämät oli pinnallisia. Alapää oli kipeä n. 1kk ajan, missä ajassa tikit suli. Nyt 4 kk synnytyksestä värkki tuntuu ihan normaalilta, ja vointi ja kroppa kaikin puolin hyvältä ja olen sentään 32-vuotias raakki, enkä kimmoisa 20-vuotias

Vierailija

joka kerta hieman enemmän kun on tiennyt mitä on edessä ;). Eipä se tieto sinänsä paljon helpota. On kuitenkin hyvä että ensisynnyttäjille kerrotaan tilanteista milloin on kiire sairaalaan (vihreä vuoto, paljon verta, yms) ja koska tulisi lähteä supistusten alkamisesta. Ja tietenkin kivunlievitys vaihtoehdoista. Muuten ei mielestäni synnytyksessä ole sellaista mitä kannattaisi edes etukäteen paljon pohtia. Se on kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja maailma on synnyttäneitä naisia pullollaan :)

Vierailija

ekalla kerralla ja toisella kun jo tiesi mitä edessä on ja niin vaan tässä odotellaan milloin tää kolmas alkas syntymään ( nyt rv 40+4). Mutta kyllähän sitä pelkäsi ja onhan se aivan luonnollista pelätä ja tervettäkin. Vaan niin siitä vain selvisi, ehkä parasta oli kun ei yrittänyt mitenkään suunnitella synnytystä, meni vaan sen mukana. Ajatteli, että onhan tästä niin moni muukin selvinnyt, että miksen minäkin ja näinhän sen on tarkoitettu tapahtuvan.



Eli muuta neuvoa en osaa antaa kuin avoimin mielin sitten hommaan, mukavaa se tuskin on,mutta se palkinto siitä on jotain niin ihanaa =) Tsemppiä!!

Vierailija

en käynyt valmennuksissa ollenkaan. Otin sellaisenaan mitä tuleman pitää. Eka perätila sektio ja toinen alateitse ja hyvin meni ilman valmennuksia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat