Lapsen psyykkisten ongelmien syy on yleensä aina johdettavissa vanhemmuuteen

Vierailija

tai ylipäätään vanhempiin.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Vanhempamme ovat sota-ajan lapsia, aika kurjassa tunneilmastossa kasvaneita. Itse nimitän itseäni toisen polven sotaorvoksi, minun isäni ei kyennyt minua tunnetasolla kohtaamaan, kun ei häntäkään ole koskaan kohdattu. Hyviä vanhempia ovat molemmat olleet, meillä on ollut lapsuus kuin oppikirjasta. Mutta tunteiden käsittelyä emme ole oppineet, ennen kuin itse vasta aikuisena kantapään kautta.



Lainaus:

on ollut meidän perheessä kun useammalla lapsella on taipumusta masennukseen tai ahdistuneisuuteen? Periaatteessa olimme tavallinen, hyvin toimeen tuleva, akateeminen perhe. Me jälkikasvu olemme korkeasti kouluttautuneita ja ulkoisesti menestyneitä mutta henkiesti voimme huonosti. Missähän on mättänyt?

Vierailija

ja tekee kaiken mielestään (ja muiden mielestä päällisin puolin) oikein ja kasvattaa silti psyykkisesti huonosti voivia lapsia. Minulla oli tällainen äiti. Lapsista yksi on persoonallisuushäiriöinen, toinen myös turvautunut terapiaan, kolmas yritti teininä itsemurhaa, mutta on kuitenkin myöhemmin parhaiten pärjännyt psyykeltään. Äiti oli masentunut ja fyysisesti sairas tunnustamatta tilannetta, tunteista ei puhuttu ikinä, ikinä ei riidelty, aina elettiin katastrofin pelossa ja pelättiin ihmisiä. Isäkin oli tosi etäinen. Äiti ei tänä päivänäkään tajua miten raskasta siinä ilmapiirissä oli elää. Hän on siinä käsityksessä että lapset oli iloisia - ja varsinaisia mallilapsia me oltiinkin päällisin puolin. Kukaan ei ole hänen kanssaan asiasta koskaan puhunut, koska hän ei vaan kerta kaikkiaan tajuaisi, se olisi ihan turhaa.

Vierailija

Meiltä kyllä paljon vaadittiinkin, etenkin koulumenestystä ja kaunista käytöstä, koska olimme nk. paremmasta perheestä





Lainaus:

sukupolvesta toiseen perityvät huonot kasvatusmetodit.

lapsen itestunto mitätöidään ja kasvatetaan lapsia joille asetetaan vain vaatimuksia mutta jotka eivät saa rakkautta.



kokemusta on, valitettavasti...





Lainaus:

on ollut meidän perheessä kun useammalla lapsella on taipumusta masennukseen tai ahdistuneisuuteen? Periaatteessa olimme tavallinen, hyvin toimeen tuleva, akateeminen perhe. Me jälkikasvu olemme korkeasti kouluttautuneita ja ulkoisesti menestyneitä mutta henkiesti voimme huonosti. Missähän on mättänyt?

Vierailija

Olen aika perehtynyt tämän alan kysymyksiin, ja nykytietämys ja tuoreimat tutkimukset viittaavat voimakkaasti siihen suuntaan, että *erittäin* useiden psyykkisten ongelmien taustalta löytyy hyvin voimakkaita geneettisiä ja biologisia taustatekijöitä. Yhä useampi häiriö - esimerkkinä vaikkapa autismi - joka ennen miellettiin kasvatuksesta johtuvaksi, käsitetään nykyisin pääasiassa synnynnäisten taipumusten aikaansaamaksi.



Toki kasvuympäristö vaikuttaa - mutta edes se ei ole täysin vanhemmista kiinni.

Vierailija

häiriöille otollinen kasvuympäristö geneettisen alttiuden lisäksi, jotta jokin mielenterveydellinen häiriö yksilölle ilmaantuu. Tai sitten ei, en minä tiedä, eikä taida tietää edes tutkijat, esimerkiksi skitsofrenian syytkin kun ovat vielä osittain epäselvät.

Vierailija

on ollut meidän perheessä kun useammalla lapsella on taipumusta masennukseen tai ahdistuneisuuteen? Periaatteessa olimme tavallinen, hyvin toimeen tuleva, akateeminen perhe. Me jälkikasvu olemme korkeasti kouluttautuneita ja ulkoisesti menestyneitä mutta henkiesti voimme huonosti. Missähän on mättänyt?

Vierailija

tarkoita sitä, ettei voisi tehdä virheitä, dramaattisiakin sellaisia kasvatuksessa.



Se taas, ettei pysty edes myöntämään, että niin voisi käydä, kertoo enemmänkin omasta ylepydestä ja herkkänahkaisuudesta, kuin rakkaudesta lapseen.

Vierailija

Vastaukseksi ei kelpaa, että sellaista ei voi tapahtua. Psyykkisiä häiriöitä ilmenee lapsilla kaikissa sosiaaliluokissa, vanhempien koulutuksesta ja taustoista välittämättä. Myös lapsesta aidosti välittävissä ja heitä aidosti rakastavissa perheissä.



Elämä on.

Vierailija

Lainaus:

Minä olen persoonallisuushäiriöinen ja eläkkeellä diagnoosina toistuva masennus. Nyt 8 v. poikani todettiin masentuneeksi. Minun lapsuuteni oli helvettiä, mielestäni poikani lapsuus ei ole ollut ainakaan samassa määrin (ei esim. väkivaltaa/mielivaltaa).




tosi raskasta, vaikka hän saattaa vaikuttaa ihanalta ja siltä että hyvin menee - ja eritysisesti silloin. Masentuneen äidin lapsi tarkkailee usein herkeämättä vanhempansa mielialaa ja yrittää olla sillä lailla ettei kuormittaisi vanhempaansa. Siinä oman persoonallisuuden kehitys voi jäädä vaillinaiseksi. Se että ei ole väkivaltaa tai mielivaltaa ei riitä, jos vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Tunteista pitää puhua ja PALJON ja muutenkin nähdä paljon vaivaa että lapsi voisi elää kantamatta aikuiselle kuuluvia taakkoja.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat