Mitä vittua mä teen??!!

Vierailija

En jaksa olla olemassa, mutta en uskalla ottaa sitä viimeistä ratkaisevaakan askelta. Ainakaan vielä.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Otapa ittees niskasta kii ja hankkiudu hoitoon. Jos et pärjää lastesi kanssa anna tilapäiseen sijoitukseen. Jokaisen on otettava vastuu tekemisistään vaikka olisi masentunut.



Ja itse olen kokenut vakavan masennuksen kolme vuotta sitten. Hoidin itseni kuntoon ja olen nyt onnellinen vanhempi.



Itsemurha on raukkamainen teko kaikkia läheisiäsi kohtaan. He joutuvat loppuelämänsä miettimään miksi surmasit itsesi ja etsivät syytä myös itsestään.

Vierailija

Ei ne lapset siitä vittuilusta rikki mene. Kunhan pääset taas jonakin päivänä kuntoon, voit hyvittää heille masennuksesta johtuvat käytöksesi. Voi jos tajuaisit miten äitisikin kärsii puolestasi ja varmasti syyttää itseään.



Kun minun veljeni soitti, että on masentunut, en minäkään osannut sanoa mitään, vaikka itkin kotona monta viikkoa. Veljeni sai itsensä vähän parempaan kuntoon lääkkeillä ja olen maailman onnellisin ihminen sen vuoksi. En silti ole vieläkään sanonut hänelle mitään.



Rukoilen sinun puolestasi! Vielä tulet huomaamaan sen rukouksen vaikutuksen!

Vierailija

Lainaus:

Oletko ottanut selvää kelan tukemasta psykoterapiasta? Sinulla olisi varmaan hyvät mahdollisuudet päästä siihen, jos sinulla on lapsia ja olet vielä kohtalaisen nuori. Omavastuuksi jää 5-20 euroa/kerta, riippuen terapeutista ja taksoista, sen verran kyllä kannattaa panostaa. Ja tuohonkin voi vielä hakea vammaistukea.



Psykiatrille vaan sinun pitäisi ensin päästä, pyydä tavalliselta tk-lääkäriltä lähete!




Ja millään ei tunnu olevan enää mitään väliä. En jaksa soittaa tk:n, sinnekin saisi ajan jonnekin kahden viikon päähän jos sittenkään.- Saati lähete, millaisetkohan jonot on jonnekin psyk.polille? Puhutaan kuukausista.

Ennen muinoin kelaa varten psykiatrin ja terapeutin lausunnot, eli saadakseen korvausta pitäisi olla jo käynyt terapiassa jonkun aikaa ja sen lisäksi toisen psykiatrin lausunto.

Hyvän terapeutinkaan löytyminen ei ole niin helppoa ja itsestäänselvää.

En jaksa.

Vierailija

Neuvolapsykologilla olen käynyt. Ei auttanut, ihan omissa sfääreissään liikkuva tyyppi.

Terapiaa ei saa kuin yksityisellä puolella, eikä todellakaan ole varaa sellaiseen :((. Mies on jo tarpeeksi tiukilla työnsä ja tämän tilanteen takia, en voisi vaatia häntä raatamaan vielä enemmän, että pääsisin säännölliseen terapiaan yksityiselle puolelle.

Vierailija

Kyllä mies ainakin tietäisi miksi olen tappanut itseni, lapsetkin isompina ymmärtäisivät..

En jaksa "ottaa itseäni niskasta kiinni". Ei kai kukaan olisi masentunut, jos se olisi kiinni vain siitä, ottaako "itseään niskasta kiinni" vai ei!

Olen ollut kymmenen vuotta sitten vaikeasti masentunut, pääsin eteen päin lääkityksen, hyvän terapeutin ja sairaalajaksojen avulla. Nyt ei ole mahdollisuutta oikeastaan kuin lääkitykseen ja sehän yksinään ei auta mitään.

Vierailija

Tässä vielä linkki palvelevaan puhelimeen: http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html



Tällä palstalla masennusta valittavat tuppaavat usein saamaan hyväätarkoittavia potkuja persuuksiin. Turhauttaa katsoa vierestä sitä. Masennusta kokematon ei vain tajua, miten sen sairauden vaikein ansa on se, että ensimmäiseksi siinä katoaa kyky yrittää parantua. Se on vaikea terveen ihmisen tajuta.



Ap, jos miehesi on välinpitämätön tai ei tajua, voisitko koitta pyytää apua joltakulta muulta? Sukulaiselta, tuttavalta, työkaverilta? Avun hakeminen tuntuu niin käsittämättömän vaikealta tehtävältä, kun olo on muutenkin raskas. Joku toinen voisi nyt ottaa taakan harteiltasi.



Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä, se on vastuullisen ihmisen teko.

Vierailija

Ihan vaan sairaanhoitajalle ja kerrot mikä on tilanne, että pipoa kiristää ja itsetuhoisia ajatuksia pyörii mielessä! Hoitoa saat silloin varmasti, itse kertaalleen sen polun kulkeneena myös.

Vierailija

Noi sun ajatukset johtuu luultavasti jostain psyykkisestä sairaudesta. Terveenä et miettisi itsemurhaa. Jos nyt tapat itsesi menetät lapsesi ja sen elämän jonka voit terveenä saada. Lapsesi miettivät koko elämänsä miksi äiti tappoi itsenä ja saattavat syyttää jopa itseään.

Heitätät koko elämäsi hukkaan jos nyt tapat itsesi, sairas sinä haluaa kuolla, mutta terve haluaa varmasti nähdä lastesi kasvavan.



Oletko puhunut itsemurha-aikeista psykologilla? Sinun pitäisi nyt päästä hoitoon, sisään psyk..osastolle

Vierailija

Lainaus:


Itsemurha on raukkamainen teko kaikkia läheisiäsi kohtaan. He joutuvat loppuelämänsä miettimään miksi surmasit itsesi ja etsivät syytä myös itsestään.




että miksi ihmisen pitäisi elää kituutta hirveässä paskassa muiden takia? Saako ne läheiset kiksejä siitä, jos elämä on toiselle yhtä tuskaa? Onko kiva katsoa kun toinen kärvistelee?

Eikö se jos joku ole itsekästä, vaatia toista rämpimään hirveässä paskassa sen takia, että pahoittaisi mielensä jos toinen kuolisi?

Vierailija

Antavat sieltä lausunnon psykoterapiaa varten. Vaatinee toki muutaman käynnin psykiatrilla/psykologilla. Sitten vain haet kelasta rahoja psykoterapiaan. Näin alkuvuodesta kyllä saat tukipäätöksen varmasti vaikka yli 3-kymppinen olisitkin.



Itsemurha ei ole ratkaisu. Se olisi ehkä helpointa sinulle, mutta elinikäinen murhe ja trauma läheisillesi. Se on aina hyvin itsekäs ratkaisu vaikka sitä et halua luultavasti kuullakaan tai välttämättä usko vaikka sen sanonkin. Totuus kuitenkin on, että perhesi ja läheisesi tulevat kärsimään suunnattomasti ja saatat jopa aiheuttaa jollekin heistä samanlaisen tuskan kuin itselläsi on. Sitä tuskin lapsiesi perinnöksi haluat?

Vierailija

Saatanan masentunut luuseriäiti vittuilemassa kaikille kotona, vai itsarin tehnyt äiti.

Pelkään pahoin, että pilaan omien lastenikin elämät. Mies väittää, että itsari olisi pahempi, mutta itse alan vakaammin uskoa, että tämä helvetti miksikä elämämme on muodostunut on pahempi.

Jos kuolisin, surisivathan he äitiä, mutta jos elän, niin lapsistanikin tulee häiriintyneitä yksilöitä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat