Vierailija

Mä olen niin väsynyt :( Töissä aina mieletön kiire ( ok, on varmaan muillakin, mutta silti se väsyttää) Istut tekemään jotain ja joko kollega kysyy apua tai joku soittaa; pahimmillaan porukkaa on jonossa kysymässä jotain.... Mihinkään ei ehdi keskittyä ennen iltaa/kotona



Lasten kanssa kotiarjessa menee klo17-21 ja siinä välissä yritän myös liikkua miehen menojen salliessa. Klo21 kaivan tietokoneen auki ja jatkanpäivää klo23-24 asti. Ja yöllä nukun huonosti kun keskeneräiset työt ponnahtaa tajuntaan. Aamulla uusia maileja on odottamassa kymmeniä jo klo8 ja päivän aikana ei millään ehdi lukea kaikkea.



Mistään ei saa apua, lisää resursseja ei palkata ja kaikilla on töissä sama tilanne. :(

Sivut

Kommentit (43)

ja oletkin saanut hyviä vinkkejä.



Mutta nyt sun pitää itse laittaa stoppi.

Kollegoille sanot, ettet ehdi nyt valitettavasti auttamaan, kun on omat hommat kesken. Nostat luurin paikoiltaan/laitat puhelimen äänettömälle. Älä tee töitä kotona (max 1krt/kk). Pidä kaikki kahvi- ja ruokatauot. Väsyneenä ja nälissään ihminen on aika tehoton.



Esimiehelle ilmoitus, että nyt on liikaa hommia. Jos ei ymmärrä, terkkarin kanssa juttelemaan.



Tolla menolla saat burniksen alta aikayksikön - ja se ei hyödytä sen enempää sua kuin yritystäkään.



Mun tilannetta ei töissä saatu järjestettyä, koko ajan epämääräisiä työsuhteita ja aivan helvetisti töitä. Päätin sitten, että jään itse pois. Mun elämä on niin arvokasta, että makaan vaikka kotona mieluummin työttömänä, kun revin itsestäni (taas) jollekin yritykselle 300 % työpanoksen, unohdan oman elämäni ja teen vain töitä ilman kiitosta. Minäkin kerran jo uupunut ja sairastuin fyysisesti, kun kroppa ei enää jaksanut jatkuvia 14 tunnin päiviä.



Jos kaikilla on töissä saman tilanne, jutelkaa esimiehen kanssa yhdessä työnjaosta ja hommista.



Tsemppiä!

Lainaus:

Kuulostaa hyvin sairaalta työympäristöltä ja eihän tuollaista voi mitenkään jaksaa. Ja sairasvuoteeltahan ei asioita hoideta, joten parasta että pääset pois mitä pikimmin. En tiedä tarviiko totaalista alan vaihtoa tehdä mutta fiksumpi yrityskulttuuri voisi auttaa. Tosin aikamoista arpomista että mistä sellaisen tänäpäivänä löytää, jollei tunne entuudestaan jotakuta muuta ko firmassa. Meillä ei onneksi vielä olla ihan tuollaisessa "poliisikulttuurissa" mutta kaipa sekin on tulossa. Oma syksy oli ihan hirveää painamista, nyt olen vaihtamassa alempiin työtehtäviin (joissa en tod tee ylitöitä) sitä odotellessa. Ja onneksi on tuo mammalomakin kesällä tulossa joten sen varjolla jaksaa, ja huomaa ettei enää työ ole se elämän tärkein asia vaan oma hyvinvointi.



Isosti temppiä, toivottavasti pääset pian pois.




en ilmaissut itseäni riittävän selvästi, mainitsin vain että meitä on monta.



Ja muuten, tämä "poliisikulttuuri" ei olekaan missään yksityisen firmassa vaan ihan valtiolla!!



Kiitoksia tsempeistä,

t.24

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos muiden työt roikkuvat, niin sehän on johdon ongelma. Ei sinun. Jos olet sitten muille työnjohtajana, niin sitten keskustelet oman esimiehesi kanssa ja jaatte työt uudelleen.



Jos et normaalilla osaamisella ja työtahdilla ehdi tehdä asioita työpäivän puitteissa, niin se ei ole todellakaan sinun vikasi, vaan esimiehesi.



terv. esimies

Maksetaanko noista kotona tehdyistä yö-tunneista jotain? Itse en ikinä tekisi kotoa käsin töitä tuohon aikaan!! Eihän ihminen voi elää tuolla tavalla.

minä sairastuin vakavasti vuosien stressistä (vaativa tietotyö ja kiireinen aikataulu plus muut kivat päälle), neurologiseen sairauteen, johon ei mitään sukurasitetta ole. Tieteellisesti syy-yhteyttä ei pysty todistamaan, mutta tämä on kuitenkin käsitykseni.



En parane koskaan, yritän nyt pärjätä tämän kanssa.

että uutena työntekijänä autoin kaikkia ja olin kaikkeen valmis (=tein kaikki työhöni kuulumattomat hommat, joita kukaan muu ei halunnut). Lopulta jo ennakko-oletus oli se, että eiks Maija vois ja varmaan Maija hoitaa kun se teki sen ja senkin. Pomo tiesi kyllä mitä tapahtuu ja välillä kiittelikin, mutta kehityskeskusteluissa moitti minua tehottomaksi ja sanoi että henkilökohtainen suoritus menee alas päin. Lähdin ja parin kuukauden päästä sain uuden työn.

aloin saada toistuvan päänsäryn, jolle ei löytynyt mitään neurologista syytä eikä lääkkeetkään helpottaneet. Se loppui vajaa 2 viikkoa kun lopetin työssäni. Lääkärikin piti todennäköisimpänä, että se on työstä johtuvaa. Mulla ainakin kroppa antaa ensin pienemmän varoituksen, sitten vähän isomman, jos ei itse muuten ymmärrä lopettaa!

työn rajaamista ( töitä tehdään vain töissä, ei kotona vkl ja illal eikä laiturilla kesällä),

kahvitatauot 2 x pv/ kuuluvat virkaehtosopimukseen 12 min

ruokatunnit( tauot)

työnohjaus

työn konsultointi

työhön liittyvät kuntoremontit

kehityskeskustelut hyvän esimiehen/ reliun/ kannustavan kanssa

hyvä työilmpapiiri

huumoria

kursseja



ps. kiva työyhteisö on paras stressin ehkäisykeino



Ps. voimia ap ja muut

kiire hallintaan!!!

Tunnollisimmat kollegat on palkanneet jopa iltapäivähoitajan, joka hakee lapset tarhasta, koska eivät koe voivansa lähteä kun 8 h tulee täyteen.



Itsellä esimies soitti kotiin kun olin ekaa päivää saikulla 39 asteen kuumeessa että enkö oikeesti pystyisi tekemään yhtä memoa ja ai milloin sitten pystyisit, lupaisitko huomiseksi...

Lainaus:

eivätkä tilannetta oikeasti ymmärrä ne, jotka tekevät 8-16 työtä, jossa työ käydään tekemässä työpaikalla ja sitten se unohdetaan kunnes mennään seuraavan vuoroon....




minun mielestä noin se kuuluu ollakin. Työ ja muu elämä erikseen.

sanoo aina jo työhaastattelussa, että hän ei sitten tee ylitöitä. Eikä ole sitten tarvinnutkaan.



On insinööri ja juuri sai ylennyksen. Hoitaa työnsä työajalla todella hyvin, mutta ei kanna töitä koskaan kotiin --> on siis seuraavanakin päivänä iloinen ja virkeä työntekijä. Ja ihana mies.

mutta jostakin sinun täytyy ruveta karsimaan töitä. Monesti on itsestä kiinni suostuuko loputtomiin olemaan tuonlaisessa oravanpyörässä. Joissakin työpikoissa karsiminen tosin on lähes mahdotonta...

Kuin olisi minun "kynästä" lähtenyt.



Suosittelen samaa sinulle, mitä olen itse opetellut jo jonkin aikaa. En suostu enää kiireeseen. Teen työpäivän aikana sen mitä ehdin ja olen opetellut sanomaan "ei". Kukaan ei voi minulta edellyttää tekemään töitä vielä illallakin ja pilaamaan perään yöunenikin. Ja kukaan ei näistä tule päähän taputtamaan. Ei ole minun vika, että liian pienellä jengillä teetetään liikaa töitä. Jos teen koko ajan liikaa, hyväksyn tekemisellä sen liikaa teettämisen. Näin se vaan menee ja muutosta on turha odottaa.



Ps. Olen omat burnoutini jo vetänyt, toistamiseen en siihen lähde.

Lainaus:

Teen minkä ehdin työaikana ja se pitää riittää, koska työnantaja ei myöskään maksa ylitöistä.




Mä päätin jo ensimmäisenä työpäivänä, kun edeltäjäni mua asioihin perehdytti, että jos työaika ei riitä, niin sitten jotain jää tekemättä. Edeltäjäni oli valitettavasti totuttanut pomon siihen, että istui joka ikinen päivä tunnin pari tekemässä ylimääräistä, ILMAISTA työtä firmalle. Mä en sellaiseen rupea, koska mulla on elämää työn ulkopuolellakin. Ja ennen kaikkea perhe, jota kohtaan myös on velvollisuuksia.



Alku oli vähän tahmainen, mutta parissa vuodessa organisaation kulttuuri on kehittynyt huimasti (toki pomotkin on jo vaihtuneet fiksumpiin). Nyt meillä on ihan luvallista sanoa, että ei ehdi tehdä jotain, kunhan se on perusteltua. Sitten joko delegoidaan tai jätetään jotain tekemättä. Tosin nyt ei edes tule mieleen, koska näin olisi viimeksi pitänyt tehdä. Siihen varmaan vaikuttaa sekin, että kun ilmapiiri on parempi eikä töitä tarvitse tehdä veitsi kurkulla, niin sitä yllättäen jaksaakin vähän enemmän.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat