Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen kyllä onnellinen, mutta ihmettelen joskus kuinka sitä oikein jaksaa tällä iällä. Tunnen itseni kuitenkin nuoreksi ja nuorekkaaksi. Kroppa kunnossa ja mielikin kutakuinkin! ;)

Sivut

Kommentit (35)

Nolona tunnustan, että olen luullut raskaaksi tuloon tarvittavan vain yhden siemensyöksyn. Nyt vasta tajusin, että normaalisti pitää olla monta jotta voisi tulla raskaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Downin saaminen ei ole riski eikä kauhistus. Ja pitää riskinä sitten mitä tahansa, ei niihin asioihin murehtimalla voi vaikuttaa. Sama kuin pelkäisi koko ajan taivaan tippuvan niskaan.

Itselläni kävi aikoinaan samoin, nyt tuo iltatähtösemme on ihana, terve ja touhukas 2-vuotias.



Raskaus meni todella hyvin, kuten vauva-aikakin. Nyt on ihana seurata tuon pirpanan kehittymistä! Ei 40+ ole vielä ikä eikä mikään, tässä iässä osaa asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, eikä hötkyile turhasta. Eli hyvin tässä jaksaa, ja lapsesta saa todella paljon voimaa ja iloa.

kun minä olen 39-v, esikoiseni on 20v ja nuorimmaiseni 17v.



Siinä vaiheessa minä alan järjestää itselleni ja puolisolleni mukavaa elämää - matkustelemme ja teemme juuri sitä mitä huvittaa - ilman esteitä. Voi olla että tunnen itseni silloin kalkkikseksi.



Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Mitä sitten vaikka ap:lla olisi korkea riski downiin? Mitä kamalaa downissa on? Jaa kuten tiedät, suurin osa downeista syntyy kuitenkin nuorille äideille.

Onnea kovasti ap! Itseäni huvittaa suunnattomasti tuo "jaksaminen". Ihan kuin puhuttaisi kahdeksankymppisistä. Fyysinen jaksaminen lapsen hoidossa ei eroa kakskymppisen ja nelikymppisen välillä. Henkinen puolihan on heikommalla kakskymppisellä kun täytyy ajatella vaan omaa olemistaan. Nelikymppinen ei odota sitä hetkeä että lapsi on aikuinen vaan nauttii joka hetkestä. t. 20v, 22v, 37v lapsensa saanut.

Lainaus:

kun minä olen 39-v, esikoiseni on 20v ja nuorimmaiseni 17v.



Siinä vaiheessa minä alan järjestää itselleni ja puolisolleni mukavaa elämää - matkustelemme ja teemme juuri sitä mitä huvittaa - ilman esteitä. Voi olla että tunnen itseni silloin kalkkikseksi.



Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin.




Älä vaan enempää lisäännykään, pliis!

siksi, kun niitä ei niin tarkasti seulota. Vanhempien äitien raskauksista prosentuaalisesti huomattavasti useampi on kuitenkin Down-raskaus, kuin nuorten äitien.



Lainaus:

Mitä sitten vaikka ap:lla olisi korkea riski downiin? Mitä kamalaa downissa on? Jaa kuten tiedät, suurin osa downeista syntyy kuitenkin nuorille äideille.

Kaikille down-lapsesta muistuttaneille kerron, että tiedostan kyllä riskit tämän ikäisenä synnyttäjänä. Muistutan myös, kuten myös monet jo osuvasti ovat sen tehneet, että jokaisessa raskaudessa on riskinsä. Riskeillä tarkoitan sikiön kehitysvaurioita tai epämuodostumia sekä äidille koituvia sairauksia. Jotkut ovat perinnöllisiä, toisten alkuperää ei vielä nykyaikainen lääketiede pysty selvittämään. Synnyttäjän keski-ikä ei tähän välttämättä laisinkaan vaikuta.



Toki juuri down-lapsen (21-trisomian) riski nousee huomattavasti äidin ylittäessä 40-vuoden rajapyykin. Onneksi raskautta pystytään nykyisin seuraamaan melko tarkasti ja kaikenlaiset epämuodostumat yms. tulevat jo raskauden aikana kohtalaisen hyvin esille. Sikiön elinmahdollisuudet paranevat selvästi, kun jo synnytyssalissa on varauduttu tiettyihin toimenpiteisiin tällaisten vauvojen syntyessä. En ota sen enempää kantaa siihen, haluaako joku kehitysvammaisen lapsen tai ei. Minusta tämä on jokaisen henkilökohtainen asia, riippuen mm. henkisistä voimavaroista yms.



Mutta nyt kevyempään: välillä saanee ihminen iloita ja vähän hömpötellä + riekkua onnesta?! Eikö myös teidän mielestä joskus ihanan kriittiset av-mammat? :) Kiva kuulla tarinoita, että lapsia on saatu myös varttuneempana. Siinä on varmasti hyvät puolensa, mutta myös toki huononsa. On ehditty matkustella ja nähdä muailmaa, hankkia ammatti, ehkä vakituinen työpaikka (jos se nykyaikana on mahdollista) ja muuttaa pois siitä opiskelijaboksistakin. Mutta yövalvominen ja pätkäunet kyllä varmasti rassaavat vanhempaa äitiä enempää kuin nuorempaa.



Uskon itse, että kaikella on tarkoituksensa. Iloitsen siitä, että minulle on suotu tämä raskaus. Syntymään on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta etappi kerrallaan!



Ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat