Vierailija

Meillä kriisi avioliitossa, kaksi lasta, 7 ja 6 vuotiaat. Saatiin pariaika perheneuvolaan. Asioita yrittetty itse ratkoa, mutta emme kaksin siihen pysty. Ero yksi vaihtoehto, toinen parisuhteen korjaaminen. Millaista apua saitte? Mitä teemoja oli keskusteluissa?



Odotan käyntejä kuin hukkuva pelastusrengasta...

Kommentit (21)

lapsiperheitä. Muuten on vaikea päästä, jonot ovat pitkiä.



Eikä tarvitse olla uskonnollinen, mutta jos on tosi allerginen sille, että on kirkon ylläpitämää toimintaa, kannattaa valita jokun muu auttajataho, ettei käynnit mene sen pohtimiseen, yritetäänkö teitä käännyttää vai ei.



Yksityiset perheterapeutit maksvat ihan kiitettävästi, mutta tulevat halvemmaksi kuin avioero.

Ihanaa on että kriisimme aikana olemme pystyneet keskustelemaan asiallisesti ilman (suurempaa) riitaa, mutta jotenkin keskustelut ovat jääneet junnaamaan paikalleen. Tuntuu pitkästä aikaa tosi hyvältä, kun tiedän että pääsimme kiireellisenä läpi ja aika on jo ensi kuun alkupuolella!



Ehkä jaksamme siihen saakka...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä ongelmana on, että mies ei usko mihinkään hömppään vaan on sitä mieltä että jos suhde on huono ei sille mitään voi. Ei halua erotakaan, mutta ei myöskään usko, että tämä tästä enää koskaan paranee.



Mua riepoo, kun tavallaan päätös erosta sysätään näin minulle, vaikka itse olisin valmis yrittämään vielä terapian avulla. Nyt mun on kuitenkin joko katseltava karkeraa miestä loppuelämäni tai oltava se, joka panee eropaperit vetämään ja siis hajottaa perheen.



En tiedä miten saisin tuon ukon suostumaan keskusteluihin.

jo sanana se saa monien karvat nousemaan pystyyn. Sanokaa että mennään keskustelemaan meidän asioista... Meillä toimii tämä. Kuka nyt herran jumala haluaa käydä TERAPIASSA!!! ;o)

Jos on (vielä) kykyä tulla yhdessä ryhmään ja ottaa huomioon muita ryhmäläisiä, tätä voi kokeilla kahdenkeskisen perheterapian sijaan tai ohella. Ryhmissä on vertaistuen voimaa, kun kaikki muutkin räpeltävät samojen polttavien kysymysten kanssa: Ollako vai eikö olla? Saako tästä romusuhteesta enää korjattua tyydyttävää suhdetta? Milloin on aika luovuttaa ja erota vai onko viisautta vain taistella suhteen puolesta ja luottaa, vaikkei siltä tuntuisikaan, että suhteessa voi joskus vielä olla molemmilla hyvä olla?

päähän ekasta puhelinsoitosta. Ehkä olisimme päässeet nopeamminkin, mutta emme olisi pystyneet järjestämään töitämme niin että pääsisimme.

Perheneuvola on ilmaista palvelua.



ap

että millä tavoin miehen saisi "houkuteltua" tuohon terapiaan?



Meillä on suurperhe ja mies on päätäny erota!:/ Tuntuu että mies muutunut ihan eri ihmiseksi kuin mitä on ollut ja tuntuu ettei hänellä ole enää "järjen hiventäkään" asian suhteen...eikä siis suostu mihinkään terapiaan kun eihän hän omia ongelmiaan lähden kenellekään ulkopuoliselle kertomaan...

- perheen tarina

-mitä toimintamalleja olet halunnut tuoda parisuhteeseen lapsuuden kodistasi ja mitä et

- parisuhteen kipukohdat ja millä niistä pääsee yli...

- Kuinka jatkaa pettämisen jälkeen...

katselin jo netistä, mitä yksityiseltä puolelta löytyisi....



meillä tilanne melkein sama kuin teillä ap (tein tänään avauksen aiheesta ja joku nosti tämän ketjun tänne)

Toistaiseksi olen jaksanut jollain konstin aina yrittää ja saanut edes omia tunteita ja ajatuksia julki kirjoittamalla.. mutta miehelleni tuo on vaikeampaa, hän ei saa kerrottua asioistaan.. Haluaisin todella tietää, jos voisin itse muuttaa omaa käytöstäni jotenkin ja olen senkin kirjeessä mieheltäni kysynyt.. mutta vastauksia saa odottaa..



Toisaalta huomaan hänen huojentuneen usein, kun saa tietää edes miksi toimin niin, kuin toimin.. mutta toisaalta olisin valmis tekemään muutakin asioiden eteen, kuin kertomaan hänelle. Ja se, miksi hän tekee niin, kuin tekee ei ole avautunut minulle. Mutta kirjeen jälkeen hän usein muuttaa (ainakin hetkeksi) tapaansa toimia.

Harvemmin kirjoitan kirjettä, vasta äärimmäisessä tilanteessa.

kunnallisen puolen perheneuvolasta aika heti (eli soitosta 3 vrk:n kuluttua). Muuten olisi ollut jonoa yli kuukauden, mutta terapeutti totesi, että akuuteissa tilanteissa ajan saa heti. Meillä oli sinänsä akuutti tilanne, että totesin eron tulevan ennen perheneuvola-aikaa, jos kuukausi pitää odottaa... :(

Eroamassa oltiin ja ei olis voinut vähempää kiinnostaa avioliiton jatkaminen tai ylipäätään toisen naama.



Puolen vuoden ajan käytiin kerran kuussa 1,5-2 tuntia juttelemassa ja puolen vuoden jälkeen oltiin kuin vastarakastuneet! Kyllä kannatti :) Tosin molemmat haluttiin pelastaa meidän suhde ja oltiin valmiita tekeen myönnytyksiä.



Teemoista esillä oli ainakin;

-pari ekaa kertaa käytiin läpi historiaa (meidän suhteen ja molempien taustaa lapsuudesta lähtien)

-Vanhemmuuden roolikartta

-Monenlaisia pelejä ja tehtäviä, missä käytiin läpi tulevaisuuden haaveita ym.

-Itse saatiin ehdottaa teemoja

-Yleistä parisuhdekeskustelua, jossa terapeutti toimi "puheenjohtajana" ja ohjasi keskustelua oikeaan suuntaan (ettei mennyt riitelyksi). Terapeutti toimi myös "tulkkina", kun välillä tuntui, että toinen ymmärsi aina kaiken väärin.



Meillä tuosta terapiasta on nyt kolme vuotta aikaa ja edelleen meillä menee hyvin. Opittiin ainakin rittelemään "oikein" ja selvittämään asiat niin, että molemmat tulevat kuulluiksi.



Tsemppiä teille!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat