Vierailija

.

Kommentit (19)

nytkin tiskikone ja pesukone pyörii, kohta imuroin.. Plääh! Vauvan lisäksi kotona 3vuotias kiukkupussi.. Kerran viikossa haen esikoisen koulusta kahden muun kanssa ja käydään toimintaterapiassa koko sakki.. Suihkuun en ole vielä päässyt ennenkun mies on tullu kotiin=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hoidan kaksi isompaa lasta koulutielle aamuisin ja autan läksyissä ja mitä nyt milloinkin tarvitsee, kotityöt, viikkosiivouksen, imuroinnit yms. Vaunulenkit onnistuvat lähes joka päivä myös.

Toinen lapsi tulossa. Uskon, että kahden kanssa on helpompaa kuin yhden kanssa. Se yksi, vaikka kuinka niitä on vain yksi, on kuitenkin se ensimmäinen ja ihmeellinen ja kaikki on uutta.

Toisen kanssa jo tietää mitä odottaa. Esikoinen 2 vuotta. Olen ainakin raskausaikana saanut tehtyä kotona enemmän kuin jaloissa ollut alle kaksivuotias, mitä sain tehtyä kun odotin tätä esikoista.

Jotenkin sitä nyt uskaltaa myös elää, eikä vain ole raskaana, kuten esikoisen kanssa.

Vauvaan saa menemään niin paljon aikaa kun sen kanssa leikittelee ja käy ulkona vaunuilemassa.

Huusholli on täynnä vaatetta ja siitä mies jaksaa aina muistuttaa... hups!

Mutta oikeastaan joka toinen pvä pyykkäystä, tiskaamista ( astianpesukonetta ei ole ),

ruuanlaitto joka pvä / joka toinen pvä, vaipat roskiin joka pvä, kaupassa käynti joka toinen pvä, imurointi kerran vkossa... Ja yritystä on vielä käydä vkon aikan myös tuolla neljän seinän ulkopuolella ihmistenkin ilmoilla.

Mies ei oikeastaan omaehtoisesti hommiin osallistu joten ei aina jaksa / huvita siitäkään syystä pitää täyttä järjestystä kotona eli kaikki koko ajan tiptop.

riippuu ihan omasta mielialasta jaksaako panostaa mihinkään:) mulla ei ole mitään mitä mun olis pakko tehdä.Paitsi tietty lapsien kanssa oleminen.

Kun saan hänet takaisin nukkumaan niin käyn suihkussa ja kunnostan itseni ;)

Oman aamupalan lomassa tyhjennän tiskikoneen, laitan pyykit pyörimään ja esivalmistan lounaan.

8 heräävät kaksi isompaa lasta (2v ja 3v). Syövät aamupalan ja levittelevät hetken legoja.

Vauva heräilee ja ennen tissiä seurailee isompien leikkejä. Minä laitan pyykit kuivumaan.

Ulos lähdemme ennen 10.

Sisällä käyn jossain vaiheessa laittamassa ruuan uuniin tai perunat kiehumaan.

Lounaan syömme 11.30.

12 vauvalle tissiä ja isommille satu, johon yleensä nukahtavat.

Vauvan kanssa sitten siistimme paikat ja vietämme "laatuaikaa" keskustellen.

Välipala ja ennen ulos menoa vauvalle tissiä.

Mieheni tulee kotiin kun ulkoilemme ja hoitaa ruokaa pöytään.

Illalla saatan imuroida jos on tarvista.

Jotta kukaan ei ihmettele niin mieheni on tällä hetkellä lasten kanssa neuvolassa ja minulla on omaa aikaa :)

laitettua ruokaa, ulkoiltua, luettua lehtiä ja kirjoja ja käytettyä isompia lapsia harrastuksissa. Miehen kanssa yhdessä siivotaan se mikä pakko ettei olisi likaista, vaikka sekaista kyllä voi olla.

Mutta silloin lasten kanssa yhdessä touhuaminen kkuten askartelu, kirjojen lukeminen jne jää pois. Mutta jos teen vain välttämättömimmät kotityöt eli en viikkosiivousta vaan päivittäisen ylläpidon tyyliin roskien vienti ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjäys jne, niin lasten kanssa ehtii touhuta paljonkin ja kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi mies joka naama norsunv:llä toteaa että mitään ei ole tehty...

Vauva nyt nukkuu niin paljon että miksi ei kerkeäisi mitään tekemään?

Mukana kulkee ihan sujuvasti vaunuissa tai kantoliinassa.

Päivittäisiin hommiin kuuluu tiskaaminen, pyykkäys, imurointi, ruuanlaitto ja koirien lenkitys.

Siivosin kaikki siivoukset (meillä aina siistiä muutenkin, kun tykätään siististä kodista), kävin kaupassa, tein ruuat, toimitin kaikkia asioita ja silti notkuin tietokoneella hirveitä aikoja päivittäin. Tuntui, ettei ole oikeasti mitään tekemistä.

Päivällä olen tietysti vauvan kanssa (leikin. laulan, käyn vaunulenkillä).

Lisäksi opiskelen AMK:ssa, joten teen joka viikko ainakin yhden isomman tehtävän.

Laitan illallisen lähes joka päivä, siivoan talon kerran viikossa, pyykkään lähes joka ilta jne.

Lisäksi harrastan liikuntaa, silloin mies on vauvan kanssa. Oma liikuntaharrastus on tosin alkanut onnistua paremmin vasta nyt kun vauva on 6 kk ja syö jo kiinteääkin ruokaa. Imetän.

viimeksi äitiys- ja hoitovapaalla ollessa (kolme alle kouluikäistä kotona) sain tehtyä perushommat eli perussiivous, ruuanlaitto, lasten vaatettaminen, pyykinpesu jne. Luonnollisesti lasten kanssa ulkoilu ja leikkiminen tms. Päiväuniaikaan kirjoitin väitöskirjaa ja hoidin sivutoimisia töitä....Ei ehkä järkevää henkisen minäni kannalta (=stressi) mutta onnistui hyvin.

Päivällä, niin keskityn vauvaan kun se on hereillä. Aamulla teen aamupalat muille ja itselleni ja samalla tyhjennän astianpesukoneen. Kun 2 vanhinta lasta on lähtenyt kouluun ja olen vienyt toiseksi nuoriman päiväkotiin. Siivoan keittiön.

Lisäksi lähinnä vain pesen pyykkiä ja laitan tavaroita paikoilleen.

Teen ruuan valmiiksi. Annan isommille lapsille välipalaa ja huolehdin, että tekevät läksynsä ja autan tarvittaessa.



Muut hommat tehdään yhdessä.

Tokan kanssa sain ne välttämättömät hommat (ruuat, siivoukset jne) hoidettua. Kolmannen kanssa ne ruutinit hoituivat hienosti, sain myös opiskeltua ja tehtyä vähän vapaaehtoistyötäkin.



Niin että kyllä se siitä...



Tekisinköhän mä vihdoin sen väitöskirjan, jos saisin neljännen lapsen??

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat