Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Liikunnan opettaja voi olla myös kannustava. Mutta suurimmalla osalla meistä on lapsuudesta kauhukokemuksia liikunnanopettajan käytöksestä (varsinkin tyttöjen liikunnanopesta).



Itse muistan miten minun liikunnanope oli naisvoimistelija ja emme tehneet talvisin mitään muuta kuin naisvoimistelua (HIRVEÄÄ) ja lellikkejä olivat ne tytöt jotka harrastivat samaa. Muista ei ollu mitään väliä. Koulun jälkeen inhosin kaikkea liikuntaa vuosia.



Kauhukseni lapseni kouluissa (jo kolmessa) on vain yksi opettaja jota kaikki inhoavat- tyttöjen liikunnanope (eri joka koulussa) Hän haukkuu, huutaa, vähättelee ja pakottaa. Ja saa kaikki inhoamaan liikuntaa. Ja opettajat ovat lisäksi nuoria naisia. Ja kysymys ei todellakaan ole siitä että tyttöni olisi joku liikuntaa inhoava tyyppi: hän harrastaa kilpaurheilua 5 kertaa viikossa. Mutta ilmeisesti ulkonäkö ja tyylii ("rock") saa opettajan vähättelemään j..

Sivut

Kommentit (27)

miksi saman koulun pojat tykkäävät liikunnasta ja tytöt eivät ?????

ja molemmissa ryhmissä on varmasti yhtä paljon kilpaurheilua harrastavia ja niitä joita mikään liikunta ei kiinnosta !

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja oppitunteihin on sisältynyt myös liikuntaa. Olen huomannut, että minun on hirveän vaikea hyväksyä sitä, että asia johon itse suhtaudun intohimoisesti ja täysillä paneutuen on joillekin oppilaille niin vastenmielistä toimintaa, että ei edes viitsitä yrittää. Tunneilla olen joutunut toistuvasti puremaan kieleeni, etten sanoisi sitä asiaa joka tulee ensimmäisenä huulille kun katson niitä oppilaita, joita ei todella vähempää voisi kiinnostaa. Minusta on aika mielenkiintoista, että minustakin lopulta saisi juuri sellaisen pirttihirmun, joka itsellänikin liikunnan opettajana oli.

Tästä olisi syytä keskustella liikunnanopettajan kanssa, ja kysyä hänen perustelunsa sille, miksi koulun pihalta lähtevällä ladulla ei hiihdetä. Voipi olla, että siihen löytyy jopa ihan järkeväkin selitys. Kysyä aina kannattaa ja voi, rakentavassa hengessä toivon mukaan.



Jos asiaa ajattelee kansanterveyden näkökulmasta, niin tosi asia on, että nuoret tarvitsevat liikuntaa enemmän, kun sitä tällä hetkellä harrastavat. Edes urheiluseuroissa tapahtuvat liikunta ei ole riittävällä tasolla siellä harrastavilla. Näkisin, että ei ole niin iso harmi, jos kunto nousee suksia raahatessa, jos sillä keinolla pystytään parantamaan elämänlaatua koko elämänkaaren ajalle.



Vanhemmilla on iso vaikutus siihen, kuinka oppilas suhtautuu koulunkäyntiin, ja liikkumiseen. Ehkäpä lapsi osaisi nähdä asian hyvät puolet, jos vanhemmat huomaisivat ne hänelle osoittaa.

ja tuntuu että miesopettajat ovat reilumpia ja ymmärtäväisempiä. Naiset eivät.



Itsellä vähän samalaisia kokemuksia kuin AP:lla. Tuntuu että liikunnanope jostain syystä dissaa tyttöäni, VAIKKA tyttö on kilpaurheilija ja asenteessa liikuntaan ei pitäisi olla ongelmaa....



esimerkiksi Cooperintesti. Tyttö juoksi oman puheensa mukaan 2 kierrosta enemmän (ja muut oppilaat olivat samaa mieltä että tyttö ohitti kaksi kertaa). Mutta open mukaan HÄn laski kaikkien 20 oppilaan kierrokset ja meidän tyttö sai 7 vaikka hänen kunto on ihan varmaan hyvä ( ui 15 km viikossa + muut treenit ja lenkit päälle). Mutta opelle EI saa sanoa vastaan kun hän tietäää, ilmeisesti tytön ulkonäkö ei mielytä. Monia muita esimerkkejä löytyy hänen suhtautumisestaan muihinkin oppilaisiin. Nyt suurin osa luokan tytöistä inhoaa liikuntaaa ja odottaa kuin kuuta nosevaa että vakituinen mukava liikunnanope tulee äitiyslomalta, ikävä kyllä taitaa jäädä vielä hoitovapaalle

onhan totta, ettei Suomessa kouluteta liikunnanopettajia kovin monessa paikassa, joten yhden koulutuslaitoksen huonot asenteet leviävät pitkälle. Mutt olen kyllä joskus miettinyt sitäkin, että kun liikunnanopejen pitäisi saada kierrettyä ja opetettua kaikki mahdolliset lajit ja mitattua suorituksia aika vähissä tunneissa niin siinä voi sortua hioputtamiseen ja huutamiseen ja kun oppilaatkaan sitten siitä huolimatta eivät sen enempään pysty kuin noissa tunneissa ehtii, niin haukkumista seuraa. Ja siitä taas seuraa oppilaiden vastentahtoisuus yleensä koululiikuntaan ja siitä seuraa lisää huutoa ja haukkumista ja siitä entistä suurempi vasten mielisyys ja siitä... kierre on ikävä.



Mun mielestä voitaisiin ihan tyynesti vähentää opetussuunnitelman tavoitteita niin, että olisi jotain toivoa ehtiä opetella niitä asioita koulun liikkatunneilla. Lajiharjoittelun lajeja voisi vähetnää ja lajiharjoittelun sijasta voisi ihan reilusti mennä vaikka lipunryöstöä tai metsäkävelyitä tai vastaavia, missä ei olisi tarpeen ottaa aikaa jne. Ja toisaalta, ehkä liikunnanopetkin voisivat harkita "kotiläksyjen" antamista. Esim antaa thetäväksi käydä viikon aikana hakemassa yksi tai kaksi kiintorastia - kyllä lapset sen kaverin kanssa tai vanhempien kanssa tekisivät osana tavallista leikkiä - tai pyöräillä joku tietty reitti tai käydä hiihtämässä. Tekeväthän lapset tätä muutenkin, sen voisi ihan hyvin ottaa osaksi koulunkin toimintaa niin lapset saisivat paremman rauhan liikunnalleen. Ei olisi koko ajan joku huohottamassa niskaan ajanoton kanssa, vaan saisi liikkua omaan tahtiin.

mukavempia. Naisopet ovat sellaisia pilkunviilajia ja lisäksi ovat herkästi diagnosoimassa lapsia jos ovat hiemankaan erilaisia. Esim. oman poikani ekaluokan naisope oli kovasti huolissaan pojasta ja epäili aspergeria, koska poikamme niin erilainen kuin muut pojat. Tokaluokalla ope vaihtui miespuoliseksi ja hän ei löytänyt pojasta mitään vikaa/outoa!!



Tarkoitan, että jostain syystä opettajissa (myös muut kuin liikunnanopettaja) naispuoliset ovat niuhoja! Keskittyvät pikku yksityiskohtiin jne. Muissa ammattiryhmissä en ole huomannut tällaista jakoa sukupuolten välillä!!

tyttöjen pitää raahata itsensä ja suksensa hiihtämään koululta 4 km päässä olevalle pururadalle kello 8 aamulla. Sille osalle oppilaita jotka asuvat eri suunnassa koulusta matkaa voi tulla jopa 8-10 kilometriä suksia, vaihtovaatteita ja reppua mukana raahaten. Ja sitten ihmetellään miksi hiihto ei kiinnosta...

niin ja saman koulun pojat hiihtävät koulun pihalta lähtevällä ladulla

Mulla on itsellä ihan samanlaisia muistoja koululiikunnasta kuin ap:llä. Meidän liikunnan ope oli telinevoimistelufriikki ja sitähän oli sitten varmaan puolet liikkatunneista. Vähät siinä mitään lajiharjoittelua oli! Pari kertaa hiihdettiin ja luisteltiin, sitten oli uintia ja jumpaa, juuri koskaan ei pelattu mitään, yleisurheilemassa käytiin kerran syksyllä ja kerran keväällä. Liikunta oli lähes kaikkien tyttöjen inhokkiaine, mutta poikien suosikki. Heillä siis tietenkin miesopetaja.



Nyt seuraan samaa omien lasten kohdalla: pojat tykkää liikunnasta ja liikunnanope on suosikkiope. Tyttö vihaa, ope on kuulemma uskomattoman niuho ja aina on mukana mittanauha ja ajanottokello.

naisliikunnanopettaja laittoi tytön nöyryyttävästi luistelussa yksinään harjoittelemaan. Nyt miesope otti samaan leikkiin ja tyttö olikin oppinut luistelemaan yhtä hyvin kuin muut open kannustuksella!! Eli miesopet on parempia jostain syystä!

on varmaan se oikeampi kysymys.



Sama juttu meidän tytön kouluussa (yläaste), opettaja tappaa kaiken kiinnostuksen liikuntaan omalla käytöksellään. Eilen oli vanhempainilta valinnaisaineista ja tyttöjen liikuntaa ei ota juuri kukaan ja poikien liikuntaan on tulossa 5 ryhmää..... ja syy on opettajan



saman alueen ala-asteella oli myös tyttöjen liikunnanope jota kaikki "inhosivat" ekasta luokasta saakka.... voi sitä odotusta kun palloilupelitunteja piti poikein liikunnanope. Sitä odotettiin innolla ja muuten liikunta oli inhokkiaine. Opetajan käytöksestä valitettin vanhempain toimesta myös rehtorille - ei auttanut kun ope sanoi että lasten asenne liikuntaaa oli huono. What ?

sanoisin, että jos joku mättää niin:



- Tiukat liikuntatestien vaatimukset johtuen tosi kovasta kilpailusta (Liikunta on suomalaisista korkeakouluista yksi vaikeimmin sisäänpäästävistä tiedekunnista). Näin porukka valikoituu lähes pelkästään kilpaurheilua harrastavista tai harrastaneista ihmisistä. Tai sitten todellisista multilahjakkuuksista. Voi sitten siinä arjessa olla jollekin hiukan haasteellista kohdata sitä vaihtelevaa oppilasainesta. Ja taustasta johtuen useilla tietty addiktio siihen omaan lajiin.

- Itse koulutuksessa ei ehkä pääse kohtamaan sitä koululiikunnan arkea. Resurssit on opiskelussa tosi hyvät ja jos harjoittelujaksotki addiktn osuu ns. hyviin kouluihin, Jyväskylässä esim. Norssiin, voi olla melko shokki joutua opettamaan johonkin ison kaupungin kouluun, jossa jotakin koripalloja on tyyliin joka toiselle ja uimahalli homeinen räppänä.



Mielestäni silti opettajakoulutus on ihan laadukasta, ehkä se enemmän on ne koulunkin resurssit ja opetussuunnitelman vaatimukset. Mutta kyllähän joka kurssille aina mahtuu pari kolme narsistia, outoa tyyppiä, hikipinkoa, tosikkoa, besserwisseriä jne. kuten kaikkiin muihinkin kouluihin. Pienessä vuosikurssissa ne vaan tuntuvat :)

mutta liikunnassa tämä korostuu !! Itse asiassa kun nyt muistelen ei minulla ole ikinä ollut liikunnanopettajaa jota kaikki eivät olisi inhonneet tai en ole kuullut että kenelläkään tutulla, omalla lapsella, työkaverilla olisi ollut mukava naispuolinen opettaja. Niitäkin on pakko olla jossain

Hän ei ole yhtään tuollainen kuin te kuvailette. Hän on ymmärtäväinen, innostava, ihana. Lapsi on oppinut nyt ekaluokkansa aika hiihtämään, luistelemaan ja innostunut menemään liikuntaharrastukseen. Meitä vanhempiakin on monenlaisia persoonia ja samoin opettajia.

Mä olin kömpelönä huono melkein kaikessa, ja sain kuulla kaikenlaista piilovittuilua vaikka yritin. Hän oli hiihtointoilija. Joissain voimaa ja kestävyyttä vaativissa lajeissa mä kuitenkin pärjäsin ja voi sitä hämmästystä mikä hänestä huokui että ethän sä voi olla parempi tässä kuin hänen hiihtolellikkinsä

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat