Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olemme eroamassa. Lapsia on 3, kaksi ala-asteikäistä ja 4-vuotias.



Pitkien keskustelujen päätteeksi päädyimme ratkaisuun, että lapset asuvat aina omassa kodissaan, tässä, mihin ovat aikanaan syntyneet. Tutussa ja turvallisessa. Vuokraisimme miehen kanssa pienen kaksion, jossa sitten asuisimme vuoroviikoin, toinen kotona lasten kanssa.

Olemme hyvissä väleissä eikä eroon liity toista miestä /naista ja ajattelimme, että tämä ois lapsille paras ratkaisu.



Mutta. Eipä kelpaa sossulle. Kuulemma lapsilla pitää olla ensisijainen huoltaja ja näin ei voi tehdä. Kuitenkin jomman kumman, minun tai miehen, pitäs muuttaa osoite siihen uuteen asuntoon ja silloin katsottais, että hän on etävanhempi.

Ja Kela, Kela epäili heti, että kysessä on kusetusyritys, jolla saadaan nostettua heiltä kallista asumistukea.



Että se siitä lasten parhaasta sitten. On kai jotenki kamalaa, jos vanhemmat OIKEASTI erotessaan haluavat tehdä niin kuin lapsille parasta eivätkä toimi itsekkäästi omien tarpeiden pohjalta??

Sivut

Kommentit (27)

Miksi toinen ei voisi muuttaa kirjoja jos kerran tukia haluatte? Eihän mikään viranomainen määrää missä talossa ihmisen on aikansa vietettävä oli kirjat missä tahansa.



Jos taas ette halua tukia niin tuskin Kelaa silloin kiinnostaa teidän osoitteet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

voi kyllä lapset mennä sekaisinkin, kun välillä on äiti asumassa taloa ja välillä isä.



Ja miksi erota, jos kerran tulette noin hyvin toimeen. Itselle ainakin tuli olo, että tässä on nyt tukien perässä juoksua.



Kyllä loppu pelissä selvä ero on paras, niin lapsille kuin teille itsellennekin, jos kerran nyt erota haluatte. Lastenne paras kuitenkin olisi, että pysytte yhdessä ja teette parisuhteenne toimivaksi.

Jos teette niin kuin sossu sanoo, mies maksaa sulle elareita (se ei estä teitä sopimasta lasten kuluista haluamallanne tavalla) niin onko Kelalla siis jotain urputtamista siitäkin?

Mies vastais sen vuokra-asunnon jutuista, minä tämän talon. Siis lämmitys, sähkö, vesi.

Me ei kumpikaan haluta toisillemme mitään pahaa, emme vaan pysty enää asumaan yhdessä ja jakamaan sillä tavoin elämäämme.

Siivoukset tietenkin tekee kumpikin siellä, missä kulloinkin on. Ei me olla koskaan 14v yhdessäolomme aikanakaan riidelleet kotitöistä, miksi nyt pitäisi?

kerropas, miten te olette suunnitelleet irtaimen omaisuuden jaon ja huoltamisen sekä siellä uudessa pikkuasunnossa että siellä lasten kodissa? Kenelle siellä olevat huonekalut kuuluvat? Ja jos esim sänky on sun, niin kuka ostaa uuden jos se hajoaa aviomiehen kuorsauksesta? Kuka maksaa kodinkoneitten korjauksen ja kuka tilaa huoltomiehen ja on kotona kun hän tulee tai raijaa vekottimen huoltoon? Entä miten te olette sopineet vastuut ja vuorot sen talon siivouksessa? Kuka kuuraa vessat ja jääkaapit ja milloin ja miten sitä kontrolloidaan? Kuka maksaa telkkariluvan? Kuka huoltaa talotekniikan ja lämmityksen? Se joka sattuu olemaan siellä silloin kun tarve ilmenee ja kuinka meinaatte varmistaa, ettei kumpikaan "ole olevinaan huomaamatta" siivouksen tai lämmitysoöljyn tarvetta jotta saisi öykättyä ongelman toisen niskoille?



Pikkuasunnon ongelmathan on vaan teidän aikuisten, mutta lasten asunnon ongelmist kärsii ne lapset. En mäkään olis sossuna ihan vakuuttunut siitä, että lasten paras tulee hoidettua näin.



Lisäksi mustakin näyttää, kuten kelasta, että te ette ole oikeasti eronneet eikä teidän omaisuutta ei ole kunnolla jaettu, te vaan ette viitsi katsella toisianne.

Elatusmaksuja voidaan joissain tapauksissa kai huomioida, mutta en tiedä voidaanko noissa.



Lainaus:

Siis että jos lapset ovat kirjoilla esim. minulla, niin niitä ei oteta huomioon miehen asumistukeen tai työtömyyspäivärahaan, vaikka olisikin yhteishuoltajuus?

Erotessa tehdään huoltajuussopimus jossa voidaan sopia, että elatusmaksua ei vahvisteta, jolloin miehen ei sitä tarvi maksaa. Meillä menty jo yli 4 vuotta ilman elatusmaksuja.

Lainaus:

Siis että jos lapset ovat kirjoilla esim. minulla, niin niitä ei oteta huomioon miehen asumistukeen tai työtömyyspäivärahaan, vaikka olisikin yhteishuoltajuus?

Pointti on se, että Kela ei suostu maksamaan meille ollenkaan asumistukea, jos teemme näin, kuin olimme suunnitelleet.

Ja yh-korotuksiakaan emme toki ole kummallekin vailla, mutta kela kieltäytyy maksamasta niitä lainkaan, koska kyseessä on kuulemma kulissiero.



Tottahan voimme erota "kunnolla", niinhän nyt joudummekin tekemään. Minusta tämä on vaan periaatteellinen juttu, että jos vanhemmat tosiaanki haluavat erota sovussa ja lasten parasta ajatellen, niin siitä tehdään näin vaikeaa. Eikö päinvastoin pitäs kannustaa siihen??



Ja tosiaan, on aika kohtuutonta, että mies pakotetaan maksamaan mulle elatusmaksua, vaikka hoitaakin lapsia puolet ajasta. Pakkohan ei oo maksaa, tai voin vaikka nostaa ne ja palauttaa miehelle, mutta ne kuitenkin lasketaan mulle tuloksi etuuksia laskettaessa.

jos/kun jompi kumpi löytää uuden puolison. Tällä hetkellä jo ajatus siitä tuntuu kummastakin hyvin vieraalta, joten uskoisin, että tämä toimisi ainakin niin kauan, että lapsetkin tottuvat muuttuneeseen elämäntilanteeseen.



ap

että he pystyisivät vuoroviikoin elämään samaa kaksiota ja tasapuolisesti riitelemättä hoitamaan myös lasten asunnon niin he ovat niin hyvissä väleissä ja kypsiä, että pystyvät ratkaisemaan eroamatta myös muut riitansa.

Lainaus:

Erotessa tehdään huoltajuussopimus jossa voidaan sopia, että elatusmaksua ei vahvisteta, jolloin miehen ei sitä tarvi maksaa. Meillä menty jo yli 4 vuotta ilman elatusmaksuja.

Miksi ette tee niin, että eroatte "kunnolla" eli mies muuttaa virallisesti siihen kaksioon ja sinä jäät lasten kanssa nykyiseen kotiinne ja sinusta tehdään ykköshuoltaja? Kenelle se kuuluu, vaikka arjessa sitten asuisitte puoliksi nykyisessä kodissanne?

niin kusetattehan te, pitäkää suunne kiinni ja erotkaa, hoitakaa asianne ihan hiljaisuudessa kuinka haluatte





Lainaus:

Jäimme molemmat työttömiksi, minä lokakuussa (se oli tiedossa jo kauan, oli määräaikainen sopimus) ja mies täysin yllättäin viikko sitten. Kumpikaan meistä ei pysty elämään ilman Kelan tukia (asumistuki, työttömyyspäiväraha) ja minä tod.näköisesti tarvisin alussa myös toimeentulotukea, ehkä.



Meillä on asuntolainaa, joka on minun nimissäni. Ehdotimme, että mies vuokraa asunnon, maksaa siitä vuokran ja minä huolehdin asuntolainasta. Tähän asti olemme siis selvinneet ilman asumistukea.

Nyt sossu tekee tässä ongelman siitä, kuka on lasten ensisijainen huoltaja. Heidän silmissään se olen minä, koska minun osoite olis tässä talossamme. Silloin miehen pitäisi maksaa minulle elatusmaksuja ja minulle maksettas kelasta yh-lisä lapsilisiin.

Kela ei tätä niele, koska heidän tulkintansa on, että kyseessä on kulissiero, jossa kelalla maksatetaan meidän kämppää ja rohmutaan yh-lisiä.



En ehkä osaa selittää tätä ymmärrettävästi, koska en itsekään tajunnut kaikkea mitä mulle kelasta ja sossusta selitettiin. Pointti oli kuitenki se, että heidän mielestään näin ei voi tehdä, tai voi, mutta silloin ei saa mitään tukia, jotka oikeasti meille kuuluis.



Ap

Ap:n tarinassa haiskahtaa kyllä vahvasti se että yritetään saada mahdollisimman paljon tukia.

Mutta jos näin ei ole, niin yksi perustavan laatuinen virhe on tehty. Jos meinaa pärjätä byrokratian rattaissa, on totuuden turhaa lavertelua vältettävä. Ymmärrän kelaa varsin hyvin. Jos olisin virkailija kelalla ja joku tulisi tällaisen stoorin kanssa, niin ensimmäinen ajatus olisi että joku tässä on vikana kun mulle selitetään ihan mahdottomasti sitä kuviota. Liika puhe on siis epäilyttävää.



En ymmärrä miksi ap on koko kuvion selvittänyt sinne kelalle. Eihän tuossa olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin laittaa ero vireille, hommata se kämppä, muuttaa miehen paperit sinne kämppään ja laittaa as.tukihakemus vireille. Lisäksi sitten lapsilisän yh-korotus vetämään ja sopia soskussa minimielarista ja sitten hakea elatustukea kunnalta kun mies ei maksa. Ja kas, kaikki voittavat! Tukia tulee joka tuutista. Sekin on muuten mahdollista että ap antaisi sitten ne elarirahat (osuus joka jää miehen maksettavaksi) takaisin miehelle käteisenä, jos niitä ei (muka) halua pitää.



Byrokratian kanssa pitää osata pelata. Muuten ei pärjää.

tottakai lapsilla pitäää olla virallinen osoite. meillä on lapset virallisesti minun kotona, joka toinen viikko kuitenkin ovat isänsä luona, molemmat saamme as.tukea. kela ei kysynyt muutakuin viralliset huoltajuussopparit ja isän uuden osoitteen, siihenkin vastasin että mistäpä minä sen tiedän.



lapsilla voi olla molemmat vanhemmat huoltajina, mutta toisen luona voivat vain virallisesti asua.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat