Voiko tutkijana oikeasti elää?

Vierailija

Ei siis mikään high-paid tutkija jossain VTT:llä, vaan kulttuurintutkijanplattuna...



*pohtii*

Kommentit (15)

Vierailija

tienaa vähintään 8 000 euroa kuussa puhtaana ja työaika on enintään kuusi tuntia. Niin ja tietysti lomaa voi ottaa silloin kuin tarvitsee ja miten paljon vain tarvitsee.

Vierailija

mukavaa saada tyytyväisenkin tutkijan näkemystä. Tuo kuulostaisi kyllä aika minulle soveltuvalta. Palkka ei ole koskaan ollut se juttu, vaan houkuttaa tuo vapaus tehdä mitä haluaa, toisaalta myös intressit oikeasti päästä tutkimaan itseään kiinnostavia asioita. Maailma ei ole täydellinen, joten tuo epävarmuus on otettava siinä kyydissä.

Vierailija

ja rahoitus tuli projektien kautta milloin mistäkin: EU:lta, TEKES:iltä, Suomen Akatemialta.. Ja lopulta tutkijakoululta, jonne sain paikan ja rahoituksen 4 vuodeksi (se oli juhlaa!).



Kuitenkin päätin vaihtaa yritysmaailmaan lapsiluvun kasvaessa.

Vierailija

Ei ehkä raha sinänsä itselläni vaikuttanut, mutta jatkuva "vaiheessa" eläminen, mitä on ehkä vaikea kuvailla saatika kenenkään ymmärtää :) Tuntui vain, että mikään ei ole koskaan valmista, eikä työstä saanut riittävää tyydytystä.

Vierailija

olen ollut tutkijana reilun 10 vuotta enkä voisi kuvitella muuta työtä tekeväni.



Palkkahan on väitöskirjan valmistumiseen asti ja usein pitkään sen jälkeenkin surkea. Ne apurahat ovat alasta ja sisäpiiriin pääsystä riippuen eri asteisesti mutta aina kuitenkin vähän kiven alla ja käsittämättömän pieniähän ne ovat. Mitää asuntolainaa niillä ei juuri maksella. Apurahoja saa pienissä pätkissä joista on yritettävä itse koota jotain järkevää. Apurahattutkijan materiaali tai matkakuluja tai kielentarkastuksia ei maksa kukaan. Usein ei edes työtilaa. Nykyään apuraha kuitenkin kasvattaa sosiaaliturvaa, joten siltä osin tilanne on parempi.



Väitöskirjan jälkeen tilanne kuitenkin VOI parantua ratkaisevasti. yhtään 8000 euron kuukausipalkalla olevaan tutkijaa en kyllä tiedä, oma kuukausipalkkani on tohtorina ollessani vaihdellut 3500-3800 euron välillä virkanimikkeestä ja palkkaavasta laitoksesta riippuen. Yksityisillä markkinoilla saisin parempaa palkkaa, mutta tässä pitää huomioida se, että mä saa tehdä just mitä mua huvittaa, tutkia sitä mitä haluan, ja mun työpäivän pituutta ei tosiaan kukaan määrää. Jos ei huvita, mun ei tarvi tulla töihin ollenkaan. Jos huvittaa tehdä työtä yöllä, muttei päivällä se on ihan ok. Ketään ei kiinnosta mikään muu kuin se, tuleeko julkaisuja. Niistä mulle maksetaan, koska niistä yliopisto saa tulospiteitä. Mun työhuoneella istumiseni ei hyödytä ketään, niinpä sitä ei millään lailla kontrolloidakaan. Eikä voitaisikaan, kska työn tekemiseksi mun on pakko viettää iso osa ajastani siellä, missä tutkimuksen materiaali on: kirjastoissa, arkistoissa, virastoissa, haastattelemassa, ylipäänsä tutkimassa. Ja sitten toisena puolena mun on myös kierrettävä eri paikoissa kertomassa seminaareissa ja konferensseissa erilaisille ihmisille, että mitä olen saanut selville ja kuuntelemassa, mitä muut ovat saaneet selville samantyyppisistä jutuista.



Se jatkuva epävarmuus on jotain, mistä ei pääse eroon. Rahoituskaudet ovat lyhyitä, vuosi on pitkä aika näissä puitteissa. Jokainen kausi on kilpailtava uudestaan. Varmaa on vain se, että kaikki on epävarmaa. Kyllä se rassaa. Toisaalta onhan se tavallaan hyväkin. Tasaisin väliajoin on siis pakko miettiä uudelleen, että haluanko tätä vai tekisinkö sittenkin jotain muuta.

Vierailija

Palkkani on 3200 €/kk (80% työaika). Johdan projekteja, ohjaan väitöskirjoja, opetan perusopiskelijoita...



Työaika on melko vapaa, aina olen voinut pitää lomani juuri silloin kun olen halunnut. Äitiyslomien ja hoitovapaiden pitäminenkin on onnistunut, ja nyt 80% osa-aikainen. Lasten ollessa pienempiä tein 60% työaikaa.



Pätkätyöläisyyskään ei ole haitannut. Itselläni on aina ollut 1-5 vuoden työsopimuksia, nykyinen työsuhteeni päättyy vuonna 2012. Pätkät eivät ole haitanneet, sillä en muutenkaan suunnittele elämääni kovinkaan pitkälle etukäteen (siis asuinpaikan tms. suhteen).



Kilpailu on ajoittain kovaa. Se ärsyttää. Välillä ollaan niin kavereita, ja sitten varastetaan tutkimusideoita ja "unohdetaan" ottaa toiset tutkijat mukaan artikkelien kirjoittajiksi. Tosi ärsyttävää, mutta en enää siitäkään harmistu. Kyllähän kaikki mitataan julkaisujen määrässä, mutta so what. Nykyisin kun työ on minulle kaikesta huolimatta vain työtä, niin en välitä tällaisesta pahemmin.



Ärsyttävintä on jatkuva rahanhaku. Jotta tutkimusryhmä toimii, pitää olla noin 5 projektia koko ajan menossa. Niiden hallinnointi, ja jatkoprojektien hakeminen viekin kaiken minun ajan. Omaa tutkimusta en pysty enää tekemään. Siinä mielessä työn mielenkiinto on pienentynyt verrattuna aikaisempaan, kun sai kunnolla uppoutua omiin tutkimuksiin.

Vierailija

Sama tausta, näissä hommissa kymmenen vuotta. Palkka on kyllä melko surkea vaikka väitellyt olenkin. Tutkijan virkoja sinänsä on vähän, joten yliopistoissa tutkijat ovat vähän kuin yksityisyrittäjiä: palkkaa kyllä saa jos hommaa itse itselleen rahoituksen. Se, miksi tässä työssä olen, löytyy kotoa eli lapset. Ainakin toistaisesta akateemisesta vapaudesta nauttien, teen työt silloin kun se minulle sopii (illalla, öisin ja viikonloppuisin), eli lapset ovat hyvin paljon kotona. Menivät hoitoon vasta kun esikko oli 5 ja kakkonen 3. Ja virallisesti palasin töihin kuitenkin heti äitiysloman päätyttyä.

Vierailija

edes kohtuullisen hyväpalkkaisena tutkijana. En kestä sitä epävarmuutta ja 1-4 vuoden rahoitusjaksoja. Apurahatutkijan homma nyt olisi vihviimeinen, eihän siinä kerry edes päivärahat tai eläke.



Vaihdoin työpaikkaa Nokialle.

Vierailija

Raha ei todellakaan voi olla motivaattorina olla tutkijana, vaan se täytyy löytyä jostakin muusta. Tämänhetkisessä virassani tienaan vain n. 2500 e/kk, eli korkeakoulutetuksi surkeasti alallani, vain noin puolet mediaanipalkasta. Tosin täytyy sanoa että olen saanut aika hyvin apurahojakin päälle, eli pääsen ehkä juuri ja juuri pikkujohtajan palkoille. Mutta apurahat on aina kuitenkin epävarmoja, eikä niistä kerry eläkettä jne. Mulla tässä työssä pysymiselle yksi suuri syy on vapaus tehdä töitä miten haluaa, eli kuten yllä jo eräs hyvin kuvasi tutkijan työoloja. Olen kuin yksityisyrittäjä: kukaan ei katso oonko töissä ja milloin oon töissä, toki opetukset ja muut sentyyppiset velvoitteet pitää hoitaa. Tuotokset on kylmästi ne mistä sinua mitataan. Varsinkin väitöksen jälkeen sanonta "Publish or perish" kuvaa hyvin asiaa: julkaise tai katoa. Toinen syy sitten on kiinnostus itsensä toteuttamiseen, haastamiseen, teoreettisiin asioihin, kirjoittamiseen. Pidän myös paljon matkustelusta, kierrän mielenkiintoiset konfat ja seminaarit maailmalla, josta olen löytänyt myös paljon samanhenkisiä tuttavia, jopa ystäviä.



Minulle huonot puolet ovat työn stressaavuus, riittämättömyyden tunne ja burn outin uhka. Tutkijoina on yleensä hyvin kilpailuhenkisiä ihmisiä ja kampittamista ja p:n puhumista selän takana tapahtuu paljon. Henki on ainakin meidän alalla varsin raskas. Omasta hyvinvoinnistaan täytyy pitää tiukasti kiinni: miettiä mikä on muun elämän paino, terveet elintavat jne. Työ ja yksityiselämä menee usein limittäin.



Jos kiinnostaa, niin ainahan sitä voi koettaa miten tutkijan ura sopii itselleen. Aika harvassa on ne todelliset menestyjät ja se vaatii paljon luopumista muista asioista, silloin ei voida enää puhua "normaalista" työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Mutta kyllä meitä rivitutkijoitakin riittää. :)

Vierailija

aika rasittavaa. Aika vähän on vakituisia tutkijan virkoja.



Se on samanlaista kuin taiteilijana eläminen: jos teet sitä mitä pohjimmiltasi eniten haluat tehdä (taiteilla, tutkia), olet tuomittu toimeentulossasi ikuiseen epävarmuuteen.

Vierailija

ärsyttää välillä kun VTT:n tuloksia tai geenitukijoiden löydöksia uutisoidaan ja yleisö saa sellaisen kuva, että tämä olisi hohdikas ammatti, jossa tienataan kuten Nokian huippuinsinöörit - vaikka ei todellakaan. Pätkätöitä valtion alhaisilla palkoilla - hullun hommaa. Iltoja, viikonloppuja, lomia eikä varsinkaan mitään äitiysvapaita ei käytännössä kuulu pitää.... vaan vauva kainalossa artikkelia vääntää.... jos haluat säilyttää paikkasi projektissa...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat