Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ensin puhutaan kun saadaan vauvoja joka vuosi, sitten tiedetään et esim. suviseuroissa ja normaalisti muutenkin käytetään paljon kortsuja. Eikö nämä tyhmät oikeasti itse tajua lestoja paremmin tätä ristiriitaa?!?!?! =) toinen väittämä sitten on taas se et seksielämä on tunteetonta, mutta sili kölkitään toinen toisia, varmaan huvin vuoksi

Sivut

Kommentit (35)

Mediahan tunnetusti kertoo vain faktat ja aina vain faktat niinku kaikki toki tietää. Tervetuloa vaikka ens sunnuntaina lähimpiin seuroihin ni näät ite miten "alistuneita" kaikki siellä on.



Pienenä vihjeenä voisin antaa et puhu vasta sit ku tiiät ettei oo ihan skeidaa.



t. vl

Oli tosi ankeeta, kun ope oli puoli vuotta töissä, sitten sijainen, kymmenen kk päästä taas oma ope, seitsemän kk päästä taas eri sijainen jne.



Lainaus:

. Äitini oli opettaja ja piti vain lyhyen äitiysloman mennen taas töihin..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mutta voin näin vl-naisena vastata. (Ja mainittakoon että minulla on nyt aikaa istua koneell, ilman että lapset kärsii.:) Tästähän on oltu huolissaan miten vl-äideillä on aikaa täällä kommentoida.)



Kyllä pystyin opiskelemaan ammatin. Valitsin sen ammatin mistä pidän eniten ja koen kutsumustyökseni. Nautin työstäni ihan hirvittävästi. Ura? No miten sen nyt ottaa. Jos olen vakityöstä pois, tällä hetkellä lasten kanssa kotona. Sain jopa vakipaikan vaikka johtaja tiesi että olen vl ja tulen luultavasti olemaan vuosia pois. MAhtavan ymmärtäväinen naisjohtaja onkin työpaikallani. Kotiäitiys ja 10 lasta ei ole ainoa vaihtoehto. Kaikki eivät edes saa noin montaa lasta vaikka toivoisivatkin.

Mitä vikaa kotiäitydessä on? JA töihin kerkeää vielä sittenkin kun nuorin lähtee kouluun.:)

Minä en todellakaan koe olevani alistettu ja en joudu selittelemään toisille elämän valintojani!





Lainaus:

Pystytkö opiskelemaan haluamasi ammatin? Pystytkö valitsemaan työn ja uran? Vai onko kotiäitiys ja 10 lasta ainoa vaihtoehto? Onko sinulla mahdollisuus valita sinulle sopiva elämäntyyli ilman, että joudut selittelemään tai jopa suljetuksi oman yhteisösi ulkopuolelle?



-2-

Kyllä avusteiset lisääntymismenetelmät ovat täysin hyväksyttyjä. Siis kaikki mikä edistää elämää.

Tämä perustuu siihen, että Jeesus herätti kuolleita ja paransi sairaita antaen meille esimerkin.

Siispä elämän varjeleminen on jopa velvollisuutemme kaikissa tilanteissa.





"

Lainaus:

Mielenkiintoista keskustelua. Uteliaisuuttani kysyn, että mikä on suhtautuminen lapsettomuuteen ja avusteisiin lisääntymismenetelmiin? Onko sekin omantunnon kysymys jokaisen kohdalla? Itse suon jokaiselle oman tapansa elää, ajatella ja lisääntyäkin. Avartavaa lukea tällaisia keskusteluja.. :)

"

Mielenkiintoista keskustelua. Uteliaisuuttani kysyn, että mikä on suhtautuminen lapsettomuuteen ja avusteisiin lisääntymismenetelmiin? Onko sekin omantunnon kysymys jokaisen kohdalla? Itse suon jokaiselle oman tapansa elää, ajatella ja lisääntyäkin. Avartavaa lukea tällaisia keskusteluja.. :)

13 taitaa olla vain hivenen katkeroitunut. Ja nämä katkeroituneet mammat täällä sitten valittavat ja etsivät syyllistä omalle pahalle ololleen. Kun jostain syyn on löydyttävä. Itsessähän ei ole koskaan vikaa, vain muissa! Eikö?



Kun ei voida myöntää, että vl-äidit ovat hyvin pärjääviä, jaksavia ja monestikin itsestään ja lapsistaan+miehestään hyvää huolta pitäviä. Tunnen heitä tooooosi paljon!



Totta tai tarua tuo kertomuksesi anopista, mutta kyllä vl-äiditkin ovat valveutuneita lapsiasiassa. Esim. tunnen heitä muutamia, joilta esim kohtu poistettu sairauden takia. Kyllä, on poistettu. Eivät siis enää henkensä uhalla "tee" lapsia.

Olen opiskelijaäiti, lääkiksessä. Mies hoitaa lapsia kotona, omasta tahdostaan, ei alistettuna. Hänelläkin on maisterin paperit ja aikookin palata duuniin kunhan kotona olo alkaa kyllästyttää. Tunnen ehkäisykeinot kuin omat taskuni, vaikka en ole niitä itse testannutkaan. Eikä koskaan ole tullut mieleenikään ehkäistä. Ja arvatkaa mitä? Minulle ei ole kertaakaan elämäni aikana sanottu, etten saisi ehkäistä. Ei K-E-R-T-A-A-K-A-A-N. Ja siltikin omassa tunnossani tunnen niin, että en H-A-L-U-A ehkäistä. Minun olisi erittäin helppo tehdä niin salassa kaikilta, mieheltänikin, mutta omatuntoni ei minun salli niin tekevän.

Etsikää yksikin lestadiolainen nainen joka olisi pakotettu synnyttämään rajaton määrä lapsia. Uskoisin, ettei sellaista naista ole olemassakaan. Jokainen tekee juuri kuten omassatunnossaan hyväksi näkee. Sille te ette voi mitään, että puhdas omatunto on samanlainen jokaisella uskovaisella äidillä ja tämä taas johtaa samankaltaiseen käyttäytymiseen.



t. hyvin itsenäiseen ajatteluun kykenevä opiskelija (sekä tällä hetkellä 4 lapsen äiti)

Kyllä nämä monet "VL:sten" tai entisten sellaisten kirjoittamat viestit kertovat surullista tarinaa siitä, kuinka omakohtainen usko on vielä LÖYTYMÄTTÄ tai kadonnut. On ilmeisesti lapsesta asti uskottu perheen mukana ja pakotettuna. Tällaisia surullisia tapauksia löytyy meistä uskovaisista paljon. Joillekin vanhemmille on ilmeisesti ollut kunnia asia että kaikki kolmetoista ovat ja pysyvät uskovaisina. Minun kohdalla on ollut suuri siunaus, kun näin ei ole ollut. Vanhempani antoivat kokeilla ja löytää ja hakea omakohtaista uskoa. Ehkäisy on oma valinta! Kyse on uskosta. Löytyykö luottamusta ja uskoa siihen, että tulevalla lapsella on tarkoitus syntyä juuri nyt ja juuri meidän perheeseen. Löytyykö luottamusta että jaksan vielä. Jos terveys ei riitä, on tehtävä vaikea päätös. Ja siitä ei tarvitse kantaa syyllisyyttä!



Itse olen saanut onnekkaasti varttua ja kokeilla vapaasti vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Kokeilujen myötä löysin omakohtaisen uskon ja uskon vapauden. Kukaan ei ole koskaan pakottanut minua tekemään mitään. Tottakai pienenä opetettiin käymään seuroissa, samoin kuin opetellaan käymään koulussa tai treeneissä. Opeteltiin oikeaa ja väärää, mutta ei aivopesty! Äidilläni oli taito olla pakottamatta. Tätä taitoa toivon myös minulle ja miehelleni, sillä siitä on jäänyt kaunis muisto ja se on kantanut hedelmää! Nykyään suurenperheen äitinä, koen perheeni sekä myös uskon ja uskovaiset suurena lahjana elämässäni. Koen, että tämä kaikki on Jumalan minulle tarkoittamaa lahjaa ja elämän tarkoitusta. Jokainen lapseni on vahvistanut tätä tunnetta. Valitettavan usein huomaa että näin onnellisesti ei ole käynyt jokaisen VL:n kohdalla. On pakotettu ja kasvatettu väärin. Uskosta on tullut pakko ja suoritettava asia. Seuroihin on ollut pakko mennä, on ollut pakko pukeutua tietyllä tavalla, ei ole saanut leikkiä kaikkien lasten kanssa, kotiin ei ole päästetty kuin uskovaisia jne. Tämä on niin surullista ja totta. Ja mikä surullisinta juuri näistä "lessuista" puhutaan sitten ääneen ja kovaa. Ja yleistetään tapa koskemaan kaikkia uskovaisia.. Voimia kaikille suurperheille tämän vaikean ajan keskellä. Mielestäni uskostamme täytyisi kertoa enemmän niin olisi juttuja vähemmän. Mutta niin se kuitenkin on että tämä usko on Jumalan lahjaaei sitä kukaan ihminen voi toiselle lusikalla syöttää.

jollain tasolla myös omalta uskoltanne. Kysyn vain miksi minulla ei ole oikeutta kritisoida teidän valintojanne, samoja joita myös minulle koetettiin tuputtaa ja kun en niihin pystynytkään jouduin hylätyksi, kun te arvoisat VL:t täysin vapaasti kritisoitte minua ja elämän tapaani?



Eikö itsensä Jumalan asemaan korottaminen ole syntiä?

Pystytkö opiskelemaan haluamasi ammatin? Pystytkö valitsemaan työn ja uran? Vai onko kotiäitiys ja 10 lasta ainoa vaihtoehto? Onko sinulla mahdollisuus valita sinulle sopiva elämäntyyli ilman, että joudut selittelemään tai jopa suljetuksi oman yhteisösi ulkopuolelle?



-2-

[quote]

Oli tosi ankeeta, kun ope oli puoli vuotta töissä, sitten sijainen, kymmenen kk päästä taas oma ope, seitsemän kk päästä taas eri sijainen jne.



[quote]

.





Tyttöni esikoulussa ei ole yhtään vl. töissä ja LÄHES joka päivä on vastassa erit tädit!! Missä ne ei vl. sitten uinuvat? Ovatkohan kotona hoitamassa sairasta lastaan vai itse kipeänä! Ymmärrän että sinuakin tympäsi, mutta kyllä minuakin vaikka kyseessä ei nyt olekaan vl.tädit. Ja kyseessähän on vain vuosi, mutta noin pienelle olisi tärkeää se vakituinen hoitaja, varsinkin jos kyseessä on ujo lapsi..

"

Lainaus:

yhtä lailla se jatkuva vaihtuvuus haittasi koulunkäyntiä. Mutta jos pienen vauvan äiti haluaa muutaman viikon jälkeen jo takaisin töihin, vaikka olisi oikeutettu olemaan äitiyslomalla niin se kertoo siitä, että vauvaa ei haluttu, se vain tuli.

"



Kadehditko kenties!? Siihen aikaan kun äitini sai lapsia, ei todellakaan ollut tällaisia lomia kuin nykyään. Ja hänhän sai hoitaa vauvan samaan aikaan. Oppitunnit ei ala-asteella ole kovin pitkiä, joten hän kävi syöttämässä vauvaa joka välissä, pani nukkumaan ja kävi pitämässä tunnin samassa talossa. Että eipä juuri poikkea normaalin kotiäidin hommasta.

Äitini on hyvin lapsirakas edelleen, että kysyppä vain halusiko hän lapsia vai ei! =)

Olisihan se pitänytkin arvata. =D

No, meillä oli se etu että asuimme äidin koululla siihen asti kun 10. lapsi syntyi, joten äiti oli pois töistä vain muutaman viikon ja sitten kulki välitunnit syöttämässä ja hoitamassa vauvaa.

Se oli hänen valintansa. Olisi voinut kotiinkin jäädä muttei jostan syystä halunnut ja isä halusi. Kun nuorin lapsista lähti kouluun, isä meni töihin.



Huomaatteko että muukin kuin lesta äiti voi joutua olemaan pois töistä oman, puolison tai lapsen sairauden vuoksi ja pitkäänkin.

Minä olin 5. luokalla kun opettajan mies sai sydänkohtauksen ja ope oli pitkään pois. Itse asiassa se ope oli sijainen meidän oikealle opelle, joka piti vuoden hoitovapaan. Eikä muuten kumpikaan heistä ollut lestadiolainen. Tosi kivoja opeja olivat, mutta meillä oli sijaisen sijaisen sijainen ja välillä kouluavustaja kun tuokin sijainen oli pois. Eipä jäänyt minkäänlaisia traumoja. =D

Onneksi tuo pakottaminen on kuitenkin varmasti vähentynyt, vaikka ainahan joukosta löytyy monenlaista.

10 huonoa kokemusta pilaa 100 hyvän maineen ja vain ne huonot kokemukset saavat äänensä kuuluville.

anoppini sekä 5 kälyäni. He ovat joutuneet lapsentekokoneiksi täysin yhteisönsä pakottamina. Väitän omaavani tästä ensikädentietoa, koska myös oma kohtaloni olisi ollut sama mikäli "luoja olisi suonut minulle lahjojaan". Lahkon (tarkoituksellinen sanavalinta) painostus ja henkinen väkivalta ajoi minut lopulta maailmaan ja eroamaan uskon yhteydestään.



Anopille lapsia syntyi 15 kpl kunnes viimeisessä hän melkein kuoli ja vioittui niin pahasti ettei raskaus enää ollut (onneksi?) mahdollinen ja hän kärsii näistä vammoista vakavasti koko loppu elämänsä. Jumalallistako?

Tavisten elämä ei kuulu minulle, tehkööt kukin ihan mitä itse haluaa.



En ymmärrä mikä "totuus" veisi pohjan uskoltani. Tiedätkö että on ollut aikoja, jolloin olen hyvinkin pohtinut tätä uskoa ja ottanut selvää muistakin uskoista. Olen lukenut Raamattua läpi ja todennut että kyllä, tämä usko tuntuu oikealta, tässä uskossa haluan jatkaa.

Minua ei siis ole aivopesty yhtään mihinkään, vaan olen pohtinut asioita toisin kuin tuntuu moni ajattelevan.

Yhteisöömme liittyy myös jatkuvasti uusia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka ei ole vl perheestä. Onko heidätkin aivopesty? Kukahan sen teki silloin heidän lapsuudessaan?



Ja jokainen lähipiirissä sattunut kuolema, jota on edeltänyt pitkä sairaus, vahvistaa uskoani todella paljon. Ei yhdelläkään heistä ole ollut minkäänlaista kuolemanpelkoa, vaan heidät on täyttänyt rauha ja ilo siitä että Taivaaseen pääsy on lähellä.

Myös se on aina liikuttavaa kun joku ihminen saa kuolinvuoteellaan parannuksen armon ja siihen astinen levottomuus ja hätä loppuu kuin seinään.



Niin, ja kuka täällä itseään korottaa? En käsitä tuotakaan väitettä, koska en ikinä ole tuntenut olevani ketään muuta parempi. Tuokin on ihan ilmiselvästi vain teidän joidenkin oma ajatuksenne ja kuvitelmanne. Emme me missään nimessä kuvittele olevamme synnittömiä ja puhtaita. Sitä ei ole yksikään ihminen maan päällä. Meillä on vain halu elää Raamatun mukaan, mutta tietenkin meissä jokaisessa on omat vikamme. Täydellisyyteen ei pysty kukaan.



Minua harmittaa ainoastaan se, että jos on ollut esim. yksi vl isä, joka ryyppää(ei ole oikein, eikä hän silloin ole enää vl jos ei kadu ja muuta tapojaan) niin täällä meuhkataan, että sellaisia ne ovat, ryyppäävätpähän vaikka muuta väittävät. Tekopyhää yms.



Tai jos on vl äiti, joka sanoo että kokee painostusta ettei saa ehkäistä vaikka on masennus, niin heti on kivitys pystyssä. Ja totuus on että suurimman osan mielestä ehkäisy on siinä tilanteessa ok. Ehkä joukossa voi olla joku eri mieltä ja on avannut suunsa väärässä paikassa ajattelemattomuuttaan.



Ja parhaita alkavat olla ne, kun ivataan että naapurin lapset ovat vl perheestä ja niin silmät tapillaan telkkaria meillä katsovat. Eiköhän se ole hyvin normaalia että uusi ja outo asia kiinnostaa lapsia. Olisi outoja lapsia jos ei kiinnostaisi! Eikä se telkkarin katsominen haittaa jos sieltä ei satu tulemaan seksiä, väkivaltaa tms. Ei se laite itsessään ole mikään synti.



No, eiköhän tämä vuodatus riitä tältä erää. Pointtini noissa esimerkeissä oli, että lakkaamaton yleistys alkaa välillä ottaa päähän. Kaikkia noita edellä mainittujakin varmasti yhteisössämme tapahtuu, mutta se on vain jokunen yksittäis tapaus, ei koko yhteisön tapa.

ja kas vain, siellä oli lestadiolaisia useita, prosentuaalisesti noin kolmasosa porukasta. Myös herran kansalaisia oli useampia kappaleita. Eli niitä uskontoja, joissa isot perheet ovat tärkeä osa elämää.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat