Vierailija

Että jos parilla menee niin huonosti että ainut vaihtoehto on muuttaa erilleen ja ottaa aikalisä, tapailla muita ja elää erillistä elämää ilman tilivelvollisuutta toiselle menoistaan, pitää yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vannoa rakkautta toisiinsa kuitenkin. Jos siis ei ole lapsia yhdessä.



Minun mielest äaina on ollut että ei tauolta palata, mutta nyt kun on omalla kohdalla tilanne niin tuntuu että ainakin minun puolesta tämä voisi onnistuakin, enpä tosin voi vuosien päähän sanoa, mutta ainakin nyt tuntuu etten halua ketään muuta kuin "oman" mieheni, vaikka tilanne on juuri nyt niin mahdoton meillä ettei voida yhdessä olla, se olisi suhteen lopullinen tuho jos olisimme yhdessä edelleen. Syitä on monia ja ne on niin painavia että yhdessä eläminen ei nyt vaan ole mahdollista.



Katkeroituukohan tässä ajan kanssa kuitenkin kun tietää että toisella on muita suhteita ja varmaan seksiäkin toisten kanssa...

Sivut

Kommentit (32)

alamme ensin korjailla asioita ennenkuin muutamme yhteen, menemme pariterapiaan ja katselemme kuinka onnistuu, koska ne samat ongelmat on toki tallella vaikka kuinka olisimme erossa, ja lisäksihän on tullut roppakaupalla uusia riidanaiheita, kun on näitä uusia suhteita ja säätöä ja säpinää, varsinkin nyt miehen puolella näin, elää kai jotain kadonnutta nuoruuttaan villejä poikamiesaikoja takaisin :(



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli eroatte ihan kunnolla, lusikat jakoon jne. Jos rakkautta välillänne on, niin sen jossain vaiheessa huomaatte ja palaate yhteen.



Nuo taot eivät toimi, koska;



* on vaikea irrottautua toisesta kokonaa, jos lähtöajatus on se että tämä on vain väliaikaista.



* Ei ihastu kehenkään toiseen, koska tavallaan pitää itseään varattuna, koska eroa ei ole hoidettu loppuun saakka, eli ollaan "vaan tauolla" ---> saatatte molemmat missata sen Oikean kun olette suhteessanne niin kiinni



* Tauko on yleensä kokeilu, että katotaan saanko paremman, ja jos niin käy niin "moikka vaan", jos en niin "ollaan nyt sitten ton kanssa".



* Ero ei ole konkreettinen, sillä usein tauolla olevilla on avaimet "yhteiseen" asuntoon, tai tavaroita on siellä "yhteisessä" asunnossa, ja tämä syö pohjaa siltä tauolla olemiselta kun kummallakaan/toisella ei ole 110% oma tupa



* Tauolla jos on muita, se tuntuu jälkikäteen enemmän pettämiseltä mitä jos on erottu ja asiat selvitetty, ja sitten joskus palataankin yhteen, jolloin erossa todella ollaan oltu



* Ystäville on rasittavaa olla siinä eipäs-juupas välikädessä. On paljon selkeämpää kun joko ollaan yhdessä tai exiä toisille, sillä (varsinkin jos ystävänne tuntevat teidät molemmat jne.) on jotenkin noloa katsella vierestä (puhumattakaan että esittelisi kaverille jonkun sinkkuystävänsä tmv.) sitä säätämistä, kun ei oikein tiedä että missä mennään. Pettääkö tuo vai ei? Onko velvollisuus kertoa jos näkee sen toisen kuhertelemassa baarissa jne. jne.

että ne välivuodet alkaa kuitenkin kalvaa kun tietää/ei tiedä mitä toinen on muiden kanssa tehnyt, nyt sovimme että emme kysele, mutta on kuitenkin tullut jo nyt tän tauon aikana puolin ja toisin kyseltyä ja msutasukkaisuus nostaa päätään,



mitenköhän muka pystyy toisen kanssa enää olemaan sitten ajan päästä kun tietää että on ollut muita ja muuta, mekin kun ollaan molemmat aika mustasukkaisia ja "riitaisia" niin voi olla että rikotaan vaan itsemme jos yhteen koitetaan vielä palata,



ja jos meillä on uudet suhteet jotka katkaisemme palataksemme yhteen, ja päädymme taas vain riitelemään (aihettahan olisi vaan entistä enemmän) niin katkeroittaako se joskus sitten että katkaisimme uudet "hyvät" suhteet vaan palataksemme samaan vanhaan kaavaan, eli riitelemään ja epäilemään toisen jokaista sanaa ja tekoa :(



Tuo mies vaan on mulle se oikea, klassista juu, mutta olen rakastanut häntä niin kauan ja tiedän jo etten muita halua elämältä. No, jospa joku tulisi ja veisi jalat alta samala tavalla kuin hän aikoinaan, nykyinen uusi miesystäväni se oikea ei ainakaan ole, sen tiedän jo nyt.



ap

Eräs ystäväni erosi pitkäaikaisesta kumppanistaan, muuttivat erilleen ja aloittivat kukin tahoillaan "uuden elämän". Oli ihan uudet kuviot kummallakin, lyhyitä ja pidempiä uusia suhteita ja kaiken kaikkiaan kokeilivat sitä, mitä elämä olisi ilman toista. Ilmeisesti ei niin hyvää kuin yhdessä, sillä he palasivat yhteen 1,5 vuoden eron jälkeen. Menivät naimisiin, saivat lapsia ja ovat erittäin onnellisia yhdessä.



Ystäväni on usein sanonut, ettei heillä olisi nykyistä onnea ilman tuota breikkiä. Sen aikana kummallekin kirkastui, mitä elämältään ja kumppaniltaan haluavat. Jos olisivat jääneet ekalla kierroksella yhteen, niin ero olisi varmaan tullut jossain vaiheessa, eikä ehkä enää yhteenpaluuta (jos olisivat ehtineet suhteessa katkeroitua ja menettää sen kipinän kokonaan).

Lainaus:

Eräs ystäväni erosi pitkäaikaisesta kumppanistaan, muuttivat erilleen ja aloittivat kukin tahoillaan "uuden elämän". Oli ihan uudet kuviot kummallakin, lyhyitä ja pidempiä uusia suhteita ja kaiken kaikkiaan kokeilivat sitä, mitä elämä olisi ilman toista. Ilmeisesti ei niin hyvää kuin yhdessä, sillä he palasivat yhteen 1,5 vuoden eron jälkeen. Menivät naimisiin, saivat lapsia ja ovat erittäin onnellisia yhdessä.



Ystäväni on usein sanonut, ettei heillä olisi nykyistä onnea ilman tuota breikkiä. Sen aikana kummallekin kirkastui, mitä elämältään ja kumppaniltaan haluavat. Jos olisivat jääneet ekalla kierroksella yhteen, niin ero olisi varmaan tullut jossain vaiheessa, eikä ehkä enää yhteenpaluuta (jos olisivat ehtineet suhteessa katkeroitua ja menettää sen kipinän kokonaan).




Pitivätkö he yhteyttä tämän tauon aikana vai elivätkö ihan kuin ventovieraat? Olivatko edes kavereita?



ap

Tilanne oli niin solmussa, että tauko teki hyvää. Tauko ei tarkoittanut suhteen olevan sinänsä tauolla, että olisi saanut pettää tms.



Elivät eri osotteissa 2 viikkoa, olivat sopineet päivämäärän jolloin vasta näkevät. Näkivat ja juttelivat asiat halki. Nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja hyvin tuntuu menevän. Kannatti.

Sitä ennen yhdessä nelisen vuotta. Kyseessä oli ihan ero, ei tauko. Palasimme kuitenkin yhteen miehen toiveesta, itse olin silloinkin tosi epävarma, en tiennyt edes rakastinko. Nyt olemme olleet taas yhdessä 4,5 vuotta emmekä enää ikinä eroa. Kaksi lasta on ja ei tarvitse enää miettiä rakastetaanko :)



Miehellä ei ollut eron aikana muita suhteita, minulla oli ja kadun niitä. Emme varmaan olisi yhdessä ilman tuota eroa, mutta toivon että ei olisi tarvinnut erota. Oli vaan sen verran kasvamista tehtävänä molemmilla, että se oli ainoa vaihtoehto.



Voi siis onnistuakin.

Kuulostat aivan yhdeltä lähipiirini ihmiseltä, ja heille toivon lopullista eroa kyllä.



Kaksi mukavaa, kunnollista ihmistä tekee toisistaan hulluja tuolla tauko-yhteen-ero-yhteen-sivusuhde-kuvioinnilla. Aivan helvetillistä seurata läheisen kipuilua.



Etäisyyttä ja yksinolon opettelua, sitä suosittelen sullekin.

mies olisi halunnut minut takaisin, mutten uskonu että se olisi enää koskan mahdollista. En pitänyt itseäni masokistina. Ystäviä pystyimme kuitenkin olemaan, kun ei ollut paineita suhteesta.



Miehellä ei ollut muita naisia erottuamme, ei seksiä yli vuoteen, sillä hän halusi vain minut ja oli tosissaan. Minulla oli pari muuta suhdetta ja se tietysti satutti miestä - silti hän jaksoi toivoa että valitsisin lopulta hänet loppuelämäkseni. Minä en luvannut hänelle mitään, mutta vuoden kuluttua aloin harkita sellaistakin vaihtoehtoa kuin yhteen palaaminen. Tajusin kuinka mahtava mies oli rakastunut minuun... ja minä vain pelleilin muualla. Kyse ei ollut siitä että olisin missään vaiheessa lakannut rakastamasta ja ihannoimasta häntä! Suhde vain oli liian vaikea, molemmat itsepäisiä. Tauko oli todellakin tarpeen. Nyt olemme naimisissa ja esikoinen tulossa :) Palaaminen yhteen ei ollut pelkästään ruusuilla tanssimista, mutta onneksi saatiin uusi mahdollisuus ja molemmat oltiin tosissamme. Nyt vaikeudetkaan ei tunnu enää ylitsepääsemättömiltä koska taustalla on luottamus rakkauteen.

tuosta suotamisesta ja huopaamisesta ei tule mitään.



Muutamakin ystävä on suht nuorena 20-25 v eronnut ja viettänyt sitten vuoden, puolitoista, pidempäänkin itsekseen, seurustellut muiden kanssa yms.

Mä uskon, että jos olette toisillenne tarkoitettu, päädytte ennemmin tai myöhemmin yhteen. Muuten elämä jatkuu muilla tavoin.



Eron jälkeen sitten avoimena maailmalle ja muille ihmisille. Toisia ei saa käyttää hyväkseen, mutta ei eron jälkeen kannata eksääkään haikailla. Voihan olla, että toinen haluaa palata ja toinen sitten löytää paremmin sopivan. Siinähän sitä itseään voi kiduttaa ikuisuuksiin.



Molemmat otatte aikaa itsellenne - mietitte mitä haluatte ja mitä olette sen eteen valmiita tekemään.



17:llä oli tosi hyviä pointteja.

2 vuotta sitten muutin pariksi kuukaudeksi pois ja siinä viestittelinkin toisten miesten kanssa (en kuitenkaan tapaillut, kun ei olisi jaksanut kiinnostaa). Syynä oli miehen toinen nainen ja se, ettei tiennyt mitä elämältään halusi. Siihen asti 6v oli ylä- ja alamäkeä.



Tauko teki hyvää.. olin kyllä katkera kaikesta tapahtuneesta varmastikin yli vuoden verran, mutta nyt kaikki on ollut tasaista perhearkea. Nyt meillä on pieni vauva enkä todellakaan halua enää erota.



Tuskin osaisin (tai avopuolisonikaan osaisi) arvostaa tätä meidän yhteiseloa ilman noita vaikeuksia. Toivon kuitenkin, ettei tarvi käydä sitä helvettiä läpi enää koskaan.



Siitä en tiedä katkeroituuko, jos aikalisän aikana toisella on suhteita.. Ei pitäisi. Koska voihan hyvin olla, että toinen löytääkin sen "oikean" eikä yhteen enää palata. Mutta jos palataan, niin sittenhän se on osoitus siitä, että te kuulutte yhteen. Voin kuitenkin suositella pientä taukoa. Voittehan ensin sopia, että ette ihan heti tapaile muita..



Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin!



Fanny

Olimme mieheni kanssa seurustelleet vuoden, kun erosimme. Riitelimme niin paljon ja muutenkin oli hankalaa. Olimme erossa 2 kk, tapailimme muitakin. Palasimme kuitenkin yhteen, ja olemme olleet yhdessä sen jälkeen jo 5 vuotta. Naimisissa olemee, yksi lapsi ja toinen suunnitteilla.



Ero ainakin teki meille hyvää, kumpikin kasvoimme ja kypsyimme ja aloimme ottaa vastuuta suhteen onnistumisesta. Kumpikin keskittyi siihen, että parantaa omaa käytöstään pikemminkin kuin keskittyy valittamaan toisen käytöksestä. Riitely väheni ajansaatossa, ja nyt riitelemme kunnolla vain pari kertaa vuodessa.



Kun palasimme, olin epäileväinen pari ekaa kuukautta mutta nyt tosiaan tiedän, että se oli elämäni paras ratkaisu.



Toki itse osaat tehdä parhaan ratkaisun. Kysymys kuuluu, onko kumpikin valmis itse muuttamaan itsessään niitä asioita, jotka silloin hankaloitti yhdessäoloa.



Toivon teille kaikkea parasta!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat