Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kävitkö töissä ja touhusit kuin muutkin? Miten PYSTYITTE? Mä olen niin väsynyt ja huonovointinen, ettei mielessä ole muuta kuin sohva ja se mitä seuraavaksi tunkisi naamaansa että etominen helpottaisi.



Mitään ei pysty suunnittelemaan kun pahoinvointi on vallannut koko huomion. Lisäksi musta tuntuu ettei päähän jää mitään ja olen aivan latvasta laho: en tajua mitään ja unohtelen asioita, törmäilen oviin ja olen huolimaton. Onko tää normaaliakaan enää?

Sivut

Kommentit (21)

Minulla oli sellainen olo koko ajan, kun olisin kovassa kuumeessa tai muuten todella sairas. En vain pystynyt mihinkään. Juuri ja juuri sain itseni töihin, mutta en siellä mitään kyennyt tekemään. Työmatkaan meni niin paljon energiaa, että sen jälkeen piti vähän syödä, sitten nukutti niin paljon, että vai nukahdin tuoliini, sitten olo oli niin huono, että oli pakko syödä jne.



Minua myös huimasi niin paljon, että mikään itsensä pakottaminen ulkoiluun tms. ei ollut fyysisesti mahdollista. En usko, että meille tulee enempää lapsia. Kaksi riittää.

Iltamenoja piti karsia rajusti.



Ja ekassa raskaudessa olin muutaman päivän sairaslomallakin. Kyllä se oli sellaista tunti kerrallaan kärvistelyä se työnteko joka kerralla kuitenkin.



Ja illat ja viikonloput makasin sitten sängyssä. Mies otti sitten enemmän vastuuta lapsista ja kodista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri 4:s raskaus menossa ja pahoinvointi alkaa olla voitettu! Joka raskaudessa olen ollut monta kertaa tipassa ja aina seuraavaa odottaessa toivon, että nyt olisi "normaali" pahoinvointi! Tämä on nyt sitten viimeinen lapsi. Tämä alkuaika on ollut minulle pahempaa kuin itse synnytykset!

Tutuilla on ollut helpot raskaudet ,joten olen luullut olevani lähes ainut pahoinvoiva, mutta "onneksi" minulla onkin kohtalotovereita! Se, joka ei ole kokenut pahoinvointia ei voi ymmärtää miten se lamauttaa koko kehon!! Olen n.2kk aivan muissa maailmoissa, mitään ei pysty tekemään, voimia täytyy kerätä, että jaksaa kompuroida vessaan oksentamaan ja takaisin sänkyyn!

Ja kun normaalisti olen niin tarkka joka asioista, aina on koti siistinä,jääkaappi täynnä ruokaa, vaatteet pestynä ym.. mutta näkisittepä nyt kotimme!! :(

Onneksi mies ja lapset koittavat jotenkin huolehtia arjen pyörityksesta! Heille täytyya antaa iso kiitos!! :D

Kyselinkin neuvolasta kodinhoitajaa, mutta se ei ole mahdollista, kerran viikossa käy siivooja, mutta kun koti kerkeää sekaisin jo yhdessä päivässä...



kaikille pahoinvoiville oikein paljon voimia!! (olen kuullut ,että joillakin pahoinvointi kestää koko raskausajan, onneksi minä sentään pääsen muutamalla kuukaudella)

En pystynyt edes laskuja maksamaan netissä saatika katsomaan telkkaria kun voin niin huonosti. Tuijotin vain sängyn jalkaa monta viikkoa siinä samalla oksentaessa.

Ei tullut mitään töissäolemisesta eikä mistään muustakaan. Jouduin välillä sairaalaan tiputukseen ja se auttoi hetken. Onneksi se on nyt takanapäin, nyt rv 28. Tämän jälkeen en halua enää enempää lapsia, sillä en jaksa enää tätä pahoinvointia. Täytyy myöntää, että olen hieman kateellinen niille, joilla ei ole mitään tai korkeintaan pientä kuvotusta.

Sen voin sanoa, että on aika eri, että onko etova olo ja melkein oksentaa tai oksentaa vaikka kerran päivässä kuin että oikeasti pahoinvoi niin, että kääntää sisuksensä ympäri monta kertaa päivässä. Muistan kun mullekin jotkut valitteli raskausaikana pahoinvoinnistaan ja kun kysyin, että monestiko ovat oksentaneet, niin eivät kuulema kertaakaan! Itse oksentelin jälkimmäisessä raskaudessa niin, että olin viikkotolkulla sairaslomalla ja veriarvot oli sekaisin vielä 2 viikkoa oksentelun loputtuakin. Ekassa raskaudessa olin vain pahoinvoiva ja oksensin tyyliin kerran päivässä ja silloin kävin kyllä koko ajan töissä.

Makasin vaan sairaana sängyssä. Sairaslomalla 3.5 vk ja painoa putosi 6 kg. Tiputukseen mua ei laitettu, mikä jälkikäteen mietittynä olisi varmaan parantanut oloa! Kun pahoinvointi lähti, kävelin melkein seinistä tukea pitäen, olin niin uupunut.

Ensimmäinen viikko meni siihen että elin ku sumussa en muista siitä mitään. Makasin vaan sohvalla enkä pystyny mitään tehdä olo oli IHAN HIRVEÄ! Toinen viikko meni miettiessä miten tää olo onkaa näin kamala ja en edes musitanu minkälaista s eon kun on normaali olo tila. Nyt viikkoja 20 eikä siitä enäää ku paha muisto :)

Kolme kuukautta makasin ja oksensin. Välillä kävin sairaalassa tiputuksessa, kun menin niin huonoon kuntoon. Edes postilaatikolle ja takaisin (100m) en päässyt ilman, että välillä oksensin puskaan.



Olin opiskelija, jonka tarkoitus oli tehdä gradu loppuun raskausaikana, mutta ei toivoakaan tuona alkuaikana.



Toisen raskauden kanssa oli hieman helpompaa, vältin tiputuksen.

Olin juuri valmistunut joten olin sen ajan sitten työttömänä....Sain töitä juuri kun neljäs kuukausi alkoi ja silloin luojan kiitos pahoinvointikin helpotti, joskaan ei loppunut.

Aaamusuihkussa istuin, pukiessa menin välillä makuulle hengittämään, töissä pahoinvointiaallon iskiessä hörpin vettä/ teetä ja keskityin kestämään. Kai olen sitten heikko tyyppi kun en minkään ymmärrä miten joku pystyy " välillä kävin laattaamassa ja sitten palasin työpöydän ääreen"



Toisessa raskaudessa olin lisäksi aivan kuolemanväsnyt alkuviikoilla; sattui kesälomaan mutta nukuin noin 20h vuorokaudessa.

Sairaslomalla ollut jo joulukuun alusta. Pelkkä ajatus töihin paluusta tai vaan imuroimisesta saa stressihormoonit nousemaan ja olon pahenemaan. Olin päivän töissä ja kaikki huomasivat kuinka heikko ja kalpea olin. Sanoin myös ääneen huonovointisuuteni, johon yksi noin 50v lapseton nainen sanoi, että ehkä sun kannattais unohtaa toi sun olos tai yrittää olla ajattelematta sitä(no lisäsi siihen, että ehkä se on vähän vaikeaa, mut kannattais yrittää). Ja noin voi sanoa ainoastaan sellainen joka ei ole kokenut voimakasta raskauspahoinvointia.



Toisiin ne hormoonit vaan vaikuttavat pahemmin, ikävää kuulua siihen joukkoon. Pääasia on, että vauva on kunnossa kaikesta huolimatta.



Voimia kaikille huonovointisuuden kanssa kamppaileville!

Mulla on niiiin huono omatunto kun en ole päässyt luennoille ja tenttikirjan pystyn avaamaan vasta iltasella vähäksi aikaa. Kokeilin sitkeästi istua luennolla, mutta oli niin huono olo että tuntu että kohta lyyhistyn tuolilleni. Mitään ei jäänyt päähän. Just ajattelin vuoden alussa tsemppaavani opiskelussa ): Mutta ei voi mitään.

Ei voinut tehdä mitään, oksensin loppuun saakka. Söin ja join aina oksentamisen jälkeen vaikka väkisin niin ei tullu ongelmia sen kanssa.



Toisen lapsen kohdalla laatta lensi puoleen väliin saakka raskautta muttei haitannut tekemistä.



Kolmannen kohdalla oksentelin on/off pelkästään alkuraskaudesta ja olin saikulla siitä, vaihdoin työvuoroja että jaksoin jne.



Raskaus ei ole sairaus mutta ei ihminen normaalistikaan oksentele, ja raskaus jos joku on aika kun tarttee mennä voimiensa mukaan.

Jokanen joka oksentaa monta kertaa aamussa tai tunnissa pahimmillaan ei mene laukomaan toiselle että kyllä pitäisi jaksaa..!

Itsellä on kaikissa raskauksissa ollut oireet eri vahvusia ja eri kestosia. En lähtisi sanomaan että kyllä minäkin jaksoin: joskus jaksoin, joskus ei..



Kaikista paskamaisin synnytyskin oli viimesin vaikka kyllähän se jo rutiinilla kuulemma "pitäis" mennä!

oksentaminen on alkanut viikolla 4+ (siitä olen aina tiennyt olevani raskaana, vaikka ei ole menkat edes vielä myöhässä) ja oksentaminen on jatkunut vähintään viikolla 21+. Siis päivittäisenä. Yleensä viikolle 30 päästessä on oksentelu loppunut sitten kokonaan.

Näin sanoi äitini sun muut sukulaiset aina jos uskalsin valittaa oksentelusta,palelmisesta ja väsymyksestä. :)

Ja sitten myöhemmin kun joka paikkaan särki jne.



Paljonpa lohdutti, sairaalta se olo tuntuu vaikka kyse ei olisikaan tarkkaan ottaen "sairaudesta". En siis joutunut tiputukseen mutta oksentelin kuitenkin päivttäin, pahasta olosta ei näin ollen kai saisi valittaa koska se ei johdu mistään bakteerista.

Joka sekunti vaan mietitte hei mammat miten IHANAA se onkaan kun saa vauvan, ei silloin saa valittaa :D Synnytyksessä virnettä naamaan vaan

miten päin olisin. Mietin jo useaan kertaan että menen ja pyydän keskeytystä. Se on jokasella niin eri. Mietin vaan että voi kun olis vaan oksettanut koko ajan eikä mitään tällasta. Olisin ottanu mitä vaan mielummin

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat