Surullisen huonoja luuloja meistä uskovaisista

Vierailija

Kyllä nämä monet "VL:sten" tai entisten sellaisten kirjoittamat viestit kertovat surullista tarinaa siitä, kuinka omakohtainen usko on vielä LÖYTYMÄTTÄ tai kadonnut. On ilmeisesti lapsesta asti uskottu perheen mukana ja pakotettuna. Tällaisia surullisia tapauksia löytyy meistä uskovaisista paljon. Joillekin vanhemmille on ilmeisesti ollut kunnia asia että kaikki kolmetoista ovat ja pysyvät uskovaisina. Minun kohdalla on ollut suuri siunaus, kun näin ei ole ollut. Vanhempani antoivat kokeilla ja löytää ja hakea omakohtaista uskoa. Ehkäisy on oma valinta! Kyse on uskosta. Löytyykö luottamusta ja uskoa siihen, että tulevalla lapsella on tarkoitus syntyä juuri nyt ja juuri meidän perheeseen. Löytyykö luottamusta että jaksan vielä. Jos terveys ei riitä, on tehtävä vaikea päätös. Ja siitä ei tarvitse kantaa syyllisyyttä!



Itse olen saanut onnekkaasti varttua ja kokeilla vapaasti vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Kokeilujen myötä löysin omakohtaisen uskon ja uskon vapauden. Kukaan ei ole koskaan pakottanut minua tekemään mitään. Tottakai pienenä opetettiin käymään seuroissa, samoin kuin opetellaan käymään koulussa tai treeneissä. Opeteltiin oikeaa ja väärää, mutta ei aivopesty! Äidilläni oli taito olla pakottamatta. Tätä taitoa toivon myös minulle ja miehelleni, sillä siitä on jäänyt kaunis muisto ja se on kantanut hedelmää! Nykyään suurenperheen äitinä, koen perheeni sekä myös uskon ja uskovaiset suurena lahjana elämässäni. Koen, että tämä kaikki on Jumalan minulle tarkoittamaa lahjaa ja elämän tarkoitusta. Jokainen lapseni on vahvistanut tätä tunnetta. Valitettavan usein huomaa että näin onnellisesti ei ole käynyt jokaisen VL:n kohdalla. On pakotettu ja kasvatettu väärin. Uskosta on tullut pakko ja suoritettava asia. Seuroihin on ollut pakko mennä, on ollut pakko pukeutua tietyllä tavalla, ei ole saanut leikkiä kaikkien lasten kanssa, kotiin ei ole päästetty kuin uskovaisia jne. Tämä on niin surullista ja totta. Ja mikä surullisinta juuri näistä "lessuista" puhutaan sitten ääneen ja kovaa. Ja yleistetään tapa koskemaan kaikkia uskovaisia.. Voimia kaikille suurperheille tämän vaikean ajan keskellä. Mielestäni uskostamme täytyisi kertoa enemmän niin olisi juttuja vähemmän. Mutta niin se kuitenkin on että tämä usko on Jumalan lahjaaei sitä kukaan ihminen voi toiselle lusikalla syöttää.

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat