Vierailija

Kouluissa ei voi lapsia ojentaa, kun joku on tehnyt siitäkin laitonta. Lapset hyppivät opettajien silmille kun ei voi kuria pitää.



Lapsille opetetaan että heitä varten aikuiset tekevät asioita. Vaan opettaako kukaan lapsille, että heidän tekemiset vaikuttavat myös tulevaan?



Esimerkkinä nykyaikana suurin osa ei salli aikuisten matkustavan tai viettävän aikaa erossa lapsistaan. Hullua. Eli vain lapsia varten eletään..



Aikoinaan yhteiskunta oli aikuisten. Lapset opetettiin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Opetettiin käytöstavat sekä kohteliaisuutta. Ja ihan oikein oli keinotkin. Jos joku ei totellut, se sai tuta sen nahoissaan. Ei kukaan useaan vuoteen lähtenyt testaamaan rangaistuksen pelossa.



No niinhän meitä aikuisiakin pelotellaan lain voimalla. Siis nykyaikana. Putka tai sakko, parhaimmillaan vankila. Entäs vastaavat nuorille? Onko olemassa mitään kunnon rangaistusta? Pelotellaan sovittelulla ja sosiaaliviranomaisen juttelulla. Mikä hemmetin rangaistus se on? Ymmärrän että aikoinaan voiman käyttö on ollut suhteessa joihinkin tekoihin liikaa. Mutta se on toiminut.



Katkesi punainen lankani, mutta kirjoittakaa ajatuksianne, luulen että saan taas kiinni aiheesta myöhemmin.



T: äiti.

Sivut

Kommentit (45)

Kaikkea ei aikuisen tod tarvitse ruveta lapselleen perustelemaan. Mitä sellaisestakin tulisi? Onnistuu ehkä yhden lapsen kanssa mutta ei jos lapsia on paljon. Eiköhän maailmassa ole paljon asioita, joita PITÄÄ tehdä vain siksi että on pakko?

Tarkoitit varmaan Wahlgrenia? Samaa olen ajatellut tuosta naisesta että muuten en tykkää sen kirjoista, mutta siinä se on oikeassa että lapsen on tunnettava itsensä hyödylliseksi. Jokaisella lapsella on oltava jokin "työ" kodissa. Ei riitä että lapsille vain ostetaan tavaraa ja kuskataan harrastuksiin. Jokaisen on myös tehtävä kotona jotain ihan pienestä pitäen. Ei jatkuvasti voi olla vain kivaa.



Hyvä että tästä tule puhe. Oikeasti haluaisi että yhteiskunnassa tulisi joku muutos. Ehkä tuleekin kun aletaan huomata, ettei liialla paapomisellakaan saada mitään hyvää aikaiseksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Armeijassa varusmiehiltä vaaditaan tosiaan kyselemättä tottelemista jo ihan periaatteesta. Usein myös silloin, kun siinä järjettömältä varusmiehestä tuntuvassa asiassa olisi paljonkin järkeä takana. Homma ei vain toimisi, jos jokainen käskynsaaja tarvitsisi aina perustelun käskylle. Se ei silti tarkoita, etteikö joku jossain olisi kirjoittanut tarkkaa 50 sivun suunnitelmaa alle parin tunnin harjoitukselle, johon tuo järjettömältä saajastaan tuntuva käsky olennaisesti liittyy.



Lainaus:

Armeijassa viimeistään tulee ongelmia jos ei todella halua totella ilman järkisyitä. Siellä useimmissa tehtävissä ei ole mitään järkeä.

Näinpä! Lapsi on perheessä kuningas, kaikki menee sen mukaan, ettei vaan lapsella olisi koskaan huono mieli yhtään. Ja koulussa opettajilla ei tosiaan ole mitään aseita päätä aukovia kakaroita vastaan. Itse haukuin kasiluokkalaisena opettajaani läskiksi huoraksi. Opettaja veti litsarilla päin pläsiä, ja ihan oikein teki. Itseäni hävetti tosi paljon, en todellakaan kertonut asiasta vanhemmille tai rehtorille. Ja mä olen sentään saanut hyvän kotikasvatuksen, mutta kun koulussa tosiaan voi käyttäytyä ihan miten vaan, niin hyvästäkin lapsesta voi tulla välillä karmea.



Nykyaikana pitäisi olla lasten kanssa kotona ja huom, erona entisaikoihin vain OLLA sen laspen kanssa. Monet hehkuttaa, miten heillä ei kotiäidin velvollisuuksiin kuulu eds siivoaminen, vaan ainoastaan lapsen kanssa oleminen. Ei lapsen tarvitse tuntea olevansa maailman napa, vaan osa yhteisöä! Ja yhteisön pitäisi välittää lapsesta pitämällä myös sitä kuria!

Minun ystäväni on sellainen äiti joka ei saa kuriin lapsiaan, etenkään murrosikäisiään. Vanhin poika on käynyt häneen käsiksi kun ei saanut haluamaansa ja 13-vee polttaa tupakkaa jo. Äiti on ylpeä julkisesti "toisin ajattelevista" lapsistaan joiden kavereiden mielestä lasten äiti on "siisti" kun ei kiellä silloinkaan kun pitäisi.

Lainaus:


Mutta siis sitä en tajua, miksi lapsia pitäisi kasvattaa silkkihansikkain ja tuolloin ns. opettaa pelkäämään maailmaa TAI käyttäytymään ylimielisesti muita ihmisiä kohtaan?




Meidän lapset ovat järkeviä ja harkitsevaisia, sillä heille on selitetty AINA, miksi jokin komento tulee vanhempien suunnalta. He tietävät etten koskaan komenna syyttä. Lisäksi lapset pääsevät mukaan päättämään tärkeistä asioista ja asioista keskustellaan, heitäkin kuunnellaan. Päätöksille tulee siten perustelut. Heistä kasvaa nopeasti vastuuntuntoisia ja pärjäävät hyvin vieraiden ihmisten komennossa esim. koulussa. Sillä eivät kyseenalaista aikuisen komentoa turhaksi.



Ristiriita tulee siitä, että joidenkin lasten kasvatuksessa huudetaan selittelemättä, vaaditaan lapsilta mielivaltaisia asioita tai pimitetään osallistumista perheen täysimittaiseen elämään. Kun tällainen lapsi sitten menee kouluun ja tilanne löysääntyy, esim. opettaja antaa omaa päätösvaltaa asioissa, niin kyllähän tällaiset lapset ovat kokemattomuuttaan aivan tuuliajolla ja hyppivät aina tilaisuuden tullen open silmille, sillä eivät osaa muutakaan.



Tarkoituksena on kasvattaa tulevaisuudessa itseämme parempia ihmisiä.

minä olen oppinut kunnioittamaan vanhempia ja olemaan häiritsemättä kun aikuiset puhuvat, ja niinpä työelämässäkin näin kolmikymppisenä en osaa pitää puoliani ja nyökyttelen vaan kaikkeen mitä muut kehtaavat ehdottaa. Meillä on muutama täti töissä, jotka todella odottavatkin saavansa tätä vanhempien ihmisten kunnioitusta, ja pelkkä katsekin heiltä saa minut olemaan hiljaa ja suostumaan kaikkeen. Vinkkejä otetaan vastaan. Pahinta on, että joku suuttuu tai ei pidä minusta.

Ruumiillinen kuritus on mun mielestä vain aikuisen aggressiota ja mielivaltaa lasta kohtaan. Auktoriteetti pitää hankkia muulla tavoin kuin fyysisellä ylivoimalla.



Mutta allekirjoitan ehdottomasti ap:n mielipiteet siitä, että lapsista on tullut meillä Suomessa liikaakin elämää määräävä tekijä. Eli jos olet äiti, ole sitten äiti, äläkä mukise -tyyliset asenteet.



Meillä lapset on hyvällä tavalla elämän keskipiste. Olemme miehen kanssa molemmat hyvin perhekeskeisiä ihmisiä. Minä olen jäänyt kotiäidiksi nyt, kun lapset ovat pieniä. Useimmiten lapset kulkevat mukana, minne menemmekin.



MUTTA meille on myös hyvin selvää, että paitsi isä ja äiti, me olemme myös omat persoonamme, joilla on omat tarpeet. Mun elämääni ei täytä ahdistus siitä, että ovatko lapset tänään ulkoilleet 50 minuuttia vai kaksi tuntia (tai ollenkaan), tai että heillä olisi joka ainoa hetki virikkeitä ja puuhaa. Mun on ihan ok syventyä päivän aikana myös omiin juttuihini. Vain aikuisten jutut ja juhlat nyt on ihan itsestään selviä silloin tällöin.



Lasten pitää oppia toimimaan aikuisten maailmassa eikä toisin päin. Heidän täytyy ottaa muita huomioon ja oppia myös se, ettei kaikkea saa nyt ja heti, vaikka kuinka tekisi mieli. Meillä on kohtuullisen kova kuri kotona, mutta me myös aina yritetään selittää lapsille, mitä tehdään ja miksi. Pelkkä kuri ei tee kuin hallaa, jos lapsi ei ymmärrä, miksi kuria pidetään.

Siis oikeastiko lastenne ei tarvitse totella, jos ei ymmärrä syytä tai ennen kuin asia on perusteltu? Siis jos lapsi kävelee muutaman metrin edessäsi kevyenliikenteen väylällä ja viereisellä autotiella alkaa auto heittelehtiä ja puskea sohjossa kohti lastasi. Huudat lapsellesi, että tule tänne, HETI! ja lapsesi alkaa kyselemään perusteluja? ja tämä olisi ihanteellista? Okei, hieman kaukaa haettua, mutta siis jos minun n. 1,5-vuotiaat kaksoseni eivät ymmärrä selityksestä huolimatta sähkövirtaa, heidän pitää antaa tökkiä niitä sukkapuikkoja sähköpistokkeisiin? Tai jos 5-vuotiaani ei ymmärrä, miksi hän ei saa sytyttää rakettia uutena vuotena, niin hän saa käydä salaa sytyttämässä, koska selitys ei ollut ymmärrettävä?



Lainaus:


Me opetamme lapsillemme, että ei tarvi totella, jos ei ymmärrä miksi pitää totella. Missään nimessä ei saa mennä ketä tahansa aikuista tottelemaan, koska maailmassa on pahojakin ihmisiä. Kyllä meidän lapsille on pakko selittää, miksi! Aina hän ei sitä selitystä kaipaa, mutta toivottavasti kysyisi, jos ymmärtäisi. Me vanhemmat haluamme niin, että kouluissakin tekemiselle ja käskyille olisi jokin järki.

Rakkaus ja RAJAT on unohtunut monilta aikuiselta. Tuntuu, että rakkautta (vai onko se sittenkin vapautta puuhailla mitä vaan) riittää, mutta ne rajat on hakusessa monilla perheillä.

Tilannehan on tällä htekellä se, että lapsille annetaan pelkkiä oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Ja kaikkihan me tiedämme, miten mahtavia ykisilöitä sillä tavalla syntyy.



Muutenkin tuntuu, että lapset on tällä hetkellä alistettu johonkin lemmikin asemaan. Vaikka en muuten sen ruotsalaisen naisen (en muista nimeä, kirjoittanut sen suuren lapsikirjan) ajatuksista välitä, niin yksi pointti oli hyvä: Lapsi haluaa olla HYÖDYLLINEN. Hän ei halua olla taakka tai vanhempien lemmikki, jota vaan höösätään ja hyysätään ja syötetään liikaa, ja jonka tehtävä on olla vain vanhempiensa ilo. Tuollaisista lapsista tulee just samanlaisia, kuin joistain ylilihavista aggressiivisista mäyräkoirista, purevat kättä joka niitä ruokkii.



Eli lapsille myös niitä velvollisuuksia! Velvollisuus kohdella muita hyvin ja osallistua perheen "pyörittämiseen" oman kehitysasteensa mukaan. Vwlvollisuus hoitaa koulutyönsä hyvin omien kykyjensä mukaan jne.



Mua ainakin hävettäisi ihan hulluna, jos oma lapseni olisi sellainen ikuinen naama norsunv*tulla tyyppi, joka ei osaa arvostaa mitään eikä kunnioittaa ketään. Sekin on jännä, että nämä lastensa hyysääjät ei itse huomaa miten negatiivisia heidän lapsensa ovat kaikesta siitä paapomisesta huolimatta. Eli just sen takia.

Lähinnä tuohon kuriin ja kyseenalaistamiseen liittyen. Allekirjoitan kyllä sen että lapsen pitää kyetä alistumaan pakotteisiin, lapsen tulee oppia sietämään myös sellaisia määräyksiä joiden tarkoitusta hän ei ymmärrä. Ja on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa näihin.

Mutta minusta on myös tärkeää että lapsi oppii kyseenalaistamaan totuttuja käytänteitä ja ajattelemaan ihan itse. Me aikuiset emme ole aina oikeassa, emme jakele määräyksiämme viisaan harkinnan ja lapsen parhaan perusteella, kyllähän me joskus toimimme hetken mielijohteen, mukavuudenhalun tai totuttujen tapojen ohjaamina sen syvällisemmin miettimättä. Ja jos tämänkaltaisissa tilanteissa perustelemme päätöksiämme tyyliin, "koska minä sanon niin" menemme pahan kerran metsään. Ei lapsesta kasva mitään pikkuhitleriä vaikka vanhemmat välillä antaisivatkin periksi ja muuttaisivat mieltään kun huomaavat olleensa väärässä. Sen sijaan lapsi oppii että myös hänen ajatuksillaan on arvoa, että häntä kuunnellaan ja että järkevällä kyseenalaistamisella ja keskutelulla voi saada aikaan muutoksia.



Tuttavapiirissä on sekä sellaisia vanhempia joilla ei näytä olevan mitään muuta elämää kuin lapset, että sellaisia joille lapset tuntuvat olevan pelkkä rajoite ja painolasti heidän pyrkiessä kaikintavoin keskittymään itsensä toteuttamiseen ja OMAAN AINUTKERTAISEEN ELÄMÄÄNSÄ. Ei hyvä kumpikaan...

Olen tässä pari päivää miettinyt, että kirjoittaisin tänne ko. aiheesta. Ehdit ensin :)



Jotenkin tuntuu niin älyttömältä, että nyky- yhteiskunta "kannustaa" lapsia hyppimään nenille sillä, että vanhemmilta viedään oikeudet kasvatuksen suhteen. En todellakaan kannata lyömistä, läpsimistä ym. fyysistä pahoinpitelyä, ne on aivan eri asia ja ymmärrän niistä kohdistuvat rangaistukset vanhemmille. Luunappeja ja tukkapöllyjä olen itse pienenä saanut ja täysin syystä!

Mutta siis sitä en tajua, miksi lapsia pitäisi kasvattaa silkkihansikkain ja tuolloin ns. opettaa pelkäämään maailmaa TAI käyttäytymään ylimielisesti muita ihmisiä kohtaan?

oma elämänsä. Kyllähän nyt jokainen äiti 10 vuotta voi itsensä unohtaa. Yhteiskunta painostaa tähän. Eli jos jäät kotiin, tiput työelämästä. Jos et, olet huono äiti.

Hyvä että otit asian esille! Itse olen huomannut saman sekä yhteiskunnassa mutta myös tuttavapiirissä. Minusta on kamalaa kun isommatkin lapset pyörittävät täysin vanhempiaan, lapsilta puuttuu vanhempien ihmisten kunnioitus jne.



Kyllähän se tietytllä tavalla on hyväkin että lapsiakin on alettu kunnioittaa, mutta toisaalta en oikein usko siihenkään että lapselle annetaan liikaa "valtaa ja päätäntäkykyä". Koska loppuviimeksi mitä se lapsi oikeasti elämästä tietää?



Esim. eräs äiti jonka tunnen ottaa lapsensa niin paljon huomioon, että hänellä ei ole enää omaa elämää lainkaan. Ja nämä lapset ovat sentään jo kouluikäisiä! VAIN lapset harrastavat ja vain heidän ehdoilla mennään.



Kahvipöydässä saavat keskeyttää, LASTEN kysymykset menevät aina kaikkien muiden keskustelujen edelle. Jos lapsi pyytää jotain, hän saa sen heti. Nämä lapset eivät tottele mitään komenteluja tai kehotuksia. Silmille hyppivät. Heistä huomaa, etteivät ole oppineet ottamaan muita huomioon yhtään.



Mieheni itse asiassa toimii erään harrasteryhmän vetäjänä jossa on mukana tämän perheen 8-v tyttö ja kyllä mieheni ihmetteli tytön käytöstä. Muut lapset tekevät nyt suht hyvin mitä hän sanoo, tämä tyttö kyseenalaistaa kaiken. Enkä ihmettele, kun olen nähnyt minkä kasvatuksen ovat saaneet.

*****



Joku kultainen keskitie olisi kai se paras ratkaisu. Lasten kunnioittaminen mutta kyllä lastenkin pitäisi oppia luottamaan ja kuuntelemaan aikuista. Aikuisella pitäisi olla se määräämis- ja päätäntävalta, ei lapsella.

Tuolle vanhemmalle, joka haluaa perustella komennot lapsilleen. Voi varmasti onnistuakin, kun lapset ovat pieniä. SIlloin lapsi uskoo sinua vanhempana, ei niinkään perustelua. Viimeistään teini-iässä sitten tulee ongelmia siinä, että sinun rationaalinen perustelu on teinin näkökulmasta täysin pöljä. Jos lapsesi eivät kunnioita sinua aikuisena/vanhempana, niin sitten on varmaan aika hankalaa.



Oma kokemus on se, että lasten kasvatus on nimenomaan rakastamista ja kunnioittamista. Se komentaminen on vaan pintavaahtoa. Lapsihan haluaa toisaalta miellyttää ja sitten vanhempana kokeilla rajojaan. Rajoja ei voi kokeilla rakkaudella, jos lapsi ei voi kunnioittaa vanhempaansa.



Komentojen ja sääntöjen perustelu on mielestäni kuitenkin vähän eri asia kuin opettaa lapsille kriittistä ja avointa näkökulmaa oppimiseen. Eli: lasten on syytä kuunnella mitä opettaja sanoo koulussa ja toimia sen mukaan. Jos sitten tuntuu siltä, että opettajan sanoma ei ole koko totuus, niin sitten tutkitaan vanhemman kanssa asiaa lisää kirjastossa tai netissä. Kouluopetuksen ja muun oppimisen välillä tulee sitten se synteesi. Lähdekriittisyys ei siis tarkoita sitä, että haastetaan riitaa vain opettajan kanssa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat