Siis onko jatkuva sosiaalisuus jotenkin hienoa/tavoiteltavaa?

Vierailija

Tuttu mamma ihmetteli, kun meidän lapset eivät "ole enempää missään"; 4-vuotias käy kerhossa ja muskarissa sekä ulkoilee päivittäin ja näkee siinä ohessa tuttuja lapsia... Pelkäsi omasta puolestaan, että meidän lapsista kasvaa jotenkin tynnyrissäkasvaneita ja kehaisi, kuinka heillä mennään sinne ja sinne ja 3v tytöllä on niiiiiin paljon kavereita.



Noh, synttäreitä ei varsinaisesti olla "vielä" pidetty siten, että pelkkiä kavereita oltais kututtu, vaan meillä on käynyt "vaan" lähipiiri lapsineen kahvilla.



Mutta siis aiheeseen: en itse ole mikään ihmispelkoinen hissukka, mutta siltikään en koe jatkuvaa tarvetta mennä koko ajan johonkin ja olla ihmisten kanssa. Mulla on ihan tarpeeksi tekemistä kotona vauvan ja tän 4-vuotiaan kanssa, pyörittää huushollia ja rutiineja. Käydään ulkona, kaupassa, silloin tällöin jossakin paikassa noiden perusviikkojuttujen lisäksi. Mitä tähän enää enempää vois mahduttaa?! Kyllä lapsellekin tulee stressiä jos jatkuvasti täytyy olla muualla kuin rauhallisesti kotona.



Miten noi, jotka ovat jatkuvasti kyläilemässä tai luuhaavat kauppakeskuksissa yms. ehtivät laittaa ruokaa tai pestä pyykkejä, pitää ihan perussiivoa jne?

Kommentit (8)

Vierailija

voihan se olla, että joku ihminen haluaa päteä sosiaalisilla suhteillaan ja joku toinen uudella bemarilla. Itsekehu ja turhanpäiväinen päteminen ovat ärsyttäviä piirteitä, oli niiden aihe mikä hyvänsä.

Vierailija

Ei ne osaa tai jaksa olla lastensa kanssa, vaan hakevat aikuisten seuraa. Eivät he myöskään laita eineksiä kummempaa ruokaa tai tee kotitöitä, vaikka olisivat virallisesti kotona. Mies hoitaa töistä tultuaan pyykit, siivoukset ja kaupat.

Vierailija

Minulla oli joskus nuorena sellainen tunne, että laaja kaveripiiri on jonkinlainen mittari, sitä pitää tavoitella. Muuten on säälittävä.



Vuosien mittaa olen tätä ajatusta työstänyt, ja tajunnut, että omat ystäväni ovat todella oikeita ystäviä, vaikka emme usein tapaa. Ja määrä ei korvaa laatua. Kuljen myös mielelläni yksin asioilla, en kaipaa ketään kaveriksi vaikka shoppailemaan tai ulkoilemaan.



Mutta tätä asiaa kyllä kannattaa miettiä, ettei uskaltaa pitää puolensa eikä alistu vietäväksi - pahimmassa tapauksessa siirrä ajatusmallia lapsilleen.

Vierailija

Asumme sellaisella alueella, että lähistöllä ei asu lapsiperheitä. Meillä on muutamia tuttavaperheitä, joita tapaamme muutaman kerran vuodessa. Käymme kyllä kerhoissa, mutta lapset eivät ole saaneet sieltä sellaisia ystäviä, joita voisivat tapata muutenkin. Ehkä pitäisi olla itse oma-aloitteinen ja kutsua toisia lapsia meille kylään. Se tuntuu vain nin vaivalloiselta. Jospa sitä koulussa ehtii saamaan ystäviä.

Vierailija

tämä facebook-kulttuuri jossa kavereita kerätään ihan vaan sen takia paljon, että voi esittää olevansa sosiaalinen. Mutta todellinen ystävällisyys ja alkeellisetkin käytöstavat ovat useimmilta ihmisiltä hukassa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat