Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka pian olette muuttaneet yhteen? ym...

Vierailija

Ollaan seurusteltu 6kk ja miehellä on lapsi edellisestä avioliitosta. Haluaisin jo miettiä tulevaa vähän konkreettisemmalla tasolla, mutta mies on mielestäni ylivarovainen lapsensa (13v) takia. Lapsi asuu äidillään, joten ei se ole ihan sama kuin jos hän asuisi isän kanssa. Tulen hyvin toimeen lapsen kanssa ja olen sanonut että haluan lapsia vielä itsekin, ja näin mieskin ajattelee mutta ei vain ole oikeaa osunut kohdalle pahan eron jälkeen. Ei hän ole asunut kenenkään kanssa sen jälkeen. Vaikka hän tietää mitä haluaa (minut) niin samalla hän ei tunnu tietävän mitä haluaa. Onko nyt liian aikaista minun puhua näistä hänelle, mielestäni ei! kuitenkin ollaan oltu päivittäin yhdessä ja olen itse tuhlannut vuosikaudet suhteeseen sillä meiningillä että aika näyttää vaikka se näytti vain sen, että kielsin itselleni iät ja ajat olevani vain väärän ihmisen kanssa. Olenkohan epätoivoinen vai vain järkevämpi nyt?



Kommentteja, ajatuksia...ja eikö lapsi sopeudu tällaisiin muutoksiin kuitenkin, vanhemmathan ne päättävät elämästään ja kyllä minä ainakin olin erolapsena onnellinen kun näin vanhempani onnellisina.

Kommentit (11)

Vierailija

Mies koki senkin painostavana kun sanoin että naisen hedelmällisyys laskee aika rankalla kädellä 30v jälkeen, että liikaa ihmiset nykyään antaa ajan kulua ja sitten turvaudutaan hedelmöityshoitoihin...ni se meinas paniikissa että täytyykö nyt heti niitä lapsia tehdä kun sanoin niin. Aiemmassa suhteessa totuin puhumaan juuri niin kuin ajattelee, nyt jotenkin tuntuu että pitää varoa sanojaan ettei miehelle iske panique..tuotako se ikä ja ero tekee... :-(



T.ap

Vierailija

mies ei ole muuttoon vielä valmis. Ei kannata painostaa, anna ajan kulua ja ajatusten kypsyä, niin suhteenne alkaa ja jatkaa oikeaan suuntaan. Jotenkin tuntuu että te molemmat kannatte vielä edellisten suhteiden aiheuttamia pettymyksiä, ne olisi hyvä käsitellä ennen, jotta pääsette viemään teidän suhdetta omalta pohjaltaan eteenpäin.



Itse olen myös eronnut ja tavannut aika nopeastikin sen jälkeen uuden kumppanin. Me seurustelimme reilu kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Toki olimme paljon toistemme luona ja yhdessä ennen yhteenmuuttamista, mutta molemmilla oli myös oma paikka ja oma reviiri, missä eleli yksin. Koin sen tosi tärkeäksi sekä itselleni että lapselle enkä olisi puolen vuoden jälkeen halunnut vielä sanoa lapselle että Pekka muuttaa nyt meille. Kahden vuoden jälkeen se meni hyvin saumattomasti, lapsi oli jo varma omasta asemastaan suhteessaan minuun eronkin jälkeen ja katsoi vain luonnolliseksi että Pekka muuttaa meille.



Olemme asuneet yhdessä nyt reilun vuoden. Toivomme myös että saisimme vielä yhteisiä lapsia, mutta emme halua kiirehtiä senkään kanssa vaikka olemmekin yli 30-vuotiaita molemmat. En usko että hedelmällisyys nyt ihan yhdessä päivässä tai vuodessa romahda, vaikka ymmärrän toki ettei loputtomiin myöskään kannata viivytellä. Me emme ole mitenkään erityisen spontaaneja ihmisiä, vaan pidämme siitä että asiat tehdään ja katsotaan rauhassa ja siten, että se tuntuu hyvältä ja oikealta kulloiseenkin hetkeen. Molemmista. Olemme keskustelleet että noin vuoden sisään avioliitto ja lapsen yrittäminen voisi olla ajankohtaista. Saapi nähdä. :)

Vierailija

onhan se eri jos on lapsia tai ei ole lapsia...kynnys muuttaa yhteen. Ei ole kokemusta "lapsiellisen" kanssa yhteenmuutosta, kahden kanssa olen asunut. toisen kanssa seurustelua 1v 2kk ja toisen kanssa 9kk ennen yhteenmuuttoa...

Vierailija

Sitä vain mietin että koska homma menee sen puolelle että uhraan omat toiveeni miehen varovaisuuden vuoksi. En halua sitä, muutenkin olen taipuvainen kieltämään itseltäni näkemästä sen miten asiat oikeasti ovat. Ehkä minulla sitten vain on liian kiire..ei ehkä olisi jos miehen kanssa voisi konkreettisemmin puhua tulevaisuudesta. Nyt minulle tulee vähän kysymyksiä että mitä nyt haluat, tätä päivää ja tätä hetkeä kyllä...mutta se on rasittavaa minusta jollei voi yhtään miettiä tulevaa.



Lapsi on aika sulkeutunut omiin juttuihinsa, mutta niin on ollut jo ennen minua. Totta se on että lapsi saa erossa eniten kärsiä. Mutta oli hän isovanhemmilleen sanonut että kyllä se on ok että isällä on nainen :-)

Vierailija

ennen kuin muutettiin yhteen, itseasiassa suoraan sairaalasta muutin miehen luokse :) Eli esikoisen kanssa ollaan yhtä kauan asuttu täällä :D 5vuotta tulee tänä vuonna täyteen.

Raskausaikana mentiin kihloihin sitten . :)

Vierailija

seurusteltu, kun olin jo raskaana, toivotusti.

N. vuosi seurustelua- naimisiin ja sitten naimisiin menon jälkeen muutettiin yhteen. Eli nopeasti edettiin.

Nyt tänä vuonna tulee yhdessäoloa 5 vuotta josta 4 vuotta naimisissa. Esikoinen vajaa kolme vee ja toisen la kesäkuussa. :)

Vierailija

Yhteen kannattaa muuttaa sitten kun siltä tuntuu, molemmista. Ei musta 6kk vielä ole mikään mahdottoman pitkä aika, kannattaa nyt keskustella sen miehen kanssa vakavasti mutta ei missään nimessä painostaa.

Vierailija

me oltiin 2 vuotta yhdessä ennen kuin muutettiin yhteen. 4 vuotta yhdessä ennen kihloja. 6 vuotta yhdessä ennen häitä. Ja nyt kun tuli 8 vuotta täyteen syntyi esikoinenkin :)

Vierailija

Naimisiin mentiin reilun vuoden seurustelun jälkeen.



Nopea tahti sopii silloin, kun kumpikin tietää varmasti mitä haluaa. Ei meillä ollut asiasta mitään vääntöä tai epäilyksiä toisen reaktioista.



Aiempien suhteiden perusteella sanoisin, että jos tarpeet ja toiveet ei mene yksiin, niin silloin on väärän ihmisen kanssa (tai ehkä oikean ihmisen kanssa väärään aikaan: lopputulos ihan sama).



Täällä taas moni sanoo, että toinen voi tarvita enemmän aikaa sulatella kuin toinen, ja silloin kun hitaammalle antaa sitä aikaa, niin myöhemmin hänkin voi olla valmis.



Mutta sen verran luulen lapsista ymmärtäväni, että sinä et voi sanoa sitä, onko miehen lapsi valmis teidän suhteen vakavoitumiseen vai ei. Kyllä mies tietää sen asian paremmin, ja uskoisin, että painostamalla et saa aikaiseksi kuin enintään huonot välit mieheen, lapseen tai molempiin.

Uusimmat

Suosituimmat