Lapset pienellä ikäerolla.

Vierailija

Meillä tilanne se että esikoinen on reilu 2v kun tämä massussa kasvava syntyy.



Olen onneni kukkuloilla odotuksesta. Sekä myös mieheni.

Mutta silti pelko nostaa hieman päätään ajoittain.. miksi?



Onko normaali pelätä kuinka se arki sujuu yhden uhmaikäisen kanssa ja pienen tissivauvan?



Kokemuksia taidan kaivata. Kertomuksia teidän elämästänne.



Kiitos :)

Kommentit (12)

Vierailija

Sen jälkeen on pelkkää kamaluutta.

Sorry, mutta en kykene parempaan tällä hetkellä, en ole kyennyt noin kolmeen vuoteen....

t. lapset 3 ja 5v

Vierailija

Meillä lapset 4 kk ja 2 v. On mennyt paremmin kuin odotin, koska vauva on helppo. Isomman mustasukkaisuus on ollut vähäistä, ehkä siksi, että kaikki mahdolliset temput sen estämiseksi on tehty.

Eli voi sujuakin ja olla jopa hauskaa, jos isä osallistuu hoitoon paljon, on tukiverkkoa, kohtalaisen helpot lapset ja itse osaa kasvattaa.

Vierailija

Lainaus:

Sen jälkeen on pelkkää kamaluutta.

Sorry, mutta en kykene parempaan tällä hetkellä, en ole kyennyt noin kolmeen vuoteen....

t. lapset 3 ja 5v




No höpö höpö!! Sä et vaan oo vissiin osannut kasvattaa lapsiasi oikein!



Meillä ainakin niin heinosti tulee sisarukset toimeen keskenään.

Onhan se rankkaa omalla tavallaan mutta silloin täytyy osata levätä kun voi. Pieni lapsiaika menee hurhan nopeaa ohi joten nauti siitä.

Vierailija

Meillä lapset on vähän vajaa 1v3kk ikäerolla, esikoinen down-lapsi ja "terveellä" kuopuksellakin myöhemmin ollut omia haasteitaan. Lapset nyt 3v10kk ja 2v7kk ja usko pois elämä on pääasiassa ihanaa ja antoisaa vaikka välillä on raskaatkin hetkensä. :o) Kyllä vanhemmille yhä löytyy omaa aikaa, mahdollisuutta harrastaa ja tavata kavereita ym. Lisäksi meillä on 9kk ikäinen koiranpentu tuomassa vauhtia.



Ei elämä tietenkään ole samanlaista mitä ennen lapsia, mutta ei kaksi pientä lasta kuitenkaan tarkoita että elämä loppuisi. Ei kaikesta kannata aina etsiä negatiivisia puolia ja rypeä niissä, kun suhtautuu vähän avoimemmin niin huomaa että moni asia on hyvin ja sitä onkin mahdollisuuksia yhteen ja toiseen asiaan.



onnittelut ap:lle!

Vierailija

Meillä on nyt lapset 4v 3v ja 1v. Hengissä ollaan ja arki sujuu. Turha pelätä. Monessa asiassa helpompi 2 pientä kuin yksi. Meillä ensimmäisillä on ikäeroa 1v 2kk ja pojat ovat kuin kaksoset. Yhteiset leikit ja menot. Niihin ei paljon vanhempia kaivata.



Onnea uudesta vauvasta

Vierailija

Tutustu oikeasti mitä voi tulla eteen ja valmistaudu, mitä teet, jos lapsesi sairastelevatkin normaalia enempi, tukiverkosto hajuaa, joku kuolee, jotain sairauksia, työttömyyttä, elämän takaiskuja, ehkä pieniä mutta sarjassa. Ja miten paljon lasten isä osallistuu, ja onko kaikki kunnossa perhe-elämässä. Toivottavasti synnytys sujuu hyvin. Ja lapset terveitä niin fyysisesti kuin henkisesti.

Ja et itse sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Vähän sama kun valmentaisi synnytykseen, että hyvin se sujuu, omalla painollaan, eikä yhtään varoteltaisi odottajaa riskeistä, ja luvattais kuu taivaalta. Tipahtaa ruusunpunaisista unelmistaan korkeelta ja kovaa... ja vaikka asiat tietäisi, nin se on eri asia kun omalla kohdalla kokee univelan, koliikin, kaikki mahdolliset allergiat, astmat ja autismit ja samalla masennusta, läheisten kuolemia jne.

Vierailija

Lainaus:

Meillä on nyt lapset 4v 3v ja 1v. Hengissä ollaan ja arki sujuu. Turha pelätä. Monessa asiassa helpompi 2 pientä kuin yksi. Meillä ensimmäisillä on ikäeroa 1v 2kk ja pojat ovat kuin kaksoset. Yhteiset leikit ja menot. Niihin ei paljon vanhempia kaivata.



Onnea uudesta vauvasta




Oi kiitos! Jotain tollaista kannustus viestiä mä kaipasinkin.

Inhottaa kun joillakin tarve pelota ja luoda kauhukuvia et elämä on sit hirveetä ja sulla ei oo ollenkaan omaa aikaa koti on hirveen näkönen ja kaikki on iha perseestä seuraavat 3vuotta ainakin.



Elokussa pikkuinen vasta syntyy mutta kyllä tämä aika menee niin nopeaa että se elokuu onkin jo ennemmin kuin huomataan. Ihanaa saada esikolle sisarus kun tykkää toisista lapsista niin kovin.

Vierailija

pienellä ikäerolla olevat sisarukset ovat parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa =)

(kaikilla se ei onnistu, vaikka toivoisi, eli lapsia tulee jos on tullakseen, mutta jos siis ei ole kysymyksessä vaikeutta saada raskautta alulle, on pieni ikäero mielestäni ihanteellinen asia)



Meidän lapsilla ikäeroa 1 v 7 kk, ja aivan erottamattomat ovat, hyvässä ja pahassa ;)

Samaa sukupuolta ovat, ja leikit yms. touhut menevät hyvin yksiin.

Kolmas lapsi oltais haluttu myös pienellä ikäerolla, mutta eipä se raskaus alkanutkaan silloin kuin toivoimme =(



Nyt on kolme poikaa perheessämme, iältään 4 kk, 5 v ja 6,5 v.

Ja vauvakuume vaivaa =)



Meillä lapset ovat olleet ns. helppoja lapsia, eli nukkuneet hyvin, ja perustyytyväisiä ovat olleet.

Keskimmäinen poika ei ole fyysisesti täysin terve, joten alkuaikoja varjosti epätietoisuus, pelko ja surukin tulevasta.

Tänä päivänä poikkeavuutta ei näy, kävi läpi ison leikkauksen, ja elää täysin normaalia elämää.

Vanhimmalla pojalla on dysfasia, mutta eipä sekään ole kuolemaksi ollut, hyvin on kehittynyt ja edistynyt.



En koe, että mitään olisi elämästäni jäänyt kokematta lasten myötä, päinvastoin. Niin paljon rakkautta olen saanut antaa ja vastaanottaa =)

Paljolti omasta asenteestakin on kiinni, miten elämästä selviää lasten kanssa.

En varmaan haaveilisi neljännestä, jos elämämme olisi kamalaa ;)

Vierailija

Lainaus:

ikäerolla 1v9kk. Alkuajoista en paljoa muista, mutta kun kevät koitti (kuopus syntyi tammikuussa), alkoi aurinkoinen aika. Kuopus tykkäsi siskostaan ja nauraa rätkätti aina kun näki toisen. Seuraili mielellään isonsiskon touhuja ja isosisko tykkäsi pikkusiskosta ja hoiti apuna mielellään. Imetin kuopusta pitkään. Imetin mielellään lattialla tai sohvalla ja pelasin samaan aikaan palapeliä tai luin kirjaa isosiskolle. Mitään mustasukkaisuusdraamaa ei tarvinnut setviä meillä koskaan. Ovat ylimmät ystävät 7v ja 9v.




Ihanaa lukea tälläisiäkin tarinoita.



Mä uskon varmasti että vanhempien omilla teoilla ja kasvatuksella on PALJON merkitystä siihen millaista se pieni lapsiaika tulee olemaan.



Jos antaa aikaa ja huomiota riittävästi myös esikolle kun vauva syntyy niin rauha säilyy kaikin puolin.

Vierailija

Lainaus:

Tutustu oikeasti mitä voi tulla eteen ja valmistaudu, mitä teet, jos lapsesi sairastelevatkin normaalia enempi, tukiverkosto hajuaa, joku kuolee, jotain sairauksia, työttömyyttä, elämän takaiskuja, ehkä pieniä mutta sarjassa. Ja miten paljon lasten isä osallistuu, ja onko kaikki kunnossa perhe-elämässä. Toivottavasti synnytys sujuu hyvin. Ja lapset terveitä niin fyysisesti kuin henkisesti.

Ja et itse sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Vähän sama kun valmentaisi synnytykseen, että hyvin se sujuu, omalla painollaan, eikä yhtään varoteltaisi odottajaa riskeistä, ja luvattais kuu taivaalta. Tipahtaa ruusunpunaisista unelmistaan korkeelta ja kovaa... ja vaikka asiat tietäisi, nin se on eri asia kun omalla kohdalla kokee univelan, koliikin, kaikki mahdolliset allergiat, astmat ja autismit ja samalla masennusta, läheisten kuolemia jne.




Mitäs hittoo oot menny itse sitten tekemään kolme pentua jos kerran on noin hirveetä??

Täys provo sä taidat olla.



Tai sit sulla on päässä vikaa. Etkö osaa nauttia mistään tai olla mistään kiitollinen. Maalailet vaan kauhu kuvia seinälle ja jauhat paskaa kuinka helvetillistä on elämä kahden pienen lapsen kanssa ja itselläsi kolme. Huhheijaa mikä akka.!

Vierailija

ikäerolla 1v9kk. Alkuajoista en paljoa muista, mutta kun kevät koitti (kuopus syntyi tammikuussa), alkoi aurinkoinen aika. Kuopus tykkäsi siskostaan ja nauraa rätkätti aina kun näki toisen. Seuraili mielellään isonsiskon touhuja ja isosisko tykkäsi pikkusiskosta ja hoiti apuna mielellään. Imetin kuopusta pitkään. Imetin mielellään lattialla tai sohvalla ja pelasin samaan aikaan palapeliä tai luin kirjaa isosiskolle. Mitään mustasukkaisuusdraamaa ei tarvinnut setviä meillä koskaan. Ovat ylimmät ystävät 7v ja 9v.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat