Millä estää se ettei omasta lapsesta tule koulukiusattu?

Vierailija

Se, että on mukana jossain joukkuelajissa pienentää riskiä ajautua epäsuosituksi ja sitä kautta kiusatuksi. Tytöillä hankalampaa. Kiusatuksi joutumiseen voi riittää ihan mikä tahansa syy :(

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

ei tarvita erityistä älykkyyttä, että ihminen joka eroaa positiivisesti muista saa muiden kateuden niskaansa, oli sitten kyseessä muita kauniiMPI tai lahjakkaampi ihminen(Huom! Siis muut eivät ole rumia, mutta joku on aina KAUNIIMPI) ja näin tulee helpommin kiusatuksi.

Vierailija

surkeannäköisiä pikkupoikia on puistot ja jääkaukalot väärällään vastentahtoisesti harrastamassa joukkuelajeja! Kyllä täältä aaveelta välillä oppii mielenkiintoisia asioita. Jotenkin vaan tuntuu, että esim. siellä jääkiekon maailmassa oppii ennemminkin kiusaajaksi kuin jotain salaperäisiä sosiaalisia avuja, joilla kiusaamisen saa loppumaan...

Vierailija

En kyllä usko, että tasapainoinen, rakastettu lapsi alkaisi muita kiusaamaan.



Tästä en kyllä ole samaa mieltä! Ongelmana ehkä onkin että lastaan rakastavan, kasvatukseen ja hyviin tapoihin panostavan vanhemman tuntuu olevan mahdotonta uskoa että juuri se oma kullanmuru voi kiusata toista. Samalla vanhempi epäuskollaan antaa lapselleen mahdollisuuden jatkaa kiusaamista.



Hyvään itsetuntoon panostaisin minäkin ja huumorintajuun, erityisesti kykyyn nauraa itselleen. Toinen lapsistani on "tosikko", jonka kanssa huumoria on kirjaimellisesti pitänyt harjoitella. Toinen lapsistani taas vain luonnostaan naureskelee jutuille ja antaa niiden valua kuin vesi hanhen selästä. Ei tarvitse olla kovin nero hahmottaakseen kumpi on alttiimpi kiusatuksi joutumiselle. Toisaalta jälkimmäisen lapseni kohdalla minun täytyy enemmän vahtia ettei hänestä tule kiusaajaa (vaikka tahtomattaankin). Koska hän itse ei loukkaannu hurjemmistakaan jutuista täytyy koko ajan teroittaa että joku muu niistä voi loukkaantua. Tämmöistä tasapainoilua se on, eikä raja kiusatun ja kiusaajan välillä ole ollenkaan niin selkeä kuin annetaan ymmärtää. Hyvä olisi muistaa että asioilla on aina kaksi puolta.

Vierailija

Lainaus:

kiusaajat pärjäävät aina, kiusatut harvemmin




kaikki kouluaikojeni kiusaajat ovat nyt aikuisena syrjäytyneitä, alkoholisoituneita, pikkukylään jämähtäneitä, huonoissa työpaikoissa tai muuten ongelmaisia ihmisiä. sen sijaan minä, kiusattu, olen menestynyt, koulutettu, huipputyön ja ihanan perheen omaava, varakas ja onnellinen nainen. kyllä se tuppaa niin olemaan, että kiusaajat eivät pärjää. kiusaaminenhan on merkki sisäisestä pahasta olosta. eli huonoista kotioloista. niistä on hankalampi ponnistaa menestyjäksi.

Vierailija

mitä paremmin lasten vanhemmat tuntevat toisiaan. Kannattaa siis pitää luokan kanssa jotain yhteisiä juttuja vanhempienkin kesken, vaikkapa koululla pihakirppis, urheilukamojen kierrätyspäivä, yhdessä metsäretki, jokin teatterireissu jne. Siis siten, että vanhempiakin on mukana. Ja voi niitä kutsua ihan kahvillekin illalla.

Vierailija

Lainaus:

muistaa opettaa lapsillemme miten toista kohdellaan.




yksilöt on vaarassa joutua KIUSATUKSI! Siitähän tässä aloituksessa on kyse! Itseasiassa en usko, että kiusaajien vanhemmat edes pohtivat tällaista asiaa koskaan :(

Vierailija

Niin että lapsi osaa napakasti sanoa takaisin.

Sellaiset nurkassa kyhjöttäjät ovat ehdottomasti isossa vaarassa joutua kiusatuksi. Ainahan valitaan heikko uhri ei vahvaa.

Vierailija

tyttäreni on eskarissa. Sosiaalinen ja kaikki huomioon ottava. Nyt on muutaman kerran sitte sanonut että joku poika löi ja toinen tuuppas jne. Mitä siihen sanoo? Että voi voi kun ne pojat on sellasia. Kävimme pitkät keskustelut hänen kanssaan siitä että kehenkään ei saa kajota, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ja samaan hengen vetoon kuitenkin jouduimme vesittämään kauniit periaatteemme antamalla hänelle luvan puolustautua. Tuupata takaisin Puolustaudu perkele! Siitä sitten tuli tytölle huoli että opettajat suuttuu. Pyysimme häntä kertomaan jos näin käy, ja me olemme yhteydessä sitten opettajiin. Vaikeaa, todella vaikeaa.



Itse olen nyt vasta muutama vuosi sitten alkanut miettiä että kokikohan joku minut kouluKIUSAAJANA. Olen aina ollut paha suustani ja mielestäni varustettu helvetin hyvällä huumorilla. Itse olen aina sietänyt todella paljon itseeni kohdistuvaa huumoria, sehän on hauskaa nauraa itselleen ja olla huomion keskipisteenä... No toivottavasti näin ei ole päässyt tapahtumaan.

Vierailija

Tämä on parempi ketju kuin avatessani pelkäsin. Kiusaaminen on niin vaikea ja monisyinen asia, että siihen ei ole mustavalkoisia, yksinkertaisia vastauksia ollenkaan. Mutta täällä on sentään tunnustettu asian vaikeus ja tuomittavuus. Tuo itsetuntoasia on tosi merkityksellinen loppuelämää ajatellen. Ja sosiaalisten taitojen opettaminen, oikeudenmukaisuuden ja jokaisen ihmisen arvostamisen: ulkonäköön ja taitoihin katosmatta.



Itse pyrin omien lasten kanssa yhdessä ääneen miettimään, miten ihmisten on hyvä olla toistensa kanssa ja miten me kaikki voimme siihen osaltamme vaikuttaa. Opetan myös sen puolen, ettei tarvitse sietää ilkeyksiä tai pilkantekoa (emmekä ole onneksi sellaiseen juuri törmänneetkään). Myös täytyy osata ottaa tiettyyn rajaan asti asioita huumorilla ja osata nauraa itselleen, omanavontuntoa unnohtamatta. Ja yhdessä mietitään ratkaisuja, jos jotain solmuja tulee, mutta arkijärjellä, ei liikaa problematisoiden. Ei nämä helppoja tai kertakeskustelulla opittavia asioita ole, mutta hyvän elämän eteen kannattaa tehdä töitä.On sillä lapsen ehdoitta rakastamisellakin suuri merkitys (ja minä myönnän, se on vaikeaa silloin, kun stressaa ja pännii niiden oikut).



Samoin oma esimerkki siitä, miten itse aikuisena suhtaudun toisiin ihmisiin on yllättävän tärkeä. Olenko kateellinen ja epäluuloinen, puhunko pahaa? Vai suhtaudunko iloisen luottavaisesti ja hyväksyvästi muihin? Iloitsenko muiden onnistumisesta vai keksinkö kenties aina jotain negatiivista juputtamista? Tämä mallioppiminen on minusta erittäinkin tärkeä osatekijä lasten sosiaalisen kasvun taustalla.



Omakohtaisesti olen myös aikuisiällä miettinyt, olenko tullut lapsena toisia loukanneeksi suulaudellani tai "vitsailuillani". Toivottavasti en, tarkoitus ei ole ollut ainakaan. Mutta olen myös huomannut, että itse olen ollut niin onnekas, että aina on ollut hyvät naapurit ja kivat työkaverit. Ehkä omalla asenteellakin on merkitystä ja toisaalta on käynyt hyvä tuuri. Ja jos joku on minua joskus harvoin loukannut niin olen koittanut puolustautua tilanteen mukaan, mutta mahdollisimman sivistyneesti ja napakasti. Toisaalta, joskus olen katsonut parhaaksi, etten ole ollut ymmärtäväni loukkausta laisinkaan. Saatan nauraa päälle, silloin ei osu laukaus maaliin. Jos olisi jostain mittavammasta kiusaamisesta kyse, niin ehkä olisin melko aktiivinen sitä purkamaan tavalla tai toisella. Tietysti helppo sanoa, kun ei ole kiusattu. Mutta minulla onkin kohtalainen itsetunto, antakaa sellainen lahjaksi myös lapsillenne niillä hyvillä yhteisillä hetkillä.



Lapsen on vaikea puolustautua kiusaamista vastaan, jos sellainen alkaa (kaikilla se ei muuten ala), mutta aikuinen auttaa häntä silloin. Ja kaikki ristiriitatilanteet ihmisten välillä ei ole kiusaamista. Ne ovat asioita, joihin voidaan miettiä ratkaisuja. Mutta jos ei muu auta, niin esim. koulunvaihdos on varteenotettava vaihtoehto, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, että kiusattu joutuu väistymään. Mutta niinhän sitä sanotaan, että fiksumpi joustaa ja se on usein ihan toimiva konsti. Jos muu ei auttaisi niin en antaisi omieni olla kiusanteon kohteena ikuisesesti vain periaatteellisista syista, vaan vaihtaisin maisemaa.



Tulipa tekstiä, mutta olen asiaa monesti joutunut työssäni miettimään ja yhä sitä mieltä, että yhtä oikeaa ratkaisua ei ole. Myös kiusaaja tarvitsee apua, jotta hän aikuisena olisi jotain muuta kuin yhteiskunnan elätti tai vielä pahempi kiusaaja.



Kohti parempaa ja vähemmän ennakkoluuloista yhteiskuntaa, hop!

Vierailija

juttu usein siksi, että tilanteisiin ei löydy aikuista tai fiksumpaa lasta antamaan positiivista käytösmallia. Jos ajatellaan vaikka koululaisia, jotka säilötään kouluihin valtavissa ryhmissä, joita paimentaa kerrallaan yksi aikuinen, joka ei välttämättä ole mikään kasvatustaitojen jättiläinen, niin onhan se selvää että ikäviä tilanteita syntyy ja ne jäävät usein oikomatta. Seurauksena on viidakon laki. Tärkeätä olisi, että kouluissa olisi enemmän aikuisia ohjaamassa ja puuttumassa huonoon käytökseen heti kun sitä ilmaantuu. Mitä enemmän aikuisia, sitä useampi kiusaamistilanne tulee havaittua ja siihen puututtua. Monissa maissa vanhemmat osallistuvat kouluelämään paljon aktiivisemmin kuin meillä, ja minusta tämä on hieno asia. Tietenkin nyky-Suomessa tämä on vaikeaa, kun lasten lähellä ei saisi olla muita aikuisia kuin yliopistotutkinnon suorittaneita poliisin takaamia kaikin puolin täydellisiä ihmisiä. No, tästä maksetaan hinta kiusaamisena ja monien lasten masennuksena.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat