Yliopisto on yliarvostettu

Vierailija

En uskaltanut nuorempana hakea yliopistoon, koska luulin olevani sinne liian tyhmä. Nyt kivasti yli kolmikymppisenä hain ja pääsin. Olen yllättynyt kuinka helppoa yliopistossa on. Siis eihän siellä tarvi mikään nero ollakaan. Ihan tyhmätkin pärjää! Herranjumala! Mitä vedätystä.

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

että monet tuntuvat pelkäävän ja kunnioittavan sitä liikaa: kuvittelevat siellä olevan jotenkin ihmeellistä ja ylivaikeaa ja kaikkien opiskelijoiden olevan joitain kympin tyttöjä. Varmaan varsinkin duunariperheistä tulevat arastelevat vähän liikaa. Niin minäkin arastelin, ja edelleenkin välillä pelkään olevani jotenkin huonompi kuin kaikki muut yo-opiskelijat, mutta todellisuudessa taso on tosi kirjavaa ja riippuu paljon tiedekunnastakin.



Enkä minä kyllä ole törmännyt mihinkään syrjimiseen tai pissismeininkiin, tosin en ole aktiivisesti ollutkaan missään ainejärjestötoiminnassa tai muussa mukana.

Vierailija

ja tuntuu että AMK:ssa kyllä piiskattiin opiskelijasta kaikki irti. Siellä oli opettajilla se henki että täytyi nostaa AMK-tutkintojen arvostusta tuottamalla työelämää varten valmiimpia ammattilaisia kuin yliopisto valmisti. Hyvin siellä kieltämättä siinä onnistuttiinkin. Yliopistotutkinto tuntui AMK-tutkinnon jälkeen lievältä pettymykseltä, mutta sen suorittaminen oli lähes välttämätön esimiestehtävieni kannalta. Eniten yllätti opiskelijoiden henkinen taso -kun AMK:ssa keskityttiin omiin suorituksiin ja koulutuksen sisältöön, niin yliopistomaailmassa törmäsin alatyyliseen toisten mollaamiseen ja pissiskulttuuriin, jota olin viimeksi tavannut lukioikäisenä (ja myöhemmin AV:lla, hehe). Yliopisto-opiskelijoiden keski-ikä oli myös huomattavasti korkeampi kuin aiempien AMK-opiskelijatovereideni.

Vierailija

Eli päivät on ensin täynnä luentoja ja harjoitustunteja (esim. joskus oli maanantaisin tunteja klo 8 - 20 ja välissää kahden tunnin paussi) ja sen jälkeen pitää tehdä "kotitehtävät" mm. kielistä, matematiikasta ja laskentatoimesta ja vielä ehtiä lukemaan erinäisiä tenttikirjoja. Jonkun verran taakkaa voi helpottaa valitsemalla helpohkon aineyhdistelmän. -Opiskelua voi tietenkin venyttää muutamilla vuosilla haluttaessa, mutta se on taas eri asia.



OK. Olen itsekin nähnyt yliopiston puolella opiskelevien menoa ja laiskottelultahan se vaikutti kauppakorkeaan verrattuna.



Ja ero tradenomitutkinnon ja kauppatieteen maisterin kohdalla on kyllä vielä valtava. Tiedän sen, koska olen ne molemmat suorittanut.

Vierailija

Oma kokemukseni on, että sisään pääseminen oli tehty vaikeaksi, perustutkinto vaatii lähinnä istumalihaksia.



Jatko-opiskeluihin ja tohtoritaistoihin ei riittänyt kiinnostusta. Veikkaan, että siinä kohtaa seula hieman tihenee.

Vierailija

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Vierailija

nuoret joiden suvuissa ei ole korkeakoulutetuja, ajattelevat helposti että yliopisto on vain erityislahjakkailla. Koulutettujen vanhempien lapset eivät tällaista pelkää. Siksi koulutus "periytyy" (ja se on harmi!).



AMK on monetta tapaa raaempi laitos, opiskelijoita vahdataan siellä enemmän ja laiskat heitetään laidan yli (ei ehkä kaikilla aloilla). Yliopistossa ei kukaan huolehdi yksittäisestä opiskelijasta.

Vierailija

ovat niitä jotka jäävät yliopiston leipiin!

Ei se akateeminen ajattelutapa pysy yllä jos sitä ei pidä yllä - ja työelämässä sitä ei tarvitse pitää yllä. Työelämässä on toki omat vaatimuksensa, mutta ei niitä voi mitenkään verrata akateemiseen tutkimukseen.

Minulla ainakin on monesti sellainen tunne, että olin akateeminen vain silloin kun opiskelin yliopistossa. Jouduin paneutumaan mielenkiintoisiin tutkimusaiheisiin, aikaa oli jopa viikkoja. Nyt en muista, että töissä mikään projekti olisi kestänyt niin kauan...

Monesti olen miettinyt, että olisi haastavaa olla yliopistolla tutkijana. Se on mielestäni ainoa tapa olla oikeasti akateeminen, pelkkä koulutus ei kenestäkään "oikeaa" akateemista tee. I think!

Vierailija

Olen pikkupitäjästä kotoisin tuolta susirajan takaa, missä opinto-ohjaus oli kotikylän amiksen lobbaamista. Jos se ei kiinnostanut, sait ihan itseksesi miettiä, mitä yliopistoissa tehdään. Lukiohan sitä ennen oli pakko käydä, eikä niillä siitäkään ollut sen enempää sanottavaa.



Meillä ei myöskään suvussa ollut yliopistossa opiskelleita, joten realistista kuvaa opiskelusta minulla ei senkään puoleen ollut, vain suunnaton pelko ja kunnioitus kyseistä opinahjoa kohtaan. Lisäksi hölmöjä, taikauskoisia ja kivikautisia ennakkoluuloja, esimerkiksi että esimiesten tehtävä on pitää kuria (huutamalla) ja kun en ole kurittaja, niin eivätpä ole siihen tähtäävät opinnot minua varten.



Voi huokaus sentään, miten eriarvoisista asenneoloista sitä ollaankaan tähän elämään lähdetty vielä joku aika sitten, ja mikä etteivät jotkut joudu lähtemään vielä nykyäänkin. :(

Vierailija

Itse en ole yliopisto-opiskelua myöskään noteerannut kovinkaan korkealle, mutta vuosien mittaan olen huomannut, että kyllä se antaa työelämässä kuitenkin valmiuksia käsitellä asioita ihan eri tavalla kuin joku muu koulutus. Käytännön työntekoa se ei ehkä opeta, mutta senhän oppii sitten työtä tekemällä. MInusta yliopiston arvo on siinä että se opettaa suhtautumaan asioihin analyyttisesti, tekemään työtä omilla aivoillaan - joita tarvitaan elämässä muuallakin kuin työssä- laajentaa perspekstiiviä- toisin sanoen sivistää.

Mun alalla ainakin ihmiset jotka ovat valmistuneet yliopistosta ovat paljon monipuolisempia ja itsenäisempiä kuin ne jotka eivät ole.

Vierailija

tuo kasvatustiede on edes otettu mukaan yliopistoon? Se jos mikä kuuluisi niin selvästi AMK-opintoihin.



Ja mitä siihen gradun tekemättömyyteen tulee, niin on monia töitä joissa taidot ovat papereita tärkeämmät. Esimerkiksi kielten alalta tiedän monta FM-tutkinnon suorittanutta, joiden kielitaito on heikkoa kahvipöytäkeskustelutasoa, eikä se tilanne tule ikinä muuttumaan. Kielitaito on yksi esimerkki taidoista, jotka vaativat vuosien itsenäisen työn ja mm. pitkää oleskelua kyseisen kielisessä maassa ennen kuin olet uskottava kielen "asiantuntija". Sama pätee varmasti moneen muuhun alaan. Se tutkintopaperi on varmasti välinearvoltaan suuri, mutta työn kannalta monesti aika turha. Monella alalla paljon vähempikin opiskelu, esim. kandin tutkinto ajaisi ihan saman asian, mutta yhteiskunnalta säästyisi pitkä sentti kun opiskelijat tuhlaisivat resursseja muutaman vuoden vähemmän.

Vierailija

Olen opiskellut sekä tekn.yo ja tavallisessa. Ero on huima. Jos tein esseet yliopistoon huitaisten, niin kehuttiin että onpa hienoja näkemyksiä. Tekn.yo:lla sellaiset räpellykset eivät olisi riittäneet vielä mihinkään...





Lainaus:

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Lainaus:

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat