Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ne, jotka ensin tekevät lapset ja sitten opiskelemaan ja töihin käytännössä tekevät sen? (ov)

Vierailija

Olen mietiskellyt tällaista asiaa. Eli kun lapsi on vaikka sen 3 v ja äiti aloittaa opiskelut niin millä rahalla köyhä opiskelija maksaa päivähoidon ja millä ajalla ehtii olla lapsen/lastensa kanssa?

Opiskelut kun vie päivät ja läksyt illat. Jos äiti menee vielä töihin kaiken lisäksi niin ehtiikö nähdä lastaan ollenkaan?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

mutta sellanen pointti että miehen on oltavat mukana ja panostettava 100% osaltaan vaimon opiskeluun!! Siis tarkottaa kotihommia enemmän, enemmän lastenvahtimista jne eikä marttyyrimäistä mielenosoitusta kuten mun miehellä. Mulla siis mies oli sitä mieltä et ok jos haen kouluun ja alan opiskeleen. No, tein niin mut anoppi vetäs herneen nenään (meillä pieni vauva) ja siitähän mieskin sitten suivaantu. Ei tehnyt sitäkään vähää kotihommia kuin ennen. Ja koulujuttuja en uskallakaan ottaa esiin ennenkuin lapset on nukkumassa ja tiskikone pyörimässä. Että näin meillä...



Lainaus:

Eli

1. päivähoitomaksuja ei ole, koska tulot niin pienet.

Koulussa olen max klo 9-16 usein lyhyempiäkin päiviä, joten päin vastoin lapseni on hoidossa vähemmän kuin jos tekisin 8h työpäivää..



2. Läksyt ja lukemiset hoidetaan illalla/yöllä/ viikonloppuna jos saa lasen vaikka naapuriin leikkimään 2h tai päiväunien aikaan. Lapsen paikalla ollessa on mahdotonta edes yrittää keskittyä tehtäviin/tentteihin.



3. Töitä teen joko koulun etäpäivinä, eli lapsi normaalisti hoidossa, tai joskus harvoin yhden viikonloppuvuoron, silloin lapsi esim. mummolassa hoidossa.



Joten vielä vastaus kysymykseen. Opiskelu ei vie aikaa lapseltani, mutta on rankkaa taistella, että rahat riittää ja jaksaa itse valvoa ja touhota...



nim. amk opiskelija yh

Vierailija

Opiskelen. Kaksi alle kouluikäistä lasta. Mieskin löytyy.



Lapset pk:ssa, tai kotona silloin kun miehellä on iltavuoro. Päiväkoti maksu on aika mitätön, kun sen verran pienet tulot.



Mistään ei ole kuitenkaan tarvinnut tinkiä, taloudelliseti sama tilanne kuin kotiäitinä ollessani. Opintolainaakaan ei tarvitse ottaa.



Haitta puolia..Näemme mieheni kanssa aika vähän, etenkin jos hänellä on iltavuoro. Minä tulen koulusta, mies lähtee töihin. Kodin siisteys ei ole ihan sama kuin koti vuosinani, mutta ei meillä kaatopaikassakaan eletä.



Tulen kotiin viimeistään neljältä. Hyvin ehdin olla lasten kanssa! Nukkumaan käyvät kahdeksalta, sen jälkeen teen läksyt. 23 mieheni tulee kotiin, sitten on tunti kuhertelu/parisuhde aikaa. Aina ei toki ole iltavuoroja, joten vietämme usein illan yhdessä. ja onhan viikonloput, ja hyvät lomat!



Tunnen olevani reippaampi ja parempi äiti, kun ei koko päivää tarvitse kotona nyhjätä. Kaikin puolin elämäni on kohdallaan!

Vierailija

Nyt jokainen opiskelija puolison tuloista riippumatta saa asumislisän, eli opiskelija saa kaytännössä n. 400e käteen kuussa (opintotuki+asumislisä) ja päälle saa opintolainaa jos haluaa. Eli käytännössä kuussa voisi saada n. 600e käteen.



Tai sitten voi mennä aikuislinjalle, eli opiskelut iltapainoitteisia, mutta samalla voi tehdä töitä, tosin opintukea noihin ei saa... Mutta jos vaikkapa tekee viikonloput töitä ja mies hoitaa silloin lapset, niin saa rahaa. Toki yhteistä aikaa perheelle jää vähän...



Elämä on myös valintoja; jos menee amatsu/yo pohjaiselle linjalle, saa parissa vuodessa ammatin, toisaalta yliopistossa menee n. 5 vuotta. Ja aina se palkkakaan ei korreloi koulutustason mukaan, sillä moni AMK ammatissa oleva tienaa yleisesti ottaen paremmin mitä korkeakoulutettu. Vert. esim. putkimies ja taidehistoriaa opiskellut.



Ja jos jotain koulutusta on, niin oppisopimuspaikan hankkimalla saa rahaa elämiseen enemmän mitä opiskelemalla tavallisessa koulussa. Tosin nykyään paikat kiven alla, eli yleensä vaaditaan koulutusta/pitkä työkokemus että pääsee oppisopimuksella töihin, tai sitten suhteita.

Vierailija

Eli

1. päivähoitomaksuja ei ole, koska tulot niin pienet.

Koulussa olen max klo 9-16 usein lyhyempiäkin päiviä, joten päin vastoin lapseni on hoidossa vähemmän kuin jos tekisin 8h työpäivää..



2. Läksyt ja lukemiset hoidetaan illalla/yöllä/ viikonloppuna jos saa lasen vaikka naapuriin leikkimään 2h tai päiväunien aikaan. Lapsen paikalla ollessa on mahdotonta edes yrittää keskittyä tehtäviin/tentteihin.



3. Töitä teen joko koulun etäpäivinä, eli lapsi normaalisti hoidossa, tai joskus harvoin yhden viikonloppuvuoron, silloin lapsi esim. mummolassa hoidossa.



Joten vielä vastaus kysymykseen. Opiskelu ei vie aikaa lapseltani, mutta on rankkaa taistella, että rahat riittää ja jaksaa itse valvoa ja touhota...



nim. amk opiskelija yh

Vierailija

Lainaus:

Nyt jokainen opiskelija puolison tuloista riippumatta saa asumislisän, eli opiskelija saa kaytännössä n. 400e käteen kuussa (opintotuki+asumislisä) ja päälle saa opintolainaa jos haluaa. Eli käytännössä kuussa voisi saada n. 600e käteen.

.

Vierailija

Ja opiskelu Suomessa harvoin on sellaista, että siihen tärväytyy koko päivä. Useimmat opiskelijat pystyvät joustamaan opinnoissa helpommin (etenkin yliopistossa) kuin työelämässä. Päivähoitomaksut ovat tulosidonnaisia, joten pienituloiset maksavat vähemmän.



Kaikki tuntemani opiskelijat joilla on lapsia pystyvät yhdistämään hyvin opinnot ja lapset. Tietystikään töitä ei voi tehdä hirveästi jos haluaa että opinnot etenevät ja ehtii olla lasten kanssa.



Itse tein normiajassa (5 vuotta) yliopistotutkinnon ja ikinä ei ole ollut niin paljon vapaa-aikaa kuin silloin.

Vierailija

Mies vei lapset hoitoon ja hoiti illat. Itse näin heitä vain viikonloppuisin. Päivähoito oli ilmaista. Sain aikuiskoulutustukea. Ihan hyvin pärjättiin rahallisesti.

Vierailija

Minä teen vuorotöitä, lähes täydellä työajalla, lisäksi opiskelen AMK:ssa aikuisopintolinjalla. Mies tekee kaksivuorotyötä. Lapset ovat päiväkodissa max.12päivää kuukaudessa. Ja kyllä, aikaa riittää lapsille ihan hyvin, koko perheen vapaa-aika on harvinaisempaa.

Vierailija

nuorin lapsi oli silloin 5 v kun aloitin. Ei läksyjä tule läheskään joka päiväksi, ehtii hyvin tehdä ne vaikka viikonloppuna kun opettajat antavat tehtäville riittävästi palautusaikaa. Raskastahan tämä ajoittain on ollut mutta onneksi kohta helpottaa kun valmistun.

Vierailija

ap on siis itse opiskellut ensin ja sitten hankkinut lapsen ja kun vaan mietin omia 5 v kestäviä opiskeluijani niin aika täysipäiväistä hommaa se ainakin minulla yliopistossa oli. Läksyjä tuli kyllä joka päivä. Mietin tosiaan vaan kuinka olisi onnistunut jos olisin lapsen hankkinut jo ennen opiskelua.

Vierailija

Jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi ja aloitin yliopisto-opinnot. Lapset olivat tuolloin 2- ja 5- vuotiaat.



Laitoin lapset päiväkotiin. Tulot olivat niin pienet, ettei päivähoitomaksua ollut. Yliopistolla tein "työpäivän" eli olin luennoilla / luin tentteihin tai kirjoitin esseitä jne. Iltapäivällä hain lapset ja jatkoin kouluhommia illalla lasten mentyä nukkumaan.



Ensimmäisenä vuonna suoritin paljon kursseja. Toisena vuonna aloin tekemään töitä opintojen ohella että talous vähän paranisi. Tulot olivat edelleen niin pienet, ettei päivähoitomaksua ollut.



Neljäntenä opiskeluvuonna en enää käynyt luennoilla vaan siirryin kokonaan työelämään. Kursseja suoritin harvakseltaan, mutta opinnot olivat jo niin pitkällä, ettei reipas hidastaminen haitannut. Nyt puuttuu enää gradu, olen koulutustani vastaavassa työssä ja teen gradua iltaisin ja viikonloppuisin. Valmistumaan tulen vain vähän 'suositusajan' ylittäen. Lapset ovat nyt jo kouluikäisiä ja edelleen olen yksinhuoltaja



Opiskelu onnistuu hyvin kunhan on sinnikäs ja osaa organisoida elämänsä. Yliopistossa opiskelu tosin sujuu helpommin kuin esim. AMK:ssa, sillä vain harvoilla kursseilla on 100% läsnäolopakko. Olen aina tehnyt työpäivän, iltaisin lasten herelilläoloajan pyhitän lapsille, kotitöille ja harrastuksille, lasten nukkumaanmenon jälkeen jaa viikonloppuisin teen taas kouluhommia. Lapsia ehdin näkemään siinä missä kuka tahansa työssä käyvä vanhempi.



Ei tämä helpoin ratkaisu ole, mutta saman valinnan tekisin nyt. Täytyy kuitenkin myöntää, että odotan kovasti valmistumista.

Vierailija

Mies kävi töissä koko ajan osa-aikaisesti päiväsaikaan, minä en tehnyt töitä ollenkaan. Molemmat valmistuimme maistereiksi noin viidessä vuodessa. Lapsia on kaksi.



En olisi pystynyt opiskella, ellei mies olisi mua elättänyt. En saanut asumistukea (olemme naimisissa) joten mies maksoi vuokrat. Emme myöskään saaneet alennuksia kahden lapsen hoitomaksuista, koska mieheni tienasi hieman yli 3000 e kuussa.



Periaatteessa olimme kai tuolloin jo hyvätuloisia. Ainakin rahat riitti ihan hyvin, kun ei mitään isoja hankintoja tehty. Ja molemmilla oli periaatepäätös, että klo 8-16 välilä tehdään kaikki opinnot ja työt. Illat todellakin annettiin aikamme vain lapsille, yöllä sitten hoidettiin parisuhdetta.



Meilläkin oli opiskeluaikoina enemmän vapaa-aikaa kuin nyt, kun molemmat ollaan töissä. Opinnot jousti aina tarvittaessa lasten sairastelujen ja pidempien matkustamisten aikaan, oli sikäli helpompaa kun työssäkäyvällä.

Vierailija

ja vähän olen kans tuota miettinyt että milloinkohan käytännössä ehdin noita läksyjä lukea.Lääkikseen haen joten voi olla että joudun venyttämään opiskeluaikatauluani hiukan kun sitä lukemista kuitenkin on.



Opintotuen pienuus myös mietityttää, etenkin kun mies on matalapalkkainen ja lapsia useampi. Mutta kaipa tämä jotenkin järjestyy, niinhän ne asiat aina.



En muuten sivumennen sanoen ymmärrä tuota "mies elättää, minä elätän juttua"

Meillä rahat on yhteisiä ja yhteiseen kotiin ja perheeseen ne käytetään, tuli ne sitten kumman tilille tahansa. Onneksi meillä näin eikä mitään avoliittojuttuja, silloin ehkä pelottaisikin toimeentulo ja mahdollinen ero opiskeluaikana

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat