Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

"Voe tätä nykyajan nuarisoo..."

Sivut

Kommentit (68)

Äiti laittaa vauvanvaunut bussiin niin, että ne tukkivat koko vaunutilan ja istuu itse tilassa olevalla penkillä. Toisia äitejä vaunuineen yrittää tulla bussiin, mutta äiti ei tee elettäkään siirtyäkseen tai kääntäkseen vaunujaan. Hänelle sanotaan asiasta, mutta hän vain katsoo ihmeissään. Miksi hänen pitäisi liikahtaa. Hänhän on jo kyydissä. Eihän hänen tarvitse muista välittää. Ja tämä nainen on 80-luvulla syntynyt äiti. Ja näitä tapauksia sattuu usein. Kukaan vanhempi äiti ei voisi kuvitellakaan käyttäytyvänsä noin.

meidän veteen on lisätty jotakin, joka vaikuttaa kaikkiin alta nelikymppisiin siten, että itsekkyys on lisääntynyt läpi suomalaisen ihmiskunnan. Sitä vanhemmilla kotikasvatus on nujertanut turhat luulot itsestä. Mistä muusta tämä lisääntynyt piittaamattomuus sukulaisista, naapureista, ylipäänsä muista ihmisistä on voinut johtua?



Voi se tietysti olla sossudemokratiakin. Onneksi se alkaa olla menneen talven lumia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt yleistän ja ankarasti, älkää siis suotta te toiset huomioivat -80 luvun kasvatit provosoituko!



Näen -80 luvun lasten kasvatuksessa tapahtuneen sellaisen kömmähdyksen, että heille kasvatettiin itsetuntoa ja taitoa tuoda esiin mielipiteensä. Individualismi nousi arvokeskustelussa merkittävälle sijalle. Virhe kävi siinä, että unohdettiin kasvattaa yhdessä itsetunnon kanssa omatuntoa, yhteisöllisyyttä ja toisista vastuun kantoa.



Nyt puhutaan sitten kadonneesta vanhemmuudesta, minkä tueksi perusteita löytyy mm. edellisen kappaleen ajatuksesta.



Valitettavasti tämä näkyy sitten myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Korostetaan yksilöllisyyttä ja jokaisen vastuuta itsestään. Toki yksilöllä tulee olla vastuu itsestään, mutta silloin kun asiat menevät todella pieleen (ja pieleen menemiseen voi yksilöpohjaisten syiden lisäksi olla rakenteellisia, yhteiskunnallisia syitä) tulisi ihmisten ottaa vastuu toisitaan (lue: paitsi perheiden, sukujen ja lähipiirin tukea ongelmatilanteeseen ajautunutta, myös yhteiskunnalta löytyä riittävät, tukevat tukitoimet).



T: Kolmen lapsen hyvätuloinen, korkeastikoulutettu äiti, jonka lähtökohdat lapsuudenperheessä heikot, kiittää hyvinvointivaltiota sen itselleen ja monille muille nykyään keskiluokkaan kuuluville tarjoamista mahdollisuuksista.

Lainaus:

80-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat eivät pääsääntöisesti ole vielä ehtineet lapsia juuri tehdä. Ja jos ovatkin tehneet, niin lapset ovat vielä aika pieniä.

Taitaa ne kieroon kasvaneet lapset kuitenkin olla vanhempien äitien tekosia...

90-luvulla syntynyt nuori nainen seisoo bussissa, johon tulee vanha nainen. Bussi on täynnä. Keski-ikäinen nainen nousee luovuttaakseen paikkansa vanhalle naiselle ja sanoo vielä vieressä seisovalle nuorelle naiselle, että annan paikkani tuolle vanhukselle. Nuori nainen kuitenkin rientää istumaan vapautuvalle paikalle. Keski-ikäisen täytyy sanoa vielä pari kertaa tuolle nuorelle naiselle, että vanhus saa paikan. Sitten viimein nuori nainen myrtyneen näköisenä nousee taas ylös. Eikä tämäkään tapaus ole ainoa laatuaan.

Silloin ja sen jälkeen syntyneet ihmiset ovat itsekeskeisiä ja luulevat olevansa jotain ihmeellistä. Eivät osaa ottaa muita huomioon. Käyttäytyvät joka paikassa kuin vain he olisivat olemassa. Ovat tottuneet saamaan kaiken ja olemaan kaiken keskipisteinä. Nyt he sitten siirtävät tätä oppimaansa omille lapsilleen.

koulu vaikeuksia. Me vanhemmat olimme pomoja.

Minulla on myös n. 10v lapsia.

Heidän sukupolvessa ne ongelmat vasta näkyy. Koulumaailma on ihab sairas, kaveri suhteet eivät ole reiluja. Vanhemmille soitetaan suuta ja kuvitellaan, että itse saa päättää kaikesta.

Mielestäni 90-luvulla on tapahtunut se jokin kumma asia.

yksi selitys on nuoruus, mutta olen pohtinut myös kasvattajasukupolven merkitystä.



Karkeasti jaoteltuna

80-90 -lukujen lapset - 60-lukulaiset vanhemmat.

70-80 -lukujen lapset - 50-lukulaiset vanhemmat



Jos akattelee sodanjälkeistä Suomea, 50-luvulla syntyneet ovat kasvaneet vielä kovin toisenlaisessa ilmapiirissä kuin 60-luvulla syntyneet. En jaksa nyt eritellä sen tarkemmin, mutta jokainen tietänee tai voi helposti selvittää noiden vuosikymmenten välisiä eroja elintasossa ja asenneilmapiirissä. Kun vielä mietitään, millainen asenneilmasto oli tiedostavalla 70-luvulla, jolloin 50-lukulaiset perheitään perustivat ja toisaalta millainen nousukausi ja arvoilmapiiri oli päällä 80-luvulla, aletaan mielestäni päästä asian ytimeen.



Nuorten käytös ei ole ainoa esimerkki kasvatusperiaatteiden muutoksesta - konkreettinen ilmentymä on vaikkapa muutos lasten hampaiden kunnossa: lapsuutensa niukkuudessa eläneisiin 70-luvun vanhempiin upposi vielä valistus ja lasten hampaat hoidettiin tunnollisesti, lapsuudessaan pullaan ja sokeriin tottuneet, vapaasti kasvaneet 60-lukulaiset juottivat lapsilleen limsaa ja jättivät hampaat pesemättä.



Tämä on kärjistys, mutta onko tässä teoriassa mielestänne mitään itua?

Lainaus:

Yleisiä ohjeita ei jakseta tai välitetä kuunnella. Jos ope sanoo, että "hei laittakaapa ylös, että kurssikokeen luokka on muuttunut. Aika on siis sama, mutta koe on luokassa se ja se". Niin eipä aikaakaan kun monikin kysyy, että a) mitä sä siis sanoitkaan b) niin mikä se uus koepäivä olikaan c) moneltako se koe nyt onkaan ja lopuksi vielä d) opettaja, koska tästä kurssista on koe ja mitä siihen tulee.

Että eikö voi yli 17-vuotias sen verran keskittyä, ettei kaikkea tarvitse vääntää yksitellen rautalangasta. Minä maksan tunneistani, joten olisi kiva, että aika käytettäisiin oppiainekseen eikä samojen asioiden selitämiseen.



Syvä kunnioitukseni teille opettajat! Multa menis hermo... :)

nykyajan opiskelijat kuvittelevat, että kaikki tulee valmiina eteen ja kaikki pyörii heidän ympärillään.



Nykyään on aivan tavallista, että proffan/assarin luo tullaan ja pyydetään valmis lähdekirjaluettelo esseetä, seminaarityötä, gradua varten. Eli tyyliin "täs on tää mun aihe, voiksä postata mulle sopivat lähdekirjaluettelon vaix ens viikkoon mennessä". Ja tämä on ihan arkipäivää =)



Tai kun isomman ryhmän kanssa sovitellaan aikatauluja: lopulta löydetään sopiva niin eikös kuulu kiekaisu "voi, mulla on sillon kampaaja/loma/kysien laitto / jumppa / bänditreenit, ei sovi" ja sitten ihan oikeasti vedetään kilo herneitä nokkaan kun tapaaminen sovitaan kyseiseen ajankohtaan, koska se sopii suurimmalle osalle ryhmää. Tämäkin ihan arkipäivää.

Lainaus:

Sain yhdeltä vanhemmalta työkaveriltani ajatuksen, joka pukee mielestäni hyvin sanoiksi sen, mikä on vikana kasvatuksessa, jos se korostaa omaan napaan tuijottelua ja vain omien oikeuksien korostamista:



"Lapset / nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että he ovat ensisijaisesti maailmaa varten, eivätkä vain itseään."




On vaikea saada meidät ymmärtämään se, koska meille on vauvasta asti opetettu, että olemme vain riesaksi ja haitaksi maailmalle eikä meitä kaivata mihinkään. Ei sellaisessa ympäristössä kehity halua palvella maailmaa.

opintojani aikuislukiossa, ja kyllä 10 vuodessa on monet asiat muuttuneet. Nykyajan AIKUISlukiossa olevialla teineillä ei ole mitään rajaa, mitä opettajalta kehtaa kysyä. Esim opettaja antaa kurssikirjan tiedot ja käskee hankkia sen ja juttelee vielä mukavasti että käytettykin tai vanha painos käy, jos sen sattuu saamaan. Yksi tyttö kysyy, että mistä niitä kirjoja sitten saa, ja että onko ope varma että niitä on täällä kotikunnan kirjakaupassa ja sitten lopuksi vielä että "nii missä ne kirjat siellä on?!".



Erikoiskohtelun oletuksesta kertoo mielestäni se, että kaikki informaatio pitää antaa jokaiselle erikseen. Yleisiä ohjeita ei jakseta tai välitetä kuunnella. Jos ope sanoo, että "hei laittakaapa ylös, että kurssikokeen luokka on muuttunut. Aika on siis sama, mutta koe on luokassa se ja se". Niin eipä aikaakaan kun monikin kysyy, että a) mitä sä siis sanoitkaan b) niin mikä se uus koepäivä olikaan c) moneltako se koe nyt onkaan ja lopuksi vielä d) opettaja, koska tästä kurssista on koe ja mitä siihen tulee.



Että eikö voi yli 17-vuotias sen verran keskittyä, ettei kaikkea tarvitse vääntää yksitellen rautalangasta. Minä maksan tunneistani, joten olisi kiva, että aika käytettäisiin oppiainekseen eikä samojen asioiden selitämiseen.



Syvä kunnioitukseni teille opettajat! Multa menis hermo... :)

80-luvulla syntyneet ovat fiksumpia ihmisöä kuin koskaan ennen syntyneet.



Lienee fakta, että ihminen on muuttunut joka "vuosikerta" entistä fiksummaksi, älykkäämmäksi ja ajattelevammaksi. Sanoivat tiukkapipot mitä tahansa.



Jo Aristoteleen aikaan valitettiin nykynuorison tapoja. Siitäkin huolimatta, vaikka aina valitetaan nuorisosta, niin ihminen pääsi kuuhun vasta 1960 luvulla ja maailman turvallisimmat autot tehdään 2000-luvulla.

Tulee kaikenlaista kremppaa ja dementiaa ja höpsähdystä. Ei ymmärretä jonotusnumeroita tai jalkaa kolottaa niin ettei jakseta jonottaa. Jotkut lääkkeet tekevät ilkeäksi, esim. epilepsialääkkeillä näyttää olevan sellainen sivuvaikutus. Ja ehkä sitten vielä se vanha kasvatusmalli, jonka mukaan vanhoja ihmisiä pitäisi kunnioittaa kyseenalaistamatta.





Lainaus:

kun nythän mediassa puhutaan näistä "kiilaajamummoista" ja itsellänikin on valitettavasti tästä ihmisryhmästä omaa kokemusta?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat