Mulle tuli vasta toisessa synnytyksessä ponistamisen tarve. Voiko johtua siitä,

Vierailija

että ekassa synnytyksessä mut oli pumpattu täyteen lääkkeitä toksemian vuoksi ja synnytys kesti kauan vai mistä?

Kommentit (11)

Vierailija

Oli epiduraali ja synnytys kesti kauan. Toisessa ja kolmannessa en saanut epiduraalia (enkä mitään muutakaan kipulääkettä!) ja ponnistamisen tarve oli hyvin voimakas. Ponnistusvaihe kesti tokassa synnytyksessä 5 min ja kolmannessa 15 min.

Vierailija

On tullut kipulääkkeistä huolimatta kova ponnistamisen tarve. Meinasin molemmissa ponnistaa yli. Kätilön piti sanoa et älä ponnista :) Molemmat syntyivät n.5min ponnistamisen jälkeen.

Vierailija

Kahdessa ekassa synnytyksessä oli kyllä todella kova ponnistamisen tarve mutta kolmmannessa ei mitään. Ensimmäisissä synnytyksissä ei käytetty kivunlievitystä lainkaan, kolmannessa kohdunkaulanpuudutus.

Vierailija

Mulle ei tullut ponnistamisen tarvetta kummassakaan synnytyksessä,eka luomuna ja toka spinaalin kanssa. Painetta tunsin kyllä vähän mutta mitään sen kummempaa en, molemmissa kuitenkin lyhyt ponnistusvaihe.

Vierailija

vasta toisessa tuli se pakottava tarve ponnistaa. Eka oli käynnistetty ja vielä epiduraali oli laitettu. Epäilen että epiduraali teki sen ettei ponnistustarvetta tullut lainkaan.

Vierailija

molemmat synnytykset ilokaasun voimalla. Ekassa tuli päivää aikaisemmin vedet kotona, toisessa puhkaistiin kalvot synnytyspöydällä, jonka jälkeen välittömästi mieletön ponnistamisen tarve.

Vierailija

Kolmas käynnistettiin, mutta kipulääkitystä ei ollut yhdessäkään. Eka kesti 38 tuntia eikä synnytyksen pitkä kesto estänyt ponnistamisen tarvetta.

Vierailija

Ponnistusvaihe oli 46 min, ja tunsin tarvetta ponnistamiseen vasta ihan loppuvaiheessa, jolloin ilmeisesti epiduraalin vaikutus alkoi hävitä.



Toisen lapsen synnytin "luomusti" ja ponnistamisen tarve tuli ihan huomaamatta ja hyvin voimakkaana. Synnytyksen jälkeen koin, että kroppani todella tiesi mitä tehdä. Ponnistin vaivattomasti ja lapsen syntymä tuntui vaivattomalta.



Kolmannen kanssa sain pyynnöstä spinaalin, joka näin jälkeenpäin oli virhe. Spinaalin kanssa meni noin reilu tunti, kun olin valmista kauraa, mutta ponnistuksen tarpeesta ei tietoakaan. Hetki odoteltiin ja sitten oli pakko aloittaa ponnistelut, kätilön sanoin "työnnä tänne minne sattuu". Koko ajan päässä pyöri, että tämä ei edisty ja vauva ei liikahda. Vauva kuitenkin syntyi kovan ähkinnän tuloksena, mutta tosiaan jälkikäteen harmitti, että meninkin pyytämään spinaalia.



Neuvolassa neuvottiin kovan kivun kanssa pärjäämiseen, että kun keskittyy katsomaan omaa miestään silmiin, niin kipua on helpompi sietää. Tällä ohjeella pärjäsin tosi pitkälle, mutta sitten luovutin ja pyysin sen spinaalin. Jos tekisin vielä neljännen, olisin rohkea ja pärjäisin ilman aineita, tai siis ilokaasulla. Mutta tämä on minun henkilökohtainen tuntemus ja mielipide, en yleistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat