Luotatteko miheenne täysin? siis että ihan varmana ei pettäs koskaan?!

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

petti minua suhteen alussa 9 vuotta sitten, ikinä en ole luottamusta takaisin häneen saanut.. Lisäksi olen muutenkin sairaalloisen mustasukkainen, ihan tahtomattani.. Mutta mies halusi jatkaa, joten itseppähän kärsii ja aivan ansaitusti..

Vierailija

Pettäminen on asia, jota kumpikaan ei antaisi anteeksi, joten tiedän kyllä, ettei hän minua ja perhettään haluaisi riskeerata millään tavoin. Itse en pettäisi ja uskon, ettei hänkään. Eli luotan, enkä epäile. Mutta tietenkin yksi suurimmista peloistani on, että jotain tuollaista sitten sattuisikin. Varmaan johtuu siitä, että pyörin täällä ja luen näitä viestejä pettävistä aviomiehistä.

Vierailija

väitätkö että vain miehet pystyy vedättämään, tai vedättämään helposti? Minä puolestani uskon, että naiset ovat tässä ihan yhtä taitavia. Luulen, että se on luonne-, ei sukupuolikysymys.

Tosi typerältä kyllä tuntuu, että aikuinen mies polttaa salaa vaimoltaan ...



Lainaus:

oli kyseessä tupakanpoltto tai mikä tahansa asia, on aina tyrmistyttävää huomata miten helposti mies pystyy vedättämään.

Siis pokkana valehtelee päin naamaa että ei vaikka tupakoi, vaikka oikeasti polttaakin, ja asian tekee pahimmaksi se, että omatkin kaverit tietää siitä, mutta sinä et. Vie todella luottamusta.

Jos mies pystyy tuollaisesta ihan pokkana valehtelemaan, niin mistä sitä enää tietää vaikka sillä olisi vaimo ja 2 lasta jossain naapurikaupungissa.

Ei pysty enää luottamaan mihinkään mitä mies sanoo.

Vierailija

mutta eihän kukaan voi tulevaisuuteen nähdä. Jos hän rakastuu palavasti, niin ... Luotan siihen, että hän kertoo minulle. Ja luottamukseni häntä kohtaan koskee kaikkea,ei vain uskollisuutta. Ja sama tietysti toisinpäin, eli pyrin elämään niin, että hän voi luottaa minuun.

Vierailija

mutta sitä, ettei koskaan pettäisi, en voi vannoa edes omalta kohdaltani - miten sitten toisenkaan. Elämä tuo eteen kaikenlaista. Turha murehtia etukäteen.

Vierailija

Jos toinen (minä tai mies) tekee jotain väärää toista kohtaan niin siitä luonnolliseti kerrotaan ja asia käydään läpi. Itse olen joskus melkei lopettanut suhteen toisen miehen takia ja tunnen suurta kaunaa itseeni varmaan kuolemaani saakka vaikka asia on sovittu.

Eikö jokanen normaali ihminen ole pahoillaan virheistään ja halua olla toiselle hyvä?

Miten parisuhdetta voi koskaan lähteä arvostamaan jos siitä salaa asioita?

Miten toista voi rakastaa jos ei ole rehellinen, vaikka omat virheet satuuttaakin toista?

Häpeän itseäni joskus ihan sietämättömästi, mutta miten ihoni alla kuhisisikaan jos en rakkaalleni tunnuistaisi mimmonen olen?



Parisuhde on mulle epäitsekästä, siinä tekee joskus asioita jotka mielyttää enempi toista -pettäminen on itsekkyyttä. Pelko että toinen jättää, koska ei hyväksy enää MINUA virheitten kautta.



Mutta kaikista kamalinta mitä pettäjä voi tehdä on syyttää kumppaniaan teoistaan! En voi koskaan sanoa että petin mieheni vaan koska sillä nyt on semmonen muna ettei se riitä. Vai voiko?

Tekeekö parisenttiä oikeasti niin paljon? Mieheeni olen tyytyväinen, se syy on yksin MINUSSA. Mistä minä tiedän mimmonen se joku toinen on, jos olis vaikka miestäni huonompi/pienempi/nopeampi..

Vierailija

Mulla ei varsinaisesti ole miestä tällä hetkellä. Asun poikani kanssa kahdestaan, mutta olaen muutaman kuukauden tapaillut yhtä miestä. Ja ei, en luota häneen siinä mielessä, ettei ikinä pettäisi. Mutta toisaalta en myöskään itse aio loppuelämääni viettää hänen kanssaan.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat