Harkinnassa 3. lapsi. Auttakaa ajattelemaan/kokemuksia?

Vierailija

Olen alkanut nähdä vauvaunia ja paljon on viimeaikoina tullut vauvoja mietittyä. Vaikka ajoittain vannon, ettei lisää lapsia tule! Eli varsin kaksijakoisia ovat mietteeni ja kaipaisin niihin selkeytystä =)

Meillä tilanne se, että perheeseen kuuluu kaksi lasta, iältään kohta 5v ja 4v. Nykyinen mieheni ei ole lasten isä. Jäin yh:ksi, kun kuopus syntyi. Nykyinen mieheni astui kuvioihin kuopuksen ollessa 11kk. Yhdessä ollaan asuttu pari vuotta ja asuntolainakin on. Varsin hyvin on lapseton mies sopeutunut meidän kuvioihin ja normaalia lapsiperheen arkea elellään. Lasten "oikea" isä ei ole kuvioissa lainkaan.

Alun alkaen tein miehelle selväksi, että lisää lapsia en koskaan tule haluamaan ja se oli hänelle ok. Tiedän kuitenkin, että hän haluaisi omia. Varsinkin kun tämä meidän arki ei ole hänelle ollut mikään ongelma.

Työkuviotkin mietityttävät. Olen nyt puolitoista vuotta ollut todella mukavassa työpaikassa. Syksyllä sain vakituisen paikan. Tämän vuoden aikana kuitenkin työnkuvani tulee muuttumaan ja paljon olisi uutta opiskeltavaa ensi syksynä. Joten sekin on minulle yksi tekosyy(?) olla hankkimatta kolmatta.

Toisaalta olen miettinyt jos sitten kun esikoinen menee kouluun... Ihan niin isoja ikäeroja en kuitenkaan haluaisi ja olen asettanut itselleni tietyn ikärajan minkä jälkeen en enää ainakaan lapsia tee!!

Tuleepas sekavaa sepustusta, mutta ajatukset on tosiaan tätä pyörittelyä kokoajan... Onko muita vastaavassa tilanteessa tai mitä te tekisitte? Kertokaa jotain...

Kommentit (6)

Vierailija

Täytyy tosiaan miehen kanssa vakavissaan keskustella. Tuntuu, että mies välillä kokeilee kepillä jäätä, ja kysäisee jotain vauvaan viittaavaa, ihan ohimennen... Ja tämän olen tulkinnut niin, että lapsen haluaisi. Tiedän myös sen, että tuskin ikiajoiksi minun kanssa jää jos en sitä lasta suostu yrittämään. Tämä on ihan ymmärrettävää toki.

Ikäni puolesta aikaa olisi vielä. Olen "vasta" 25-vuotias, mutta en taas vanhemmalla iällä lapsia välttämättä halua. Kuitenkin sen verran itsekkyyttä, että jossain vaiheessa haluan keskittyä vain töihin ja parisuhteeseen...

Pelottaa myös alkaa kaikki rumba alusta... Ja pelko vaan voimistuu mitä vanhemmiksi ja omatoimisimmiksi lapset tulevat. Toki nyt asia olisi eri, kun ei itse joudu kantamaan koko vastuuta vauvasta...

ap

Vierailija

olisi kivaa kuulla lisää kokemuksia. Ja minkälaista se elo kolmen pienen lapsen kanssa on? Tuleeko jotain "järkytyksiä" jos vertaa kahteen lapseen yms....

Vierailija

Jos miehesi haluaa "oman" lapsen, on se jo yksi positiivinen syy harkita vakavasti sitä kolmatta...Työn suhteen sulla on vakaata, on siis vakituinen työpaikka. Mitä sitten, vaikka työnkuva muuttuu ja joutuisit uutta opettelemaan? Aina ne työkuviot vaan tuppaa tavalla tai toisella selkiytymään.



Minkä ikäinen olet? Kauan on vielä aikaa siihen sun "ikärajaasi", ettet enää lapsia tekisi? Muista, ettei se raskautuminenkaan aina nopsaan tapahdu, vaikka aiemmin niin olisi käynytkin. Et voi tietää, kuinka pian esim. vuoden sisään tulisit raskaaksi.



Minä sinuna keskustelisin miehen kanssa asiasta ja yrittäisin sitä kolmatta. Itse olen 36v ja haluaisin sen kolmannen vielä. Nyt kuopus on 3kk, joten pitää vielä vähän odottaa (ei tosin menkatkaan ole vielä alkaneet).

Vierailija

eli minä olin yhden lapsen yh-äiti kun nykyiseen mieheeni tutustuin (hän oli tuolloin lapseton sinkkumies).



Olin äärimmäisen pettynyt miehiin (todella vaikea suhde tuon ex:n/lapseni isän kanssa takana), ja niin vannonut, etten lisää lapsia tahdo (vaikka lapsista pidänkin), enkä miestä ota elämäämme.

Vaan kävipä niin, että kun nykyiseen mieheeni törmäsin, tiesin, että tästä tulee jotakin vakavampaa, sen vaan tunsin =)



Olin 21 v (olen siis hyvin nuorena saanut esikoiseni, sillä esikoiseni oli 3 v tuolloin), mies 23 v, kun tapasimme .

Mies teki varsin varhain selväksi, että yhteisiä lapsia haluaa kanssani, mutta ei vielä.

Mulle nousi vauvakuume jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen, mutta jouduin odottamaan mieheni "valmistumista" asiaan.



Sitten saimme 2 yhteistä lasta, pienellä ikäerolla :)

Kolmatta yhteistä toivoimme pitkään ja hartaasti, miltei 2,5 v yrittely palkittiin 4 kk sitten suloisella vauvalla :)

Nyt esikoiseni on jo nuori aikuinen, ja asuu jo omillaan.

Nämä kolme yhteistä lapsukaista asuvat kanssamme.



Tällä halusin sanoa sen, että aina asiat eivät mene aivan just kuten toivoo.

Mä olin asettanut itselleni aiemmin "tavoitteeksi", että lapset ovat hankittuina 35 v ikään mennessä.

Nyt oon 36 v, ja vielä yhden lapsen toivoisimme saavamme ;)



Tiedän omasta kokemuksestani, että ainakin omalle miehelleni on ollut todella tärkeää saada kokea "biologinen isyys", ja jos sen ilon ja onnen olisin häneltä evännyt, tokko olisimme yhdessä edes.

Ei sen puoleen, ei mieheni mua mihinkään painostanut, vaan aivan yhteisestä haaveesta ja päätöksestä nuo lapset ovat perheeseemme syntyneet.



Ei pahalla, mutta uskoisin, että jos/kun miehesi oman lapsen/omia lapsia tahtoo, ei välttämättä jää suhteeseen, jossa niin ei tapahdu.



En väitä, että kaikki ajattelisivat samallalailla, mutta itse väitän kyllä kivenkovaan, että -meillä nämä yhteiset lapset kruunasivat muutoinkin onnellisen parisuhteen- :)



Hedelmäisiä pohdintoja sinne.

Kyllä ne työkuviot järjestyvät, tavalla tai toisella.

Ja asuntolainasta selviää vaikka olisi useampikin lapsi (kokemusta on).

Vierailija

Sitten tuli kolmas lapsi (ihan toivottuna ja kauan odotettuna). Kolmas oli se "helpoin", olin aika tottunut hoitamaan lapsi- ja vauvaperheen arkea. Kolmas vaan ns. kulki mukana arjessa. Silloinkin oli luonnollisesti huonojakin hetkiä, jolloin ajattelin, mitä ihmettä valitin kahden lapsen kanssa, nyt on niii-iin raskasta. Mutta tuli vielä neljäskin lapsi (myös toivottuna ja odotettuna) ja sama kuvio... Silti arki on hienoa, lapsista toinen toisilleen seuraa ja kaveria. Paljon naurua ja iloa, mutta on sillä kolikolla kääntöpuolikin, joskus tuntuu, ettei jaksais hoitaa kaikkia räkätautiralleja, mahatauteja ym.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat