Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Myöhäisillä viikoilla keskeytyksen tehneitä?

Vierailija

Haluaisin kuunnella kokemuksianne. En halua mitään "abortti on murha"-huuteluita, vaan hieman faktaa asioista, kiitos!

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Olin toimenpiteessä maanantaina, lapsi syntyi 6 h siitä kun sain ne emätintabletit.

Fyysisesti rankkaa, menetin paljon verta, mutta henkisestä ei kai koskaan toivukaan.

Pienokainen oli kaunis pieni poika, trisomia21 siis.

Kotiuduin tiistaina, kun juuri ja juuri jaksoin autolle kävellä.



Sympaattiset kätilöt auttoivat myös asiaa. Nyt nuollaan ja parannellaan haavoja ja toivotaan parempaa onnea ensi kerralla.



t. Ap

Vierailija

Vauva kuoli kohtuun 13+6. Lääkkeellinen keskeytys aloitettiin jollakin tabletilla, jonka jouduin nielemään kaksi päivää ennen varsinaista lääkkeellisen tyhjennyksen alkua. Sen voin sanoa, että jos lapsi olisi vielä elänyt, en olisi kyennyt nielemään tablettia vaikka tiesimme, että lapsemme on todella vakavasti sairas.



Supistukset olivat kipeitä. Kipulääke ei ehtinyt auttaa. Se oli kuin avautumisvaiheen loppu yhtä supistusta toisen perään. Oikeassa synnytyksessä supistukset olivat pitkäkestoisempia ja sain pienen-pienen hengähdystauon. Nyt supistuksia tuli tauotta, mutta ne olivat lyhytkestoisempia.



Jälkivuoto oli runsasta ja kesti useamman viikon.



Jos äiti synnyttää elävän lapsen, myös äidistä huolehditaan. Kun äiti synnyttää kuolleen lapsen, hän jää yksin. Sen jälkeen kun osaston oven painaa kiinni, ei äidin fyysinen toipuminen kiinnosta sairaalaa. Lopputarkastus oli pelkkä tunteeton paperien lukutuokio. Henkistä tukea saa, jos osaa ja jaksaa itse sitä hakea.



Henkinen toipuminen on kesken ja ottaa koville. Meeillä tosin toivutaan vauvan kuolemasta, ei abortista. Minä sanon, että olen synnyttänyt kaksi lasta, vaikka virallisesti tämä oli kuulemma raskauden keskeytys.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

ensimmäisellä kerralla olin kovasti kipeä, mutta toisella kerralla olin jo sen verran viisas, että pyysin lääkettä riittämiin. Minulla on ollut molemmilla kerroilla hyvä ystävä tukena jonka kanssa jaksoin ja hän osasi lukea minua jo niin hyvin, että pyysi lääkettä puolestani. Mieheni on halunnut surra menetyksen omassa rauhassaan, eikä tahtonut seurata keskeytystä. Sanoinkin tänään, että jos nyt on kaikki hyvin tässä raskaudessa,lopetan lottoamisen, sillä tämä on minun lottovoittoni! tosin onhan tässä toinen puolikin olemassa, jos taas kaikki ei ole hyvin, niin...taas mennään alas ja lujaa. mutta pakko uskoa, muutenhan en olisi nyt tässä tilanteessa omaehtoisesti! positiivinen ajattelu auttaa minua jaksamaan

Vierailija

Lainaus:

Down ei kärsi sen enempää kuin me muutkaan.




Yhden sairaan lapsen äitinä en uskalla ottaa riskiä vakavasti vammaisesta lapsesta.



t: ap

Vierailija

niin googleta enkelinkosketus ja liity sinne keskustelemaan. MInä olin siellä hetken aikaa kun odottelin lapsivesitutkimuksen tuloksia.

Vierailija

Siksi mahdollinen keskeytys tuntuukin niin hirveältä ajatukselta ja haen niitä kokemuksia. Kiitos niille jotka vaivautuvat vastaamaan. Mahdollinen keskeytys tulee kyseeseen vasta valitettavasti viikoilla 17-18.



t: ap

Vierailija

Löytyikö np-ultrassa jotain?



Mulla on myös kokemusta myöhäisestä keskeytyneestä keskenmenosta, rv 16 (sikiö kuoli noin 15 vk iässä). Sen hoito oli samanlaista kuin keskeytyksessä mutta siitähän kuulitkin jo. Tosin minä nyt olen varmaan kauhean kylmä ja julma ihminen monen mielestä mutta minusta se oli vielä aika kaukana vauvasta eikä asia minua jäänyt sen suuremmin vaivaamaan. Surullista tietysti mutta fyysisesti minusta aika helppo juttu, henkisestikin toivuin nopeasti. Mutta toki keskeytys on varmaan vähän erilaista, henkisesti.

Vierailija

Viikkoja oli alle 20 siinä vaiheessa, kun huomattiin (ultrassa) ettei kaikki ole kohdallaan. Otettiin lapsivesi- ja istukkabiopsiat. Ne oli ok, joten kromosomeissa ei ollut vikaa. Sydämessä, selkärangassa mahdollisesti keuhkoissa (ei näy ultrassa) ja henkitorvessa (ei myöskään näy ultrassa - siis se, että yhteys kurkunpään ja keuhkojen välillä puuttui kokonaan).



Henkilökunta Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä oli ihanaa. Ammattitaitoista ja empaattista.



Synnytys ja maidonestolääkitys eivät olleet rankkoja fyysisesti, henkisestä kylläkin. Oli kamalaa lähteä sairaalasta tyhjin käsin kotiin, vaikka toki se oli tiedossa etukäteen.



Tapahtuneesta on aikaa 10 vuotta, mutta vieläkin haudalla esim."syntymäpäivinä" kaikki se kipu ja tuska palaa takaisin. Ei enää niin terävänä, mutta kuitenkin. Nytkin kyyneltyy silmät, kun tätä kirjoitan.



Paljon voimia ap!

Vierailija

lapsen, joka olisi täysin elinkykyinen ja todennäköisesti olisi myös elämästään nauttinut. Ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa.

Vierailija

Meidän vauvamme 18-trisomia paljastui vasta yli 30 rv jälkeen, kun vauva kuoli kohtuun.



Jos olisimme tienneet asiasta aiemmin, olisimme varmasti päätynyt ihan samaan kuin tekin vähentääksemme lapsen kärsimystä.



Meilläkin lapsi ehti kitua kohdussa pitkään kärsien sydämen vajaatoiminnasta ja kasvun graavista hidastumasta :(



Lämmin halaus teille surussanne!

Vierailija

Lainaus:

Heippa, meillä löydettiin rakenneultrassa vauvalta vaikea neuraaliputken sulkeutumishäiriö, joka oli vaikuttanut myös aivojen kehitykseen. Niinpä faktat eteen saatuamme päädyimme raskaudekeskeytykseen.



Synnytys tapahtui sairaalassa. Edelllisenä päivänä sain 2 ekaa kohtua avaavaa lääkettä, sairaalassa seuraavat 2 ja sitten cytotecilla mentiin. Vauva syntyi n. 9 tunnin päästä. Hetki oli surullinen, pidimme pienokaista sylissä, otimme kuvia muistoksi. Suru jää pitkäksi aikaa matkakumppaniksi, mutta lopulta elämä voittaa. Seuraava raskaus oli hmm miten sen nyt sanoisi - aika pelkorikas.



Suljetulta Enkelinkosketus-palstalta sain todella paljon vertaistukea ja apua.




että niistä silti selviää. t: ap

Vierailija

Miten ihmeessä saisit keskeytyksen noin myöhäisillä viikoilla? Ja mikä voi olla sen syy? Miksi et muka nyt jo tiedä, haluatko/voitko pitää lapsesi? WTF?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat