Lapset 2v, 4v ja 10v, mikä olisi paras aika olla aina vuoroin isän- ja vuoroin äidin luona?

Vierailija

Olleen siis erottu, viikon päästä minä muutan tästä yhteisestä kodistamme pois.

Vanhempina olemme aina olleet tasavertaisia ja myös työmme vuoksi päädyimme tähän puolet ja puolet-systeemiin.

Sosiaalitäti sanoi, että yleensä tällöin lapset vaihtaa aina sunnuntaina toiseen kotiin. Mutta kannusti meitä sopimaan oman, meille parhaiten sopivan käytännön.



Olisko kellään kokemusta, onko tuo viikko hyvä aika? Yhdellä tuttavaperheellämme vaihto on 2 vkon välein, mutta heidän lapset jo isompia, epäilen että meille se ei käy. Kaks vuotiaalle ihan liian pitkä aika, kuin myös minulle.



Entäs sitten 5 päivää? 10 päivää? Mielipiteitä!?

Kommentit (12)

Vierailija

Se, miten te nuo asumisjärjestelyt ratkaisette, ei välttämättä ratkaise teidän asemanne säilymistä vanhempina. Vielä yhdessä asumistakin tärkeämpänä pidän sitä, että kumpikin vanhempi osallistuu lapsen elämään henkisellä tasolla, eli on kiinnostuntu lapsen arkisistakin asioista ja haluaa olla lapsen kanssa, laittaa lapsen asiat tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Toivottavasti te molemmat pystytte siihen eron jälkeenkin. Varmasti näin pienten lasten kyseessä ollessa on tärkeää, että kumpikin vanhemmista todellakin ASUU lasten kanssa ja elää arkea. Onnea ratkaisun etsimiseen, toivottavasti löydätte kaikkia - ja varsinkin lapsia - tyydyttävän ratkaisun!

Vierailija

Vuoroviikkoasumisen lähtökohta pitäisi olla joku muu kuin se, että aikuiset saavat jakaa lapset tasan. Mielestäni hyvä lähtökohta on, että yhtä monta yötä toisen vanhemman luona kuin on ikävuosia. Tämä pistää miettimään, että vaihtoja pitäisi olla aina parin vuorokauden välein tuon pienimmän takia tai sitten vähintään 1-2 tapaamista sen toisen viikon aikana. Melkoiselta sekasotkulta kuulostaa.



Miettikääpä tuota lasten juttua ensisijaisesti niin, että lapsien etu on ykkösenä eikä se, että lapset jaetaan tasaveroisesti vanhempien luokse. Keskimäärin vuoroviikkosysteemi on muutenkin vielä haastavampi kuin tavallinen systeemi, joka menee siis joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta (+mahdollisesti yöpyminen) joka viikko. Jossain vaiheessa lapsille kaverit ovat tärkeitä, samoin kouluun kulkeminen edellyttää sitä, että vanhemmat asuvat ihan hirmuisen läheikkäin. Myös vanhempien uudet puolisot ja uudet perheet aiheuttavat vuoroviikkoasumiseen usein ongelmia. Suosittelen, että ette kirjoita mitään sopimusta tuon asian tiimoilta alle vaan kokeilette että miten asia toimii ja sitten vasta teette paperin lastenvalvojan luona. Täysin mahdollista on myös se, että teette vaikka perinteisen paperin ja noudatatte taas ihan mitä sattuu teille sopimaan, jos tuntuu, että olette hyvissä väleissä.

Vierailija

kertoa että lapselle käy todella raskaaksi olla esim viikkoa äidillä ja viikko isällä,miksette yksinkertaisesti sovi että viikolla esim lapset äidillä ja joka vloppu isällä.

Vierailija

Kerrot, että teillä kummallakaan ei ole uutta suhdetta ja muutenkin vaikutat tasapainoiselta. Lapset ovat vielä tosi pieniä 2- ja 4-vuotiaita pienimmät-

Vierailija

tasan kilometri, tästä talolta 1,7km.

Ja mitään uutta miestä /naista ei ole kuvioissa kummallakaan.



Ajattelen niin, että lapset ovat yhtä tärkeitä minulle ja miehelle ja me molemmat olemme lapsille yhtä rakkaita ->lapsille on hyväksi saada olla molempien kanssa tasavertaisesti.



Ehkä se 5 pvää vois ollakin paras..



AP

Vierailija

pienimmälle kokonainen viikko välinä on raskas. Ei lapsia pitäisi jakaa aikuisten hyvää ajatellen vaan asuminen järjestää lasten hyvää ajatellen. jollain lailla jakaen toki sekin onnistuu.

Vierailija

Tällä prinsessa-ajattelulla ei tule mikään liitto onnistumaan.

Aika teinimeininkiä ja toisaalta hurjaakin, että tekaistaan 2 lasta ja koetaan, että tuo ei tee minua niin onnelliseksi kuin haluaisin.

Vierailija

Siksi karsastan tuota ajatusta, että pienelle on pitkä aika olla nimenomaan ÄITISTÄ erossa. Miksei samalla tavoin myös isästä??

Esikoinen kävi tässä loppuvuodesta reilun viikon lomamatkalla isänsä kanssa ja kyllä vain pienemmät kovasti ikävöivät isäänsä.



Mit eron syihin tulee, niin niitä en nyt tässä ala ruotimaan. Sanottakoon vain, että asiaa ollaa pohdittu aiemminkin, mutta päätettiin lasten vuoksi vielä yrittää. Silti, nyt tuntuu, että kaikille parempi, jos erotaan. Emme vaan voi tehdä miehen kanssa toisiamme onnelliseksi siinä määrin, kun mielestämme parisuhteessa pitäisi olla. Haluamme elämältä liian erilaisia asioita jne.



Kiitos vastauksistanne kuitenkin. Ehkä voisimme miettiä tätä lasten "jakamista" vielä jonkun ammatti-ihmisenkin kanssa. Jotenkin vaan tuntuu, että heilläkin on hassu ajatusmaailma siitä, kuinka äiti on AINA se ykkönen.



AP

Vierailija

eihän 2-vuotiaan tai oikeastaan vielä 4-vuotiaankaan elämässä ole vielä äidin voittanutta. Itseasiassa nyt kun esikoinen on 4, niin alkaa pikkuhiljaa vanhemmuus olemaan aidosti tasavertaista. Tähän asti se jo odotusajasta syntynyt side ja vauva-aikana, on kuitenkin ollut selvästi näkyvillä. Mä en tosiaan ole mikään Nina Mikkosen kannattaja, mutta tavallaan hänellä pointti siinä, miksi me kielletään biologia. Nainen synnyttää lapsen, imettää ja on biologisesti luotu huolehtimaan vauvastaan. Tässä vaiheessa lapsen ensisijainen kiintymyssuhde on äitiin ja se alkaa pikkuhiljaa avautua isälle vasta vuosien kuluessa.

Vierailija

Ap sanoi, että he ovat aina olleet TASAVERTAISET vanhemmat... Myös isä on siis tosi tärkeä!!

Ei se äiti mikään ensisijainen hoitaja ole!!



Itsellä se menee näin: Lapset vaihtavat kotia sunnuntaisin aamupäivästä. Tämä sen takia, että siinä jää päivä aikaa vaihtaa kuulumisia, rauhottua ennen uutta koulu viikkoa jne...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat