Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minkälaista on mielestäsi oikea ystävyys tai millaista sen pitäisi olla?

Vierailija

Ajattelin vähän purkaa mietteitäni näin viikonlopun lopulla kun on taas takana yksi viikonloppu jonka on viettänyt "ystäviensä" seurassa.... Minkälaisia teidän ystävänne ovat? Ilot ja surut jaetaan ja sitä rataa, vai? Meillä kun tämä homma menee niin että nämä ystävät pitävät minua ystävänä ja minulle kun ei riitä alkuunkaan ystävyydeksi sellainen että puhutaan säästä ja työpaikoista. Blaah, ei kai ystävien kesken keskustelut pitäisi olla tämän laatuisia?? Mielestäni olen yrittänyt itse vähän enemmän, puhunut niin niistä iloista kuin suruistakin ja ylipäänsä omasta elämästäni, eikös yleensä ystävät tunne toisensa läpikotaisin. Vastapuoli ei kyllä omaa elämäänsä raottele. Olenkin ajatellut että meneepä hyvin kun ei koskaan mitään suruja ja murheita ole, aina vaan kaikkea kivaa; reissaamista ja kodin sisustelua ym.ym. Muualta olen sitten kuullut aina jonkin asian että ei nyt kaikki niin hohdokasta olekaan. Mikä tässä kuviossa mättää, tympii niin kovasti. Tuntuu ettei ole yhtään oikeaa ystävää kun kaikki ovat niin pinnallisia. Ja näitä tyyppejä on kolme elämässäni. Onko kyse siiten siitä että olen tavannut nämä ihmiset vasta aikuisiällä eli ei ole ns. lapsuuden aikaisia siteitä. vai mikä lie? kiva kun luit vuodatukseni.. Kommentoikaahan omia ystäviänne..

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Eli ns. "ystäväni" jaksavat kyllä olla yhteyksissä kun pitää purkaa omia ongelmiaan, mutta kun itse saattaisin olla tuen tarpeessa, häviävät maisemista... Eli tuli mieleen että annatko ap ystävillesi oikeasti tilaa kertoa omasta elämästään vai meneekö kaikki aika sinun ongelmiesi pohtimiseen? Tietysti voi olla että kaikki eivät avaudu helposti (tai ollenkaan).

Vierailija

No mulle pistää silmään se, että sä syytät ystäviäsi pinnallisiksi, kun he eivät halua kertoa sinulle "surujaan ja murheitaan". Sen sijasta, että moitit ystäviäsi, sun pitäisi miettiä, mitä itse voisit tehdä asian muuttamiseksi? EHkä vika ei olekaan ystävissäsi vaan sinussa? Voisitko kuunnella rauhallisemmin? Kuunnella myötätuntoisemmin? En minäkään haluaisi kertoa surujani ihmiselle, joka tuomitsee niin herkästi kuin sinä näytät tuomitsevan.



Lisäksi monet murheet ovat sitä laatua, jota puhuminen ei auta. SIlloin minä en halua ruotia niitä ja rypeä niissä ystävieni kanssa, vaan toivon,e ttä ystäväni pikemminkin auttaa unohtamaan ne.



Miksi sinä et halua iloita ystäviesi kanssa heidän vähistä iloistaan? Miksi suruilla on sinulle enemmän merkitystä? Vai oletko sittenkin vain toisten epäonnesta itselleen voimaa keräävä haaskalintu?

Vierailija

kaikenlaisista jutuista, ei välttämättä lainkaan mukavista asioista. Minulla on vanhoja sekä uusia ystäviä. Riippuu enemmän kuitenkin ihmisestä nuo juttujen tasot. Itse olen aika avoin jutuissani.

Vierailija

Minulla on ainakin tällä hetkellä mukava elämä, ja tuntuu hankalalta, kun ei voi kuin kuunnella kun toisella on hankalaa. Kelpaako ystäväksesi sellainen ihminen, jolla menee hyvin, vai onko oikea ystävä vain silloin jos on asiat oikeasti surkeasti? Sit ä paitsi, toisen ihmiset eivät suhtaudu niin negatiivisesti vastoinkäymisiin, vaan yrittävät mennä eteenpäin eikä märehtiä menneitä.

Vierailija

mutta en halua että keskustelu etenee siten että minä "utelen" eli olen kyllä kiinnostunut siitä miten heillä menee ja kuuntelen jos haluaisivat vaan puhua.

Vierailija

kaikille. En todellakaan pidä meitä ystävinä, lähinnä hän on minulle kaveri tai hyvänpäiväntuttu. Todella ihmetytää nuo hänen jatkuvat minä minä -juttunsa.



Oletko itse samanlainen kuin tuttavani?

Vierailija

tietävät asiasta yhtä paljon kuin ne vaimotkin. Ja kun ette näytä älyävän niin tavaan teille vielä kerran että kyse ei siis todellakaan ollut pelkästä surusta johon kaikki te nyt olette takertuneet vaan ylipäänsä jostain syvällisemmästä kuin em. aiheet mitä mainitsin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat