Miten saisi taaperon nukkumaan sänkyynsä ilman juoksu rumbaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Siis voi hyvä luoja, että meidän nukkumaan menosta on nykyään tullut oikea varsinainen show ja hampaiden kiristys. Miten ihmeessä tuollaisen 1v10kk pojan saisi tappeluitta nukkumaan omaan sänkyynsä... Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä?



Loppu syksystä ostettiin pojalle uusi sänky, jatkettava, ja siirtyi siihen varsin tyytyväisenä ja innoissaan nukkumaan. Pari kolme kuukautta menikin ihan samaan mallliin kuin ennenkin eli jätettiin vain poika sänkyyn ja hetken päästä oli herra jo täydessä unessa. Nyt sitten joulun jälkeen viimein sen keksi, että sieltähän tosiaan pääsee aivan itse pois ja siitä tämä riemu on nyt revennyt. Illalla ja erityisesti päiväuniaikaan poikaa ei tahdo millään saada nukkumaan. Minun kanssani menee ravaamiseksi ja leikiksi ja koko sänkyyn palauttamis idea ei tunnu toimivan ei millään. Tulee sängystään pois sillä sekunnilla kun käännän selkäni ja ryntää saman tien jo itse takaisin, jos vähän liikahdan sinne suuntaankin. Tätä sitten jatkaisi mielellään vaikka kuin kauan. Miehen kanssa on yleensä sujunut hieman paremmin.

Yleensä olen aina päätynyt siihen lopputulemaan, että muutaman palautuksen jälkeen tulen yläkertaan ja poika tulee perästä tuonne rappujen alapäähän huutamaan. Siitä palautan sitten kerran tai max. kolme ja sitten yleensä on jäänyt sänkyynsä. Ikävä vain kuunnella toisen karjumista, vaikka tiedän että onkin tuollaista kiukku itkua ennemmin kuin mitään muuta.



Pari kertaa olen nyt kokeillut jäädä istumaan huoneeseen sängyn viereen ilman minkäänlaista huomiointia (pitää istua suhteellisen lähellä, koska muutoin kömpii pois) ja ekalla kerralla meni varmasti puolisen tuntia ja kun luulin pojan jo nukkuvan, niin eipä nukkunutkaan vaan hetken päästä oli taas huutamassa tuolla portaiden alapäässä.

Tänään kokeilin taas tuota samaa hommaa ja nukahtikin varsin pian, mutta tämä johtui varmasti suurimmalti osin siitä, että oli jo melkein tunnin ravannut tuossa alakerrassa ja kello oli jo ties mitä. =(



Päivärutiinit meillä on kyllä olleet suht normaalit ja säännölliset ja nukkumaan mennään samojen kaavojen mukaan ja samoihin aikoihin aina, joten niissäkään ei pitäisi kait olla mitään. Väsynytkin pitäisi olla eikä mielestäni nukkumaan menon aikaistus ole tähän asiaan ratkaisu. En usko että nukahtaisi aiemmin. Menee nukkumaan siinä yhdeksän aikoihin, vähän jo ennenkin.



Olen siis tosiaan varsin ymmälläni nyt siitä, että mikä mahtaisi olla se järkevin keino lähteä tätä soppaa purkamaan? Olisi mukava jos edes toukokuun loppuun mennessä saataisiin edes jonkinlaista tolkkua tähän asiaan, kun silloin perheeseen olisi odotettavissa myös vauva. Toki kuviot saattavat taas mennä samanlaisiksi, kun vauva hämmentää soppaa, mutta kuitenkin...

Olisiko kenelläkään kokeneemmalla parempia eväitä tällaisiin ongelmiin?

Kommentit (8)

Vierailija

Meillä on 2-vuotiaan tytön kanssa ollut ongelmia: vasta n. 8-kuisena saatiin tyttö ylipäätään nukahtamaan pinnasänkyyn ja sittenkin nukahtaminen on vaatinut silittelyä, heijaamista tai ainakin vieressä istumista. Yövieroitus aloitettiin 1v 3kk iässä, mutta silti tyttö heräili useita kertoja yössä ja vaati rauhoittelua. Tätä jatkui parisen kuukautta, kunnes yöt alkoivat rauhoittua.



Muutama viikko sitten alettiin opettaa omaan sänkyyn nukahtamista ilman ihmeempiä nukuttamisia. Iltarutiinit pidettiin ennallaan, mutta ei enää jäätykään sängyn viereen. Noin viikon ajan tyttö huusi joka ilta tunnin tai vähän enemmänkin ja saimme kantaa hänet takaisin aikasta monta kertaa. Kuulosteltiin itkun sävyä ja jos tuntui, että alkaa mennä hervottomaksi, käytiin rauhoittelemassa. Vähitellen alkoi näkyä toivonpilkahduksia: vaikka tytön saa edelleen kantaa sänkyyn n. 5 kertaa illassa, hän ei enää karju vaan kellahtaa sänkyyn tyytyväisenä.



Yleensä neuvotaan, että lapsi pitäisi palauttaa sänkyynsä eleettömästi, mutta mun mielestäni tässä pitää toimia lapsen mukaan: lapsen pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi. Lapsilla on myös erilaiset temperamentit: tyttäremme saattaa oksentaa, jos hänen antaa kiihdyttää itsensä oikein raivoon. Ja tosi tärkeää on itse pysyä rauhallisena!



Meilläkin oli tuota "leikkiä", että noustaan sängystä pois ja heti kun äiti tai isä huomaa, kipitetään takaisin kohti sänkyä. Mä olen ottanut sen linjan, että vien tytön takaisin sänkyynsä, jos hän tulee pois huoneesta, mutta en reagoi joka kerta, kun hän nousee sängystä pois. En siis mene leikkiin mukaan.



Nyt sitten joku voi päivitellä, että kyllä olisi heti pitänyt opettaa vauvasta pitäen nukkumaan ja nukahtamaan omin päin. Tähän voin todeta, että on helppo luulla olevansa onnistunut kasvattaja, jos oma ja lapsen luonne sattuvat osumaan yhteen tai lapsi on muuten "helposti käsiteltävä". En olisi ikinä uskonut, että meillä tulisi olemaan tällaista rumbaa, ja nimen omaan kakkosen kanssa. Ajattelimme, että yhden lapsen kokemuksella kyllä tiedämme, mitä tehdä ;) Esikoinen oli aikanaan sellainen tapaus, että hän ei väsyneenä sietänyt edes sylissä pitämistä vaan halusi olla rauhassa, vetää unirätin silmilleen ja nukahtaa itse. Mutta niin ne lapset vain ovat erilaisia.

Vierailija

Ja lisääkin otetaan vastaan, jos jollain hyviä neuvoja sattuu olemaan.



Tosin nyt nuo iltanukkumiset on onneksi hieman helpottaneet ja nukahtaa suhteellisen nopeasti yleensä, kun siellä huoneessa istuskelen (aivan vieressäkään ei enää tarvitse olla) eli jonkinlaista positiivista edistystä tässä asiassa ainakin toistaiseksi.

Nyt on tosin sitten ilmennyt uusi ongelma, nimittäin päiväunille ei enää nukahdettaisi lainkaan (tunnin verran oon antanut aikaa nukahtaa sänkyynsä ja siinä ajassa nyt luulisi nukahtavan) ja sitten kun päiväunille ei enää passaisi mennä, niin sitten huudetaan että pitäs päästä nukkumaan ja ollaan kiukkuisia ja väsyneitä loppuilta. =/

Tätä on nyt tapahtunut kolmena päivänä tällä viikolla. =O

Tänään ei edes tahtonut pysyä sängyssä lainkaan, vaikka itse pistin sohvalle pitkäkseni siihen viereen (samassa huoneessa siis). Tuli vain koko ajan pois, vaikka kuin laitoin takasin

Eilen tosin nukkui rattaissa peräti parin tunnin päikkärit, vaikka oltiin kaupoilla ja piti oikein herätellä ylös, kun ei meinannut millään herätä. Mutta rattaisiin nukahtaminen sujuukin jostain syystä edelleen ihan helpohkosti yleensä. Meinaa monesti nukahtaa rattaisiin puistosta kotiin tullessakin (siis aiemmin ennen näitä päiväuniongelmia), kun ollaan tulossa kotiin syömään ja nukkumaan.



Mikähän tähänkin nyt oikein taas auttaisi vai auttaako vain aika...

Sen tosin olen kuullut, että moni tämän ikäinen alkaa monesti noita päiväunia vähän vastustamaan, vaikka tarve olisikin. Mutta eihän tuota nyt väkisinkään pysty unten maille laittamaan, jos ei itse suostu siellä sängyssä olemaan. =/

On tää välillä niin kummallisen vaikeeta.



-viivi ja poika pian 1v11kk-

Vierailija

Meillä on tyttö varmaan jotain 1v10kk kun hommattiin jatkettaav sänyky pinniksen tilalle. Meillä tyttö huomasi huomisin että hei täältähän pääsee pois ja olin myös siinä hieman sormi suussa että mitäs nyt.

Tein niin, että vein pinniksen takas makkariin ja kerroin, että jos vielä tuut pois niin joudut pinnikseen. No tulihan tuo ja joutui pinnikseen. Pinniksestä lensi niin tyynyt, peitot kuin unilelutkin ja hirvee huuto ja protesti mutta siellä sai olla. Vartin kesti huuto, puoli tuntia kaikkinensa nyyhkytys ja sinne simahti. Sen jälkeen oma jatkettava sänky on kelvannut moitteettomasti ja pinniksen sai purkaa pois.



En itse aika lyhytpinnaisena usko tuohon jatkuvaan takaisinvientiin jne. Siis tarkoitan etten itseni kohdalla sitä olisi kyllä voinut kuvitella, täytyy teille pidempipinnaisille kyllä nostaa hattua viitseliäisyydestä. Olen itse enemmänkin semmoinen kerrasta poikki ja meillä tehosi tuo pinnishomma kyllä kertahaitolla eikä siinä vaadittu edes mitään suuttumisia tai huutoja (siis mun puolelta). Tytsi kyllä nosti pultit mutta ihan oman valinnan mukaisesti sinne joutui kylläkin.

Vierailija

kuin yhdessä "lastenkasvatus"-ohjelmassa kerran näytettiin. Eli lapsi palautetaan ilman sen suurempaa kontaktia takaisin sänkyyn ja vanhempi istuu sängyn vieressä selkä lapsen suuntaan. Sitten kun lapsi alkaa ymmärtää, ettei sängystä tulla pois, voi etäisyyttä kasvattaa pikkuhiljaa. Istut siis aina vaan kauempana lasta. Lopputuloksena pitäsi olla tilanne, että lapsi jää ilman protestia nukkumaan omaan sänkyyn, eikä vanhemman tarvitse olla vieressä.



En tiedä toimiiiko tuo ylläoleva käytännössä, mutta kerronpa myös meidän uni-show'stamme ja yrityksistämme, jotka ovat tuottamassa tulosta :).



Eli meillä on kotona 2,5-vuotias neitokainen, joka on noin vuoden ikäisestä lähtien vaatinut, että hänen huoneessaan ollaan nukahtamiseen saakka. Koska nukahtaminen ei tapahdu aina ihan heti, olen kokenut nämä vieressä makoilut aika rasittavina. Välillä olen kolmekin varttia istunut piemeässä huoneessa. Tyttö ei ole vielä keksinyt, että sängystä voi tulla pois, mutta on aloittanut kamalan huudon, jos hänen huoneestaan on poistuttu.



Sunnuntaina päätin, että nyt tämä saa olla tässä ja aloitimme heti uudet kokeilut. Käytännössä teemme niin, että iltasadun jälkeen jätämme tytön yksin omaan huoneeseen, mutta istun ovensuussa pienen hetken. Kun tyttö rauhoittuu, siirryn vähän kauemmas, niin etten ole näköetäisyydellä, mutta että tyttö kokee, että olen lähellä. Sitten hivuttaudun pikku hiljaa alakertaa (tyttö varmaan luulee, että olen edelleen yläkerrassa, hänen huoneensa lähellä ja nukahtaa). Nukkumaanmeno on helpottunut aivan silminnähden toisesta päivästä lähtien.



Tämän lisäksi olen hieman aikaistanut tytön nukkumaanmenoa, sillä luin jostain, että lapsi pitäisi laittaa iltaisin nukkumaaan, ennen kuin hän on liian väsynyt. Olen nyt huomannutkin, että jos nukkumaanmeno viivästyy, nukahtaminenkin on vaikeaa eli ilmeisesti tyttö on yliväsynyt, eikä osaa rauhoittua.



Tsemppiä "unikoulutukseen"!

Vierailija

Meillä ongelma oli siinä, että tyttö pääsee pinniksestäkin itse pois, vaikka pohja olisi matalimmalla tasolla ja laidat ylhäällä.



Lainaus:

Olen itse enemmänkin semmoinen kerrasta poikki ja meillä tehosi tuo pinnishomma kyllä kertahaitolla eikä siinä vaadittu edes mitään suuttumisia tai huutoja (siis mun puolelta). Tytsi kyllä nosti pultit mutta ihan oman valinnan mukaisesti sinne joutui kylläkin.

Vierailija

Tulin oikeastaan vaan lähinnä tervehtimään, kun huomasin sun kirjoituksen. :)



Mitään ratkaisua en juurikaan osaa esittää, koska meidän quu on juurikin tollanen sängystä pois ramppaaja. Se siirtyi isojen poikien sänkyyn 1v3kk tietämillä, ja silloin kyllä saman tien keksi, että sieltähän pääsee itse pois. Meillä on ollut erilaisia sänkyyn-sängystä-pois-kausia useita, ja sit taas välillä nukkumaanmeno sujuu ihan mukavasti. Nykyisin on aika vakiokuvio, että valot napsahtaa pojan huoneessa muutaman kerran päälle, ennen kuin jää sit hämärään huoneeseen pulisemaan ja laulamaan, kunnes nukahtaa. Joskus temppuilu kestää kauemmin ja alkaa mm. armoton oven paukutus nyrkeillä (naapuriparat!). Me ei siis jäädä huoneeseen odottamaan nukahtamista, ei olla koskaan jääty. Meillä molemmat pojat on jo vauvana oppinut nukahtamaan itsekseen sänkyynsä, toki ollaan siinä autettu ja paijailtu tarpeen mukaan, jos joskus on ollut levottomampaa. Tästä varmaan moni voi olla ties mitä mieltä, mutta me ollaan käännetty lastenhuoneen oven kahva silleen ylöspäin, että quu ei vielä ylety itse avaamaan sitä. Ei siis pääse poistumaan enää huoneestaan sen jälkeen, kun "uniaika" on alkanut, vaikka kuinka tekisi mieli haahuilla ympäriinsä. Kuitenkin sanoisin, että nyt 2,5-vuotiaana noi muutamat loikat pois sängystä on vaan sellasia "pakollisia unikuvioita", mitkä jotenkin kai luo turvallisuutta, kun ne toistuu joka päivä sekä päikkäreille että yöunille mentäessä. Meidän poika siis nukkuu vielä päiväunet joka päivä, selvästi tarvitsee ne.



Unille menosta on tullut nyt ihan jopa hauskaa, kun quu tykkää siitä, kun yhdessä hetki rauhotutaan ja jutellaan kivoista asioista. Erityisen hauskaa on, jos me mennään yhdessä pikkuveljen kanssa nukutuspuuhiin. :) Puhuuko teidän poika jo kuinka paljon? Sitä vaan ajattelin, että jospa se puheen lisääntyminen sitten toisi teillekin rauhallisempia nukahtamishetkiä, kun lapselle voi selittää asioita entistä paremmin ja lapsi osaa itsekin ilmaista itseään paremmin. Me just kasattiin uusi leluhylly lastenhuoneeseen ja yhdessä sovittiin, että leluja ei sitten yhtään räpistellä nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja se sopimus on jopa pitänyt, oon aika ihmeissäni, mutta tosi tyytyväinen. :) Samoin monesti sanon suoraan esim. että nyt äidin täytyy mennä alas siivoilemaan ja syömään iltapuuroa niin en pääse enää tulemaan. Tuntuu, että noi selitykset usein riittää, koska kun quu kuulee, että meen portaita alas, se ei yleensä enää viitsi jatkaa temppuilua. Ilmeisesti riittää, että se tietää, missä me ollaan.



Tsemppiä teille, ja olipa kiva kuulla teidän kuulumisia!



-Q- ja pojat 2,5v ja 6kk

Vierailija

..että nyt kun on hieman yli 2v niin päikkärit eivät aina ole samanlaiset kuin aikaisemmin. Kotona ollessaan ei mene ollenkaan samaan aikaan joka päivä nukkumaan. Oikeastaan tyttö itse ilmoittaa että nyt on väsy ja menee nukkumaan. Meillä saa sen itse valita enkä ole sen huomannut vaikuttavan yöuniin mitenkään. On nukkunut täydet yöunet vaikka päikkärit olisivat venähtäneet myöhemmällekin. Tämä on niin yksilökohtaista.



Muutamana kertana on tämän vuoden puolella tullut pois sängystä ja ilmoittanut ettei oo väsy (puolen tunnin makoilun jälkeen) kun oon kysynyt syytä. Sen hyväksyn, jos ei uni tule niin ei tule eikä se ainakaan väkisin makuuttamalla tule. Niinä päivinä ei ole ollenkaan nukkunut päikkäreitä, nähtävästi puolen tunnin lepäily on ajanut saman asian.



TSEMPPIÄ!!!

Vierailija

Nukkumaanmeno sujuu vaihtelevasti edelleen. Tässä oli välissä aika hyväkin jakso ja välissä mies vei poikaa nukkumaan, niin sai sen aika nopeasti nukahtamaan vaikka oli viereisessä huoneessa. Nyt sitten poika taas ravaa useampaan otteeseen sängystä pois, vaikka istunkin siinä ovella, mutta rauhoittuu onneksi max. puolessa tunnissa. Noh, kaitpa tämä tästä jossain vaiheessa.

Mullakin tuo pinnasängyn kasaaminen on kyllä moneen otteeseen käynyt mielessä, mutta jotenkin mä vaan en osaa sitä sitten ajatella ratkaisuna vaan musta tuntuu että siihen sitten jäädään. En tiedä... Kohtahan tuo ei tosin ole enää mahdollistakaan ellei sitten matkasänkyä käy hakemassa lainaksi isovanhemmilta. =D

Poika puhuu kyllä jonkin verran, mutta hänen kanssaan ei vielä kunnon keskustelu onnistu, joten ei vielä oikein ymmärrä jos yritän selittää, että sängyssä täytyy pysyä tms. Uskoisin myöskin, että kun tuo puhe tuosta vielä kehittyy, niin varmasti sitten nämä tämmöisetkin pulmat saattavat vähän aueta. Sitä odotellessa.

Uskon meinaan että auttanee myös tuohon pojan alkaneeseen uhmaan, kun osaa jo selittää paremmin mitä haluaa, vaikkei toki uhmaikäinen itsekään sitä aina tiedä. =P



Päiväunissa ollaan siirrytty nyt sitten takaisin ulos, koska mun hermot ei kestäneet tuota päiväunien aikaista juoksua ja sitä että poika sitten iltapäivästä huutaa nukkumaan, kun ei päivällä nukkunut. Meillä ei meinaan passaa enää neljältä kyllä mennä päikkäreille, kun yö alkaa sitten vasta ties milloin ja se ei musta oo sitten enää kyllä hyvä juttu. Eri asiahan toki olisi, jos poika ei unia tarvitsisi.

Rattaisiin poika nukahtaa edelleen jostain syystä alta aika yksikön, joten nukkukoot siellä sitten. =)

Saapahan raitista ilmaa.



-viivi ja poika 1v11kk-

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat