Poiminta

Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.



Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)



Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."



Siru-Sofia

Sivut

Kommentit (847)

Parisen vuotta sitten kun esikoista odoteltiin oltiin saunassa kun supistukset alkoivat. Lähin siitä sitten hissukseen laittelemaan kassia kuntoon kun tuntui että nyt vihdoin tuli lähtö kun oli jo reilu viikko mennyt yli lasketunajan. Kun mies tuli saunasta niin huomas, että sieltähän tulee 24h -sarja. Minä siinä puhisin ja puhkuin ja ravasin supistusten ollessa pahimmillaan huoneesta toiseen, niin mies vaan sanoi, että istu alas, hän ei lähde mihinkään ennen kuin tämä ohjelma loppuu..



No päästiin vihdoin autoon kun ohjelma loppui 15minuutin kuluttua, niin huomattiin, että bensatankki on sen verran tyhjä että pakko kiertää huoltsikan kautta, josta tulee n.5km lisää matkaa. Kyllä siinä viereisessä mittarissa seissut kaveri katsoi huvittuneena kun minä karjun autossa miehen tankatessa aina suppareiden tultua ja mies kaikessa rauhassa alkaa vielä puhdistamaan auton ikkunoita kun ei kuulemma näe kunnolla ulos ; ) Kun sitten vihdoin saavuttiin sairaalaan ja päästiin synnytyssaliin odottelemaan synnytyksen etenemistä, niin mies istahti säkkituoliin ja nukahti melkein samantien siihen. Kätilö totes vaan, että on se hyvä että mies lepää hyvin ennen kunnon koetusta. No onneksi vauva syntyi vasta seuraavana iltapäivänä, joten sai mies ainakin levätä..

Olo oli jo todella tukala aamulla ja hoputtelin miestäni pistämään liikettä niveliin, että nyt lähdetään. Mies sanoi että " ei mennä liian aikaisin, saattaa kuule mennä vielä koko päivän ja paljon pahempaa vielä luvassa" . Eipä mennyt kuin kolmisen tuntia kun vauva oli syntynyt.

Synnytyksen aikana mies oli ihana ja auttoi todella paljon. Siinä sitten ponnistuksen alettua ehdotti jos vielä lähtisi keittämään kahvia, kun pääsi loppumaan edelliset. Siihen sitten parkaisin ettet kyllä lähde mihinkään! Kättilöäkin hymyilitti..

No kun vauva oli onnellisesti ulkona ja masuni päällä ja istukka syntynyt, esitteli kätilö meille sikiökalvoja. Mieheni sitten siinä tiedusteli että onkos toi se kohtu. Kyllä oli kätilön ilme näkemisen arvoinen....

Esikoisen synnytyksessä pääsin kylpyammeeseen lekottelemaan, mutta siellä olikin todella epämukavaa olla supistusten kourissa, ja oksensin melkein heti sinne veteen.

Kohta kätilö tuli huoneeseen, ja mieheni vakuutteli nolona että " mä voin kyllä siivota"

Ensimmäisenä lukuiltana nauroin liikaa, jolloin kakarakoira alkoi hädissään kiertämään kitisten ympyrää..:))



Mutta toisen luku kerran jälkeen meno on mennyt katkonaiseksi, kun kohta tulee itku tyhjästä sylistä...:(

Yrityksestä huolimatta on jäänyt plussa saamatta, ja oireet kuitenkin olleet vahvat aina tätiin saakka... En edes murulle kertonut oviksesta tässä kuussa, kun ei vain nyt jaksaisi sitä yhtä viivaa...

Muru siis asuu toisella paikkakunnalla, joten tiettyä " tähtäilyä" tarvitsee yleensä oviksen kanssa olla...



Mutta on sitä jaksanut nauraakin ja piristystä saanut:)



Kovasti haluaisin lukea kokemuksista suomea puhumattomien siippojen kanssa synnyttämisestä, kun ihan suomalaisillakin näyttää tiukkaa tekevän...;))

äidit ottavat lapsen isän eikä omaansa" .

Toisella kertaa mies nukkui synnytyssalissa minä keinuttelin keinutuolissa ja mies nukkui synnytysvuoteella. Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö sanoi että lapsen pää on kiinni väärässä paikassa, jolloin mies meinasi pyörtyä ja lähti käytävälle. Jälkeen päin hän kertoi luulleensa, että lapsi on epämuodostunut, kun kerran pää on kiinni väärässä paikassa. Itse tajusin heti kätilön tarkoittaneen lapsen vain kiinnittyneen vähän vinoon. Kaikki meni hyvin ja tytön pää on kiinnittynyt ihan oikein.=)

... paikat oli 8 cm auki ja supistukset lähes sietämättömät. Kätilö laitto mut rutiininomaisesti vielä " käyrille" , joita mies seurasikin insinöörin mielenkiinnolla. Kun tuli oikein paha supistus, hän sanoi " Katopa tota käyrää, nyt tuli tosi voimakas supistus." En paljo kattonut, kun sattui niin hitosti, että suusta pääsi muutamia tosi rumia sanoja ja täytyy kyllä sanoa, että kommenttinsa jälkeen mies sai kuulla muutaman ruman sanan lisää, kunhan sain vedettyä taas ilmaan keuhkoihini. Ei näemmä ole väliä, mitä vaimo kommentoi supistusten voimakkuudesta, vaan sillä on väliä, mitä kone näyttää.

Ei nää nyt niin hauskoja,mutta pistänpä jonon jatkoksi kuitenkin=)

Esikoista synnyttäessä mukanani oli ystävä,hän ei mitään ihmeempiä " mokaillut" ... Mutta ponnistusvaiheessa,kun kätilö käski minun hengittämään pidätin vain hengitystä..Kätilö käski uudelleen,pidätin edelleen hengitystä.Sitten jo tukihenkilöni pyysi minua hengittämään..ja vielä vaan pidätin..Kunnes molemmat karjaisivat samaan aikaan " HENGITÄ" ,niin sitten vedin vasta ilmaa keuhkoihin.. Olin kai niin sokissa kivusta etten ymmärtänyt hengittää vaikka kuinka pyydettiin!!



Ja ystäväni kertoi synnyksestään,että oli koko ajan kysellyt mieheltään ja kätilöltä,että " Haiseeko täällä paska,Haiseeko täällä paska??" Ja olipa sama ystäväiseni myös puraissut miehensä nännistä!!

Kun minulla tuli supistuksia 5min välein, ja sanoin miehelleni että nyt tuntus just siltä että pitäs lähtee synnärille päin.No mieheni sitten siihen odota kulta puoli tuntia nii tää ohjelma loppuu.Eihän siinä sit muuta ku hoputin vaan ja sit lähettii ja synnärille ku päästiin ni poika synty vartin päästä.Kätilö vaan tokas et puol tuntii ku olisitte tullu myöhäs ni laps olisi syntynyt kotiin.Tosiaa tää tapahtui vuonna 2000.

Synnytys käynnistyi vesien menolla aamuyöllä neljältä. Ulkona oli pakkasta -30 astetta. Herätin miehen ja sanoin että pitäs käydä laittamassa auto lämpiämään. Mies käänsi kylkeä ja tokaisi " Kyllä se aamulla lähtee ajastimella lämpiämään " . Sain kuin sainkin hänet ymmärtämään että kohta pitäs lähteä synnärille.

Synnytysvalmennuksessa varmaan painotetaan, että isällä kannattaa olla evästä mukana, nimittäin auton lämpiämään laiton jälkeen mies keitteli puuron, teki voileipiä ja luki aamun lehden... minä tuskissani pakkasi laukkuja ja ravasin vessassa vaihtamassa sidettä.



Kun sitten synnytyssalissa kivut olivat pahimmillaan, jutteli mies kätilön kanssa moottorikelkoista.



Kun poika oli syntynyt, mies sanoi: " Sehän oli aivan samanlaista hommaa kuin lehmän poikiminen" . En tiennyt hänen koskaan nähneen lehmän poikimista.



Kun sitten kätilö tikkasi alapäätäni, mies kommentoi että meneepä siinä kauan. Kätilö kertoi tekevänsä tarkkaa ja hyvää työtä, että tulisi vähintää yhtä hyvä kuin ennen synnytystä oli. Mies kysyi: " Saako siihen takuun!"



Mutta kaikesta huolimatta on hyvä isä ja rakastava aviomies.

Esikoisemme synnytys alkoi lapsivesien menolla PE-iltana. Synnytystä käynnisteltiin koko viikonloppu - tuloksetta... Kohdunsuu ei lähtenyt avautumaan ollenkaan. SU-iltana kätilö kertoi meille, että vauva otetaan ulos sektiolla viimeistään seur. päivänä klo 16, koska tulehdusarvot olivat nousussa. Antibioottia meni siinä vaiheessa siis jo suoraan suoneeni... Miehen mieltä vaivasi työasia, jonka hän ois pystynyt hoitamaan hetkessä, jos vaan pääsisi netin ääreen. Hän ei ollut uskaltanut poistua sairaalan ulkopuolelle koko vkl:na, koska eihän voinut tietää, milloin alkaisi tapahtua... Totesin hänelle, että nyt ei varmasti tapahtu mitään - ja jos tapahtuukin, niin ei kovin nopeasti! Lähetin miehen veljeni asunnolle nettiyhteyden ääreen.



Eiköhän heti alkanut tapahtua... Lääkäri tuli koputtamaan ovelle ja kysyi: " Mitä mieltä olisit siitä, jos tehtäisiin sektio jo nyt?" . Taisin huudahtaa: " Ihanaa!" Soitin miehelleni ja kerroin tilanteen. Mies sanoi: " Häh? Ei kai nyt? Nytkö se vauva muka syntyy?" . (Hm...eikös sitä oltu odotettu jo koko pitkä vkl...) Mies oli saanut juuri tietokoneen auki... Minä: " Ymmärsitkö nyt? Tule tänne! Vauva syntyy pian!" . Yritin käyttää selkokieltä, mutta ei mies tuntunut ymmärtävän... Kätilö nauroi vieressä, kun tankkasin puhelimessa moneen kertaan samaa asiaa. No, tulihan se mies sitten paikalle ja sai viettää Helmi-prinsessamme kanssa hänen elämänsä ensimmäisen puolitoistatuntisen. Minä olin silloin vielä heräämössä. Synnytykseen mies ei olisi päässyt mukaan kuitenkaan, sillä päivystyksessä tehtäviin kiireellisiin sektioihin ei mies pääse mukaan.



Hanna ja Helmi 3kk

Esikoinen meni 3 päivää yli ja olin suunnitellut katsovani lauantaina aamupäivällä Salkkareiden uusinnan (kun jäi viikolla näkemättä), että olisi jotain tekemistä. Jouduimme kuitenkin lähtemään perjantain ja lauantain välisenä yönä sairaalaan kun vedet menivät. Poika ei ottanut syntyäkseen ja olin päättänyt olla ottamatta kivunlievitystä. Kivut kuitenkin yltyivät sietämättömiksi ja miehen ja kätilön " suosituksesta" sitten suostuin vihdoin ja viimein (piikkikammoisena) epiduraaliin. Taivas aukesi ja taisin jopa täyttää hetken ristikkoa (ellen muista ihan väärin) ja pyysin, että saisin katsella TV:tä. Kätilö tuli taas jonkun ajan kuluttua katsomaan tilannetta ja totesi, että " Tääl ois paikat niin auki et sais ruveta ponnisteleen" . Tuumasta toimeen, alettiin pukata vauvaa maailmaan. Havahduin kuitenkin yhtäkkiä kesken ponnistuksen tuttuun musiikkiin ja kirosin ääneen " No nyt ne perhanan Salkkarit sit tulee!!" . Oli miehellä ja kätilöllä hauskaa. Ystävällisesti joku kävi sitten sammuttamassa tuon TV:n, että sain keskittyä olennaiseen. Mies totesi synnytyksen jälkeen äidilleen, että " On se XXX reipas ku olis kesken synnytyksen halunnu viel kattoo TV:tä" .



Kuopuksen kanssa tiesin jo mitä synnytys on ja mitä suunnilleen olisi odotettavissa. En suunnitellut synnytystä etukäteen (niinkuin olin esikoisen kanssa tehnyt), vaan annoin kaiken mennä omalla painollaan. 4 päivää ennen laskettua aikaa alkoi yhtäkkiä supistelemaan. Aluksi tunnin välein, sitten puolen tunnin välein ja lopuksi sain huomata, että nyt taisi synnytys todella käynnistyä. Supisti n.5-10 minuutin välein. Soitin laitokselle, että joko tulemme, mutta minulle vastattiin, että voin olla kotona niin kauan kuin vain suinkin pystyn. Olin kuullut, että kuuma vesi auttaa polttoihin ja sanoin miehelleni, että menen kuumaan suihkuun lievittelemään kipuja kellon kanssa. Supisti 3 minuutin välein " Ei tää nyt vielä niin kamalaa, kyl mä pärjään" . Supisti 2 minuutin välein " Vielä pärjään, ei järkyttävää kipua" . Supisti minuutin välein, huusin miehelle: " XXX pitäskö lähtee sairaalaan? Tää taitaa syntyy nyt!" . Mies tulee kylpyhuoneen ovelle: " Supistaako?" , minä: " Joo, minuutin välein" , Mies: Nyt mennään! Mä soitan taxin!" . Pääsimme sairaalaan ja jouduin vielä melkein tunniksi seurantaan!! Lopulta kätilö vaivautuu uskomaan, kun sanon, että tarttis päästä synnyttään. Ehdimme olla salissa puolisen tuntia, enkä ehtinyt saada muuta kivunlievitykseen, kuin ilokaasua, kun totesin kätilölle " Nyt tarttis saada ponnistaa" . Kätilö tarkistaa tilanteen ja sanoo tyynenä " Päälaki näkyy jo" . Ponnistukseksi merkittiin 8 minuuttia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat