Poiminta

Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Sivut

Kommentit (847)

Synnytystä oli kestänyt 14h ja synnytys pysähtyi

Isä nukkui säkkituolissa synnytyssalissa kun itse olin tuskissani.

Loppujenlopuksi menimme sektioon ja isä oli urhoollisesti vieressäni ja piti kädestä kiinni vaikka meinasikin monta kertaa oksentaa kun näki lattialle tippuvan hieman verta.

Leikkauksen jälkeen olin todella kipeä enkä päässyt sängystä ylös ilman apua kunnes isä sanoi:

-Meinasin sanoa siä leikkaussalissa et imekää sillä imurilla vähän niitä ylimääräsiä läskeja pois mahasta.

Hyvä etten potkassut tuoreelta isältä hampaita sisään.

Ekan vaavin avautumisvaihe oli käynnistyksen ja epäonnistuneen epiduraalin vuoksi tosi kivulias. Mies koetti keksiä jotain mikä auttaisi ja ehdotti, että puristaisin kädet nyrkkiin niin, että kynnet pureutuu lihaan "kun se siirtää kivun sit muualla". Siinä kohtaa tuli haistateltua aika sujuvasti :). Myöhemmin sitten selitin, että hippasen eri kipusfääreissä liikuttiin... ja ettei sitä tuskaa millään nyrkkiin puristeluilla toudellakaan muutella. Mutta oli kuulemma tullut reaktiosta jo selväksi :). Muutoin isäntä on ollut ihan todella kymmenenpisteen tukija, vaikka sillä on itsellään aika paha piikki- ja sairaalakammo.

Ja siitä loppusynnytyksestäkin selvisin vetämällä nupin ilokaasulla niin sekaisin, että mies välillä kyseli olenko tajuissani. "En", muistan sopertaneeni :).

Nämä kyllä on ihan huippujuttuja.Meillä mies ensimmäisen lapsen aikaan tokaisi kun yöllä häntä herättelin; " onko meidän AIVAN pakko lähteä, KOITA vielä nukkua( poika syntyi viikolla 37 ja risat)

Tämän viimeisen kävimme synnyttämässä syyskuussa 04, me saimm elapsenvahdiksi mieheni isän, sairaalaan lähdimme 18.00 huitteissa ja sairaalassa olimme 18.30, synnytyssalissa olimme vajaan tunnin, tyttö syntyi 19.50. Mieheni lähti kotiin jo puoli yhdeksän aikaan ja kotona oli yhdeksän huitteissa ja mieheni ensimmäiset sanat olivat " MIKÄ KESTI" huvittavaa tässä oli että periaatteessa synnytys olisi voinut kestää vaikka kuinka kauan!

Isi oli niin täysillä synnytyksessä mukana että kun minä ponnistin pää punasena niin lastenhoitaja sanoi miehelleni että muistaahan se isäkin välillä hengittää:) Pidätteli kai hengitystä ja ponnisteli mukanani.

ja minulla kun oli jo hauskaa tässä eräänä iltana kun keskustelimme tulevasta synnytyksestä ja yhtäkkiä mieheni keskeytti puheeni ja sanoi: " hetkinen, siis otappas nyt uudestaan. Eikö se kohdunsuu olekaan tuossa heti?" Oli raukka luullut, että kohdunsuu=emättimen aukko. Naurultani sain kysyttyä, että miten olet oikein ajatellut rakastelun tähän asti, kai se vauva olisi tuntunut olevan siellä tiellä... No, ihan hyvä kun tuli tämä jo oikaistua tässä vaiheessa kun synnytykseen on vielä toivottavasti aikaa muutama kuukausi.

lähteä synnyttämään. Mies unenpöppörössä tuumasi, että ei ole vielä kello soinut, hän nukkuu vähän vielä.



Sitten jossain vaiheessa synnytystä, kun halusin mennä pissalle, mutta vessaan ei päästetty ja kätilö toi jonkinlaisen ämpärin, johon sain pissata. Ja siinä kun istuin niin mies luuli etten kuullut ja totesi kätilölle, että " takapuoli jää varmasti jumiin" . Siitakos suutuin ja yritin vihapäissäni potkaista miestä.

Kun vauva vihdoin saatiin maailmaan, ihana ja suloinen, mieheni kysyi minulta vakavana vauvan köllötellessä masullani, että " onko se normaali kun sen silmät on vähän vinot?" heh,heh



Ja kun pyysin sitä soittamaan kelloa suppareiden ollessa kovat se painoi kiltisti nappia mutta mikään ei hälyyttänyt missään. Sanoin sille, että ei se toimi etkö kuule. Se vaan katteli silmät pyöreinä että ai mikä ei kuulu, joten sanoin sille että voitko tarkistaa onko se seinässä kiinni. Irtihän se oli. Että me naisetko hölmöjä laitteiden kanssa ;-)

Kömmin ylös ihmettelemään tilannetta ja aloin rauhassa pakata sairaalakassia. Puoli tuntia myöhemmin menin herättelemään nukkuvaa miestäni: " kulta, meidän pitäisi lähteä sairaalaan" - ei mitään reaktiota. Ravistelin miestä hieman ja toistin saman lauseen, johon mies unenpöppöröisenä vastaa: " mutta kello on vasta viisi" .



Niinpä niin, kello on vasta viisi! (ja miehen onneksi jopa viisi eikä esim. puoli kolme.)

Tämä nyt ei tapahtunut varsinaisesti synnytyksessä mutta kirjoitampa kuitenkin.



Oltiin ennen ekaa synnytystä tutustumassa sairaalan synnytysosastoon. Meitä oli sellanen ryhmä, muutama pariskunta isiä ja äitejä. Käveltiin jonkun huoneen ohi, jossa näkyi olevan arkkupakastin ja kyljessä luki suurin kirjaimin ISTUKAT. Meidän isäntä sitten meni nojailemaan pakastimeen rennosti ja muka tutkaillen sisältöä ja totesi minulle " Mitäs tänään laitettaisiin istukasta?" . Meidän lisäksemme ei varmaan kuin yksi pariskunta nauranut...



Meillä on mauton huumorintaju ;)

syynytyksessä. Esikoisen synnytys ei kestänyt kauhean kauan, 8,5 tuntia, mutta kun lapsivesi oli mennyt oli olo aikast kipeä. Petidiini oli kokeiltu, sen seurauksena oksensin monta kaarimaljaa täyteen. Sitten kätilö antoi ilokaasunaamarin. Se olikin hyvä kivunlievitys mulle. Ensin en meinannut uskaltaa vetää henkeen ihan riittävästi, kun tuntui että " sammuu" . Olo oli muutenkin kuin pikku hiprakassa. Tuli sitten kätilö hetken päästä kysymään että miten menee auttaako? Vastasin kätilölle että hyvin juu, mulla pyörii titityyt silmissä! Kätilö oli kuulemma ruvennut niin nauramaan että meni oikein käytävän puolelle. Mutta kun mulla ihan oikeesti pyöri titityyt silmissä. Oli valkoinen tausta johon oli kirjoitettu vaaleansinisellä titityy, titityy, titityy ja se pyöri ympyrää!



Vauvan synnyttyä ja istukan tultua, isä katsoi sitä ja totesi että nehän on melkeen samanlaiset kuin sian jälkeiset! Ei kyllä naurattanut yhtään. Maatalon poika.



Kolmannen lapsen synnytyksessä mies nukkui tosi vahvasti tuolissa ja minä menin vessaan. Lääkäri oli kuulemma sillä aikaa käynyt katsomassa ja kysynyt isältä että missä vaimo on. Mies siihen unenpöpperössä että kuka, mikä? Ei hän tiedä.



Viidennen lapsen synnytys vajaa vuosi sitten sujui hyvin, kunnes ponnistusvaiheessa oli saatava miehen kädestä kiinni (mulla oli muutenkin viidennessä synnytyksessä kova tarve saada mies ihan lähelle), mutta kun käsi oli hikinen ei se oikein onnistunut. Otin sitten miehen paidasta kiinni (melkein kauluksesta, joten raiveleissa roikuin) ja vedin miestä siitä lähemmäs. Kätilö sano jälkeenpäin että oli ilme ollut miehellä vähän pulaan joutuneen...

Mies oli todella kultainen esikoisen synnytyksessä. Hieroi ja juotti pillimehua. Ennen ponnistusvaihetta epiduraalin vaikutus loppui enkä saanut sitä enää lisää.

Ponnistus sitten sattui ja koko yli 1/2 tuntia kiroilin jatkuvasti.



Nyt sitten kun toinen synnytys lähestyy, niin mies on kaivanut tuon ekan synnytyksen mieleensä ja " häpeää" sitä. Siis mun mies häpeää kun minä ponnistusvaiheessa kiroilin liikaa!



Eipä mulle ole tullut mieleen, että synnytyksen aikana ei saisi kiroilla...

keskiviikkoaamuna. Siinä se päivä kärvisteltiin suppareita ja käytiin kyllä näytilläkin. Kotiin passittivat. Mies teki hommia kotona, haki koneen töistä, ettei ihan harakoille mennyt se päivä. Seuraavana päivänä eli torstaina mentiin käynnistykseen, kun omat supparit tuli kyllä, mutta ei olleet säännöllisiä. Siellä sitten miehellä taas työkone mukana odotusaulassa, kun meikäläinen siellä köpötteli ja odotteli, milloin alkaisi tapahtua.



No, päästiin ruoka-aikaan ja mieshän tietysti päätti lähteä vielä syömään kaupungille, kun ei tuntunut mitään tapahtuvan. Hänellä kesti ja kesti (todella tyypillistä) ja minä sain jo luvan siirtyä synnytyssalin puolelle. Soitin vielä hädissäni miehelle, että ala jo tulla, niin hän ei vastaa kännykkäänsä. En muista sainko häneen yhteyttä vai lähdinkö yksin saliin, mutta myöhemmin selitys kuului: " Laitoin kännyn äänettömälle, kun sisko jo soitti, että ollaanko me synnyttämässä, kun sun puhelin on pois päältä. En halunnut, että enää soittavat." Voi näitä insinöörimiesten pieniä aivoituksia...Ehti hyvin synnytykseen, kun meni vielä useita tunteja ennen kuin pääsin ponnistamaan, mutta kyllä sai mun sydämen hakkaamaan muutaman ylilyönnin, kun ei vastannut.

Mun mies sanoi kanssa, kun oltiin synnytyssaliin menossa klo 12, että koita ehtiä kuudeksi kun alkaa se suomi-ruotsi lätkämatsi! Silloin ei naurattanut, mutta nyt sitä voi sitten sopivissa tilanteissa kertoa. Lapsi kun syntyi 17:38.



Toinen homma; oltiin lapsivuodeosastolla perhehuoneessa niin mies hiippaili siellä käytävillä niissä naisten kylpytakeissa vaikka kuinka yritin kieltää sitä...

meillä näin.

Olin toisen lapsen kohdalla yliaikais kontrollissa rv 42 kun sitten sain luvan mennä kotia odottamaan seuraavaa päivää menikin lapsivedet siinä pöydältä noustessa ja heti alkoi kovat jatkuvat supistukset. olin äpolin puolella vielä tuolloin. Huutelin sieltä sermin takaa hoitajille että nyt sattuu ja kovaa!! enkö jo pääse salin puolelle ja tarkistakaa tilanne! No sitten yksi hoitajista soittaa salin puolelle ja sanoo " mitä tehdään kun täällä yksi äiti _väittää_ olevansa kipeä" kesti 3h ja poika oli ulkona :o)



-04 odotin nelosta rv37 ja iltapalaa tehdessä tunsin kun jotain poksahti. Annoin lautaset miehelle ja yritin ehtiä vessaan ennen kuin valuu jaloille vedet,en ehtinyt ja huusin eteisestä miehelle että soita äidilles nyt mennään. Tähän mies totesi että " ei mennä ei meidän lapset etuajassa tuu" No tuli kuin tulikin seuraavana päivänä.



Vitosta kuumeillaan ja nyt varaudun kyllä jo hyvissä ajoin synnytykseen.



Äitini kun oli minua tekemässä oli kätilö tokaissut äidilleni ettei se nyt noin kipeää voi käydä (äitini huusi toista vuorokautta kivuissa) äitini oli potkaissut kätilöä päähän ;o) vaihtui kätilö samantien...



Niiloakseli vitosta kuumeillen ;o)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat