Poiminta

Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Sivut

Kommentit (847)

mutta mä itse kyllä puhelin kaikkea hauskaa

oon aina ollu tosi sairaalakammoinen ja kipuherkkä ym...

no kerroin tietysti kätilölle/kätilöille asiasta salissa kun olin ilokaasua vetänyt ja ne oli kannustanut et " kun oot tähänki mennessä pärjänny näin hyvin niin hyvin se loppukin menee"

minä siihen " mä en kyllä sitä ite pysty synnyttäää" " SIITÄ OON VARMA" :D : D

tai kun ponnistusvaihe alkamassa" syntyyköhän se tänään vielä" :D

ja siiten kun oli syntynyt" onks se tullu jo" :DD

Mul on pari hauskaa juttua. Ensin oman isäni tokaisu, kun pikkusiskoni syntyi 22 vuotta sitten. Äidiltäni alkoivat supistukset päivällä ja illalla isäni sitten vei äidin sairaalaan. Kätilö tutki tilanteen ja sanoi, että ei tämä rouva vielä synnytä, että herra voi viedä rouvan kotiin. Noh, isäni oli kätilölle tokaissut, että mähän en tuota ala raahaamaan kotiin (sairaala on 40 km päässä), sillä A) joutuisin matkalla kätilöksi, B) ajaisin kotiin ja joutuisin heti lähtemään takaisin tai C) joutuisin kotona kätilöksi, että kyllä tämä rouva synnyttää aivan varmasti. Isäni pääsi kotiin, kun puhelin soi heti, kun hän avasi ulko-oven. Tuo samainen kätilö sitten soitti ja ilmoitti, että onneksi olkoon herra X, te olitte oikeassa. Ja ainiin, teillä on terve tyttövauva.

Oma hauska juttuni. Synnytin esikoista ja ponnistusvaihe oli lähellä, kun mieheni piti lähteä laittamaan lisää kolikoita parkkimittariin. Oli talvi ja todella liukasta. Ja kuinka ollakkaan mieheni oli mennyt pyllylleen ja satuttanut pehvansa oikein kunnolla. Hän sitten tuli saliin ja tokaisi valittavalla äänellä, että kulta et kyllä mitenkään voi arvata kuinka kovat kivut mulla on. Itse siinä ähkin naama punaisena. Juu, en yhtään tiennyt niistä kivuista...

Aikamoinen luku-urakka tossa oli, monena päivänä oon noita juttuja lukenut... Nostan ylös, että muutkin saa nauraa... On ne miehet kyllä aika vekkuleita! Lisää juttuja tänne vaan! Miten se kirja muuten edistyy??

Nää on oikeasti niin hauskoja, että tulee pissi housuun, ku näitä lukee!!!!!!

Mun mies on ihan tympääntynyt mun Vauva- keskustelupalstojen lukuun, mutta nyt sekin innostu... :) Lisää vaan juttuja!!

Tuli vielä mieleen, että kun olimme toista lähdössä synnyttämään(yöllä), piti " hälyyttää" esikoiselle hoitaja meille yöksi. Soiti hänelle niin puhelimesta kuluu tokkurainen ääni: " Mä olin kyllä nukkumassa" , siinä hetken hämmästelin ja sanoin että soitan kai sitten mummolle, joilloin kaverini tajusi, että on tosi kyseessä ja sanoi tulevansa heti!!

mutta kuitenkin: Mieheni alkoi hokemaan kesken supistuksen mulle että: Hyvä mamma, hyvä mamma! Ja nauruhan siinä pääs kun toinen niin tohkeissaan kannusti!

Kiitos kaikille ihanista kertomuksista, olen täällä töissä nauranut näille katketakseni ja vedet silmissä. Olen lukenut tätä ketjua jo esikoista odottaessani 2003 ja nyt taas uudelleen. Aina vain nämä naurattavat. Ihanaa ihmiset, että jaksatte kirjoittaa. Oma mies oli kolmatta kertaa asialla, eikä päästänyt mitään kirjoittamisen arvoista suustaan, saa nähdä ensivuonna....

Meillä oli sovittuna sektioaika noin viikon päähän. Aamulla vielä pötköttelimme kaikessa rauhassa sängyssä kun äkkiä tunsin kummallisen napsahduksen mahassa, ihan kuin olisi jotain revenny ja tuli sellainen olo että vessaan on mentävä. Pöntöllä sitten istuskellessani tajusin ettei se mitä lorisee olekaan pissaa vaan lapsivettä. Synnäriltä käsketiin lähtemään kun kerkiää, että pääsee sektioon mahd. piaan. Mä siinä laukkua pakkailin ilman kummempaa paniikkia tai hosumista, mutta meidän isukki ei meinannu housuissaan pysyä. Kissoillekkin se hätäpäissään antoi lautaselle ruokaa varmaan viikon annoksen, meinasi vissiin että tällä reissulla isikin viipyy pitempäänkin...

Kannampa korteni kekoon minäkin..



Esikoisesta ei ollut sen kummempia kommelluksia, tosin äitini meinas et " ei se nyt vielä synny, koeta vaikka nukkua vielä." Rv37+4.. Noh seuraavana aamuna 10.00 oli valmista!



Keskimmäisen syntymästä tuli kiireellinen sektio, alunperin piti olla perätilan vuoksi suunniteltu sektio puudutuksessa, mutta synnytys käynnistyi edellisenä päivänä. Illalla sit lähdettiin kiireesti sairaalaan kun lapsivesi tuli, siellä kätilö alkoi sisätutkimuksen jälkeen soitella salia ym. kun oli vähän kiire, 7cm jo auki.. Mies tokasi, että " Hän voikin tästä varmaan sitte lähteä?" Minä sihisin hampaiden välistä kauhuissani, ettei takuulla mene mihinkään! Siitä n.15min. päästä sai mies tytön syliinsä! Onneks ei lähteny..



Kolmannen kanssa kärvistelin epäsäännöllisiä supistuksia puolesta päivästä asti, mies vaan naureskeli, et noinkohan nyt vielä. Yöllä n.2.00 muuttui supistuksen säännöllisiks. Eka kerran kolmen aikaan herättelin miestä, että alkaa jo aikalailla sattua.. Ei suurempaa reaktiota. Neljän aikaan sanoin, että nyt saa luvan herätä, soitan anopin hätiin. Mies sitte kysäisi " onkos se lapsivesikään vielä tullu? Onkos tässä nyt kiirettä?" Mulla supisti jo 4min. välein ja totesin vaan lyhyesti että EI, MUTTA SATTUU!! Lähdettiin sairaalaan n.4.45 ja nyytti oli sylissä 6.52!! Salissa hoki paniikissa kipeiden supistusten jyrätessä sekunnin välein, et " Ei taida olla oikotietä onneen." Ja lapsen synnyttyä tuumas vielä kätilölle, et" On se varmaan noin kauniin pyöreä pää vaan helppo synnyttää." Heh heh... Ja jos oltais odotettu lapsiveden menoa, mies olis saanu toimia kätilönä, nimittäin lääkäri puhkaisi kalvot ryhtyessään antamaan paracervikaali puudutusta, ja parin minuutin päästä ponnistin!! Eikä auttanu se puudutuskaan, jalat kyllä puutui osastolla..

Meillä ei mitään kummempia tapahtunut, ja oikeastaan ainoa mikä nyt jälkeenpäin vähän huvittaa oli se, että parin tunnin ponnistamisen jälkeen kun tunsin, että taas " tulee ponnistus" niin sanoin rauhallisella äänellä, " voi p..kele" , ja kun supistus meni ohi, pyysin kätilöiltä anteeksi huonoa käytöstä. No, kätilöt vaan sanoi, että on he kuulleet jonkin verran pahempaakin... Ja toinen oli jossain vaiheessa ponnistuksia kun yksi kätilö tsemppasi, että kyllä sinä .... vielä jaksat, niin supistuksen jälkeen piti korjata kätilölle, että nimeni on kyllä .... Ja siinä vaiheessa olin siis muuten jo ihan sekaisin ja ajatus ei kulkenut. Mutta en kyllä ymmärrä miten tuollaiset epäolennaiset asiat sitten oli niin tärkeitä. Ja kokonais ponnistusajaksi tuli 3 tuntia, että ei se ihme varmaan ollut, että vähän jo alkoi sekoilla :-)



Nyt toista sitten mennäänkin tekemään leikkaussaliin suunnitellusti, katotaan, jotta tulisiko sieltä jotain tänne lisättävää :-))

kätilön ystävällisesti tuomalle patjalle... ja kuorsasi tietenkin niin helevetin lujaa, että meinasi multa hermot mennä... Onneksi olin saanut epiduraalin ja olo oli itselläni ihan siedettävä sillä hetkellä. Kun poika sitten syntyi, hän huudahti spontaanisti ensimmäisenä, kun sai syliinsä lapsen, että täähän on ihan Freddy Krugerin näköinen!!! Ja onkohan se ihan normaali, kun sillä on tollanen hiirihuuli ja nenä vinossa (oli siis hieman " littaantunut" synnytyskanavassa. Kätilö siihen ystävällisesti naurua pidellen selittämään, että parissa päivässä nenä ja huuli kyllä muotoituvat normaaleiksi. Itse oli niin väsynyt, etten jaksanut edes nauraa, mutta ollaan kyllä myöhemmin hekoteltu...

Meillä anoppi kerto ku joskus -94 on saanu nuorimmaisensa nii olivat olleet laitoksella ja kohta oli kuulunu kauhee sellanen kolina ja kahina...Appiukko oli menny sit käytävään kattoo nii siellä oli yks tuleva isä kävelly ne sellaset metalliset alusastiat/oksennuskuppi(no se kuitenki) jalassaan pitkin käytävää ja etsiny oman vaimonsa huonetta...kätilö oli tuumannu sit isälle siinä et tuota omat kengätki ois kelvannu tai ne siniset pussit...

.. mutta ehdottomasti haluan sanoa kiitokset niille joilla kerrottavaa on - olen hytkynyt naurusta viimeiset puol tuntia, eikä loppua näy!!!!! Kerrassaan ihanaa kun taas saa nauraa oikein kunnolla - kunhan mies tulee kotiin ja saa myös lukea nämä..



Mainiota, mainiota!!!!!!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat