onko se niin väärin toivoa tervettä lasta?

Vierailija

tuolla muut kriisit ja suru palstalla ihmiset kyselevät seulontojen tuloksista, toinen antaa toivoa ja toinen taas tosiasioita,joillekkin on voinut ihan oikeasti sattua niin hyvä mäihä että on saanut terveen lapsen.en sano etteikö vammainen lapsi olisi ihan yhtä tasavertainen ja rakastettava,mutta mikä siitä tekee niin väärää toivoa tervettä lasta,itse ainakin haluan terveen lapsen.aina tulee joku vammaisen lapsen äiti moralisoimaan kuinka heillä on ihana lapsi kaikesta huolimatta...toivottavasti tajuatte mitä ajajn takaan.ketään en halua loukata kirjoituksella ja pyydän etukäteen anteeksi jos osuu arkaan paikkaan.

omasta mielestäni jokainen on oikeutettu terveeseen lapseen ilman moralisointia ja itse täytyy myöntää etten kykenisi hoitamaan vammaista lasta,onko se sitten rakkauden puutetta vai luonteen heikkoutta,luoja yksin tietää.

Kommentit (14)

Vierailija

... mitkä sairaudet tekevät lapsesta sairaan ja mitkä eivät? Olisinko valmis valitsemaan näkövamman, jos sillä saataisiin pidettyä poissa vaikkapa sydänvika? Tai ottaisinko ennemmin pahasti atooppisen ihon kuin vaikkapa kuulovamman? Entä lievä kehitysvamma vastaan ruuan imeytymishäiriö?



Koska en voi tehdä mitään valintoja, enkä onneksi joudukaan, olen päättänyt ottaa kaikki minulle suotavat lapset vastaan sellaisina kuin ne minulle annetaan. En siis toivo " tervettä" lasta, vaan lasta, jolla on elinmahdollisuudet ja joka pystyy nauttimaan elämästä.



Vierailija

yhtä hyvin kuin toivoo, ettei joutuisi omaa vanhuuttaan elämään tahdottomana vihanneksena. Eri juttu onkin sitten se, että hyväksyykö mahdollisesti vammaisen lapsen vai abortoiko tai hylkää lapsen vammaisuuden takia.



Minä olen toivonut tervettä lasta, mutta en olisi tehnyt aborttia vaikka olisin seulonnassa saanut tiedon esim. Down-lapsesta. Jos lapsella olisi todettu niin paha vamma, että selviämismahdollisuudet olisivat olleet todella huonot, niin ehkä olisin suostunut aborttiin.

Vierailija

Ainahan sitä saa hyvää toivoa. varmasti kaikki vammaistenkin lasten äidit ovat odotusaikana toivoneet tervettä lasta, mutta kun kuitenkin on syntynyt sairas tai vammainen lapsi, ovat he huomanneet rakas se vähän erilainenkin lapsi on.

Itse työskentelen kehitysvamma-alalla ja tiedän että kyllä vammainenkin ihminen voi elää hyvää ja antoisaa elämää. Silti olen omista lapsistani toivonut terveitä ja vammattomia. Toivomus ei kuitekaan ole minullakaan täysin toteutunut. Oma lapsi on aina rakas, suurimalle osalle vanhemmista.

Vierailija

Onko terve lapsi sellainen, jolla ei SYNTYESSÄÄN ole mitään näkyvää vammaa (down-syndroomaa, cp-vammaa tms.)? Vai tarkoitatko terveellä sitä, ettei lapsella myöhemminkään ilmene mitään vammaa tai sairautta kuten AD/DH:tä, Aspergerin syndroomaa, astmaa, epilepsiaa, sokeritautia tms.?



Kukaan ei varmasti haluaisi sairautta lapselleen, ei syntymässä eikä sen jälkeenkään. Huoli lapsesta alkaa jo ennen sen syntymää ja jatkuu siihen saakka, kun jompikumpi on kuollut. Syntyessään terve lapsi ei ole takuu siitä, että loppuelämä menee hyvin ja ilman sairauksia.



Minä toivoin, että lapseni jäisi henkiin synnytyksestä. Kun näin tapahtui, toivoin, ettei se olisi vammainen. Ei ollut. Nyt toivon, ettei lapsellani todettu sairaus olisi kovin hankala. On luonnollista toivoa aina parasta: elävää lasta, ei-vammaista lasta, mahdollisimman tervettä lasta, hoidettavissa olevaa sairautta jne. Tarkoitus ei varmasti ole loukata niitä, joilla on sairas, vammainen tai kuollut lapsi. Mutta mitä kullekin tarkoittaa se, että lapsi on terve?

Vierailija

mulle terve lapsi on sellainen joka ei joudu kokemaan kipua ja tuskaa elämisestään,esim kaiken maailman koneissa kiinni koko elämänsä.ja niin ettei tarvitse ruokaa antaa aina tipalla.ja ettei lapsen elämä ole itkua ja huutoa kipujen takia...ja jos takuuta lapsen selviämisestä ei ole..

Vierailija

Terve lapsi tarkoittaa normaalia lasta, jolla on normaalit ongelmat ja onnen aiheet. Ei ole väärin vaan täysin oikein ja luonnollista toivoa tervettä ja normaalia lasta.

Vierailija

vauvahaave vaiheessa , alussa siis saaatetaan ajatella vaikkapa näin

" Eka lapsi olisi hyvä olla poika, toinen sittten voisi ollakin tyttö" , tai..

ensimmäistään odottava ajattelee.." tämän tullee kyllä olla poika, sillä ukkokin niin taitaa toivoo, suvunjatketta..."

" tai..." ensimmäisen toivoisin olevan tyttö jne.."

Samaan voi törmätä useammankin lapsen jälkeen, l. sukupuolta toivotaan lähes ensisijaisesti heti raskauden alusta.



MUTTA, kun lasta ei alakaan kuulumaan heti, eikä aivan kohtakaan. saatetaan joutua turvautumaan vuosia kestäviin lapsettomuushoitoihin jne.. Siinä vaiheessa ei enää toivokaan " sukupuolta" , vaan lasta tyyliin

" voi kun saisin lapsen, tytön tai pojan ihan sama, mutta kun lapsen saisin,.."

Silloin ymmärtää, ettei lapsi ole asia mikä tilataan meille sopivimpana.

Vaan lapsi on lahja, joka saadaan aivan kuten lahja yleensäkin, tietämättömänä sisällöstä.



SILTI on mielestäni oikeassa mittakaavassa aivan luonnollista toivoa tervettä lasta, tyttöä tai poikaa.

Sehän on nimenomaan TOIVOMUS, josta kukaan, ei kukaan voi tietää, mikä on lopullinen totuus.

Kukaan äiti tai isä ei voi etukäteen olla 100%;n varma syntyvän lapsensa terveydestä, tai siitä säilyykö terveys??



Miksei meille vanhemmille annettaisi oikeutta inhimillisiin tunteisiin. Koska luulen ettei pettymyksiin voi täysin valmentautua millään.

Eikö ole ihana, että saa silloin vielä toivoa, kun autuas tietämättömyys verhoaa mielemme.

Sinä päivänä, kun odottamamme lapsi syntyy, on hän meille rakas omalla tavallaan, oli hän sitten enempi tai vähempi terve tai sairas, tyttö tai poika. Näin on luonto järjestänyt.

Vierailija


minäkin sain vammaisen lapsen, vaikka toivoin ns. tervettä lasta.

Jos vielä saisin lapsen ilman muuta toivoisin hänestä tervettä, en kehitysvammaista. Mutta silti rakastan vammaista lastani kuin terveitä jos en enemmänkin. Ja vaikka lapseni on vammainen hän on silti terve lapsi. Ei mitään muita sairauksia kuin down.

Vierailija

Mitä pahaa siinä muka on? Ei kai kukaan äiti toivo lapselleen vammaa? Terveen lapsen toivominen ei tarkoita sitä, ettei hyväksyisi sairaana tai vammaisena syntyvää tai myöhemmin sairastuvaa tai vammautuvaa lasta. Itse toivon enemmän kuin mitään muuta, että piakkoin syntyvä lapseni olisi terve. Silti jätin menemättä veriseulaan, sillä vammaistakaan lasta en varmasti olisi voinut abortoida.

Vierailija

Meillä on kaksi vaikeasti allergista lasta. Arki on mutkistunut ja rajoittunut valtavasti, sen sijaan että voisimme harrastaa vapaasti kulinarismia tai sisustaa kotia sellaiseksi kun haluaisin, kaikessa määräävät allergeenit. Olemme katsoneet, että on parasta vanhempienkin elää sen allergian mukaan; ei villavaatteita, mausteisia ruokia jne. Osa ihmissuhteista on loppunut allergian vuoksi.

Joskus se ottaa päähän, mutta toisaalta; ei sekään tee onnelliseksi että kaikki on aina mahdollista. Tuo selkeyttä elämään se, että on rajoituksia. Ja oireeton päivä ja iloiset, hyvin kehittyneet lapset ovat kultaakin kalliimpaa. KUn ennen ajatteli ettei jaksa tehdä ruokaa, nykyään on ihanaa kun saa tehdä ruokaa ja on edes joitakin ruoka-aineita käytössä.



Kaikkeen tottuu (paitsi ehkä lapsen kärsimykseen), ja vaikka olisi ihanaa viettää huoletonta elämää, niin kyllä tässäkin on puolensa. Suhteellisuudentaju kasvaa ja osaa iloita aika pienistä asioista. Elämme hyvin onnellista elämää. Ja tiedän että paljon pahempiakin mutkia voisi olla. Kuten lapsen jatkuva kipu.



Terveen lapsen kanssa saavutat vauva-lehtien vauvaidyllin ehkä helpommin, mutta elämä on niin monimuotoinen, että mitä tahansa pahempaa kuin vammaisen lapsen syntymä voi tulla eteen.



Äidinrakkaus on suuri ja vasta vaikeuksien ilmaantuessa sen todelliset voimat esiin tulevatkin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat