Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

En oikein tiennyt millä palstalla kysymykseni esittäisin, ei tuntunut sopivan oikein muiden otsikoiden alle... Siispä: onko täällä muita odottajia, tai jo lapsen saaneita, joiden mies on kaltereitten takana? Olisi kiva saada vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, ja kuulla kokemuksia niiltä joille asia on ennestään tuttu. Toivoisin keskustelua ilman syyllistämistä, ylenkatsomista, utelua... siis taustoista riippumatta, puhdasta kokemusten/ajatusten/tunteiden vaihtoa. Toivottavasti täältä löytyy edes joku... Mulla menossa rv 15+3.

Sivut

Kommentit (266)

Vierailija

Täällä onkin ollut hiljaista. Kaikilla toivon mukaan kaikki hyvin! Mä jäin eilen äippälomalle, ja nyt touhuilen kotona viimeisiä hienosäätöjä. Huomenna pitäis lähteä anoppilaan ajelemaan, semmoset 300 km suuntaansa eli yön yli reissu taitaa tulla. Pitää käydä näyttämässä mahaa, niin kauan kun vielä on mitä näyttää ;) Mahassa käy kova myllerrys, ja mieli on keväinen ja iloinen. Pässiäiset siis kaikille, kirjootelkaahan kuulumisia!

Vierailija

Myöhästyneet onnittelut Tuitulle Babyn johdosta!! Olen aina välillä käynyt lueskelemassa mitä muut ovat kirjottaneet, mutta en ole saanut kirjoitettua riviäkään... Päivät menee niin että vilahtaa ohi. Ja mulla tää pienempi on sairastellut niin paljon, etten ole jaksanut oikeestaan mitään ylimääräisiä juttuja touhuta. Mutta näyttäs että nyt alkaa sairastelu helpottamaan kun putkitettiin korvat. Miehellä alkoi lomat pyöriä maaliskuussa, ja eka kävi lomilla kerran kuussa ja nyt sitten kun siirtyi avopuolelle, niin alkaa lomat pyöriä joka toinen viikonloppu! Onhan se helpotus kun toinen tulee lomille, saapa ainaki hengähtää ite hetkellisesti. Yritän nyt alkaa kirjottamaan tänne aina välillä jotain. *ottaa itteä niskasta kiinni* Mitäs muille kuuluu? Ketkä kaikki on vielä " sellileskiä" ? Korttiakalla on tainnut mies jo päästä pois? Kirjotelkaahan kuulumisia!!!

Vierailija

Miten on sujunut siellä kaukanapoissa?



Joo, tervetuloa vaan palstalle, Mervi, jos tänne jotain kautta kulkeudut :) Meinasin sanoa paljonkin muuta, mutta enpä sittenkään..



Kylmikselle osuu pätkä meidänkin historiaa. Minäkin pidin paikan tavasta suhtautua omaisiin, valitettavan monessa muussa paikassa ollaan niin ynseitä ja kylmiä, ikään kuin omaisetkin olisivat jotenkin rikollisia.



Jahas, pinnasänky huutaa, tämä lähtee tainnuttamaan pientä takaisin höyhensaarille...





Vierailija

MEillä menee hyvin. Mies kotiutui siis jo heinäkuun lopussa, eli on ollut nyt kotona jo kaksi ja puoli kuukautta. Tuntuu jotenkin niin kaukaiselta että se missään koskaan olikaan...Ihan oikeasti vähän harmittaa, ettei tullut enempää laitettua tunteita ja asioita ylös silloin kun mies oli poissa, koska se oli niin erilaista aikaa ja kuitenkin varsin tärkeä vaihe meidän elämässä.



Kun mies tuli takaisin kotiin, oli tunteet jonkin aikaa melko sekavat. Toisaalta oli odottanut miestä kotiin kuin kuuta nousevaa. Mutta sitten kun se tulikin tuli myös jonkin verran sopeutumisongelmia. Sitä oli itse jo luonut niin selvät kuviot pojan kanssa, että usein tuntui todella ärsyttävältä kun mies niitä sotki. Eikä kumpikaan oikein ymmärtänyt millaista elämää toinen oli joutunut viettämään sen puoli vuotta. Mies kuvitteli että minä täällä vaan olin liehunut ympäriinsä pojan kanssa, matkustellut, tapaillut ihmisiä jne. vaikka totuus oli se, että poika oli parin viikon välein kipeänä, ja mä suurin piirtein aina iltaseitsemän jälkeen yksin kotona kattomassa telkkaria, kun poika jo nukkui.



Mä taas ajattelin, että se on siellä linnassa vaan hengaillut hyvässä kaveriporukassa (siellä työsiirtolassa oli tosi hyvää porukkaa) ja viettänyt rentoa aikaa vähän töitä tehden, punttiksella käyden ja biljardia pelaten. Vaikka tokihan sekin totuus on loppujen lopuksi ihan jotain muuta.



PAri kuukautta sitä meni enemmän ja vähemmän yhteen ottaen, mutta nyt on asiat tosi mallillaan. Ollaan saatu puhuttua asiat tosi hyvin selviksi, ja opiskelu ja työkuviot on taas hyvin vauhdissa molemmilla. RAkkautta on enemmän kuin koskaan, ja itse asiassa meillä on annettu lupa toiselle vauvalle tulla kun on tullakseen. No kyllähän sitä tosissaan yritetään...: )



Niin, eipä tässä oikein muuta. MEille tuo vankila-aika oli oikeasti tärkeä aika, joka vei monia asioita huimasti eteenpäin. Vaikka se onkin sellasta kun on, siellä on kuitenkin niillä miehilläkin mahdollisuus muuttaa elämänsä suunta, jos ne oikeasti sitä itse haluaa.



Eipä tässä taas tältä erää muuta, hyvät jatkot kaikille teille!



T: Kunniasellisti Korttiakka

Vierailija

Jos et ole yhden yhtä viestiä pariin päivään saanut, niin sitten jossain on vika - olen nääs viimeksi tänään käynyt laittamassa lyhkästä viestiä yhteisöön. Miten on? Muuten on siellä hiljaista kyllä, ilmeisesti kaikilla on asiat sen verran kohdillaan ettei tartte tukijoita just nyt :) eli ehkä ihan positiivista että on hiljaista...? Ite ainakin tuppaan kirjoittelemaan lähinnä silloin kun on joku juttu mikä painaa mieltä tai muuten vaan tarttee jakaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, muutenkin oon vähän laiska kirjottelija ja kun aikaakin on niin naftisti ja seli seli... Sielläpä tuo yhteisö joka tapauksessa on ja odottaa kun seuraavalle tarve iskee avautua :)

Vierailija

Muutaman oluen jälkeen sitä vaan on niin pirun helppoa tietää asioista joista ei oikeesti tiedä! Mun tuttavapiiristä on useempi joutunu lusimaan, yleensä omaisuusrikoksia joissa huumeet on se perimmäinen syy varkaisiin lähtemiseen. Mut se ei todellaka anna mulle oikeutta yleistää sitä kaikkiin linnakundeihin...



Ja mitä itsellä on asioista kokemusta niin oman ex:n suhteen oikeastaan toivoin et joutuis istuun ettei tarvis pelätä sitä. Mut se sit taas on se kolikon kääntöpuoli... Ei kai kukaan jaksais elää jatkuvassa painostuksessa, oli mies sit linnassa tai vapaalla.



Eli en tarkoittanut et teidät ukot olis narkkareita kaikki koska ovat linnassa. Enkä sitä et teidän ukot tekis/uhkais tehdä teille jotain pahaa. On vaan niin tyhjä olo vaik toinen on ex niin odottaa vaan et koska se piikittää itsensä hengiltä... Kumpa se jo päätyis sinne linnaan...



Ja tarkoitin että on se ukko siel linnas mistä syystä vaan niin voimia teiltä naisilta tarvitaan että jaksatte odottaa!



Eli en tarkoittanut asioita ihan niin yksioikoisesti sanoa kun mitä aiemmin kirjoitin, varmaan ne oluet hiukka vaikutti asiaan...

Vierailija

Toisen ihmisen pahoinpitelyä käsitellään " törttöilynä" ja " lusimista" ihan normaalina elämänä. Ja ihan ohimennen joku menettää näkönsäkin, kun tuli " vittuilemaan" . Se muuten on vaan kumma, kun toiset ihmiset ajautuu (!) tuollaisiin piireihin ja toiset ei. Miksiköhän minun miehelleni tai ex-miehellekään ei kukaan koskaan tullut " aukomaan päätään" niin, että tarvisi hakata? Tietysti jos valitsee seuransa hyvin ja tilanteen tullen on täynnä adrenaliiniä, niin varmaan onnistuu aiheuttamaan sitä sun tätä.



Tiedän, ettei näitä sellileskiä auta nämä paheksunnat, mutta minusta on kauheaa silti lukea, kuinka kevyesti kirjotatte puolisoidenne rikoksista ja yritätte vyöryttää useimmiten vian vielä uhrin niskaan. Uhri on uhri ja piste.

Vierailija

taitaa hyvin viihtyä pikkuinen yksiössään, kun ei sillä tunnu olevan mikään kiire ulos. No, vointi on mulla mainio, että eipä tässä hätiä... Nyt tosin on jo pikkuisen ruvennut uteluttamaan että kuka kumma tuolla mahassa on asustanut kaikki nämä kuukaudet, olis jo kiva päästä tutustumaan...!

Vierailija

Eli kirjotan vasta kun joku muukin kirjoittaa!

Onnittelut joo Korttiakalle päättyneestä leskeydestä! Miltä se arki on alkanut maistua Kerro kerro...Toi on nimittäin just se kohta mitä mä pelkään!

Mites Tuitun poju? Joko nimi on keksitty?

Me edelleen ootellaan ja oon nyt vähän aikaa (muutaman viikon) duunissa rentoutumassa...Kyllä muuten taas maistuu työnteko ihanalle 2 vuoden kotona olon jälkeen!

Alicelle onnittelut kans miehen lomailuista ja toivotaan että lapset paranee!

Vielä vähän on sateista kesää jäljellä!!!

Perttinne

Vierailija

Hei kaikki sellistit...

Miten pääsen sinne sellileskien suljettuun yhteisöön keskustelemaan teidän muiden kanssa???! Mieheni on vielä tutkintavankeudessa ja odotellaan päätöstä hovista. Kesällä tulee vuosi täyteen istumista. En haluaisi julkisesti keskustella tällaisesta aiheesta näillä normaali keskustelupalstoilla.

Vierailija

Ja moiks muutkin... M@gdalena, näytät olleen koneella samoihin aikoihin kuin itsekin raapustelin tänne, siks kait en ollut edes huomannut sun tekstiä, mutta siis moit sullekin ja kiitos positiivisista sanoista :) Enimmäkseen kun ympäristön kommentit on negatiivisia... mun lähipiiriin kuuluu tasan yksi ihminen, kenen kanssa voin ukostani rupatella täysin arkipäiväisesti, pari semmosta kelle voi puhua tietyllä varauksella, ja aika monta semmosta ketkä ei suostu puhumaan aiheesta ollenkaan vaan vaihtavat heti puheenaihetta. Ei voi vaatiakaan ihmisiltä että ne ymmärtäisi mun valintoja saati mieheni, mutta välillä tietty kismittää se että kaikki se peilautuu niin vahvasti muhun, mä en ole kuitenkaan ikänäni mitään rötöstellyt. Vaan semmosta se on.



Äppi, oli tosi kiinnostavaa lukea tota sun tarinaa, just noi elokuvafiilarit ja muut oli niin tuttua... ja muutenkin, uskoisin että sun kertomus olis täältä lähimpänä omaani (vaikka varmasti kaukana siitä silti). Tätä ketjua aloitellessani päätin, etten aio kertoa meidän tarinan taustoista sen tarkemmin, ja aion päätökseni pitää (tämä siksi, että halusin että kaikki samassa tilanteessa olevat uskaltais kirjotella, olipa sitten kyseessä satunnaisesta törttöilystä johtuva leskeytyminen taikka vaikka ammatirikollisen vaimo, tai mitä vaan siltä väliltä... taustoista riippumatta juttukaverit voi olla tarpeen, uskoisin).



Ja uskokaa tai älkää... tätä kirjoitusta aloittaessani mulla oli mielessä joku hyvä pointti, mutta niin siinä taas kävi että se katosi humps, heh heh hee!!! Mulle käy tälleen nykysin jatkuvasti, alotan jonkun tosi viisaan lauseen ja kesken kaiken loppu siitä vaan häviää... viekö vaavin kasvatus aivokapasiteettia? Ilmeisesti, hihii...



No eipä tässä sitten muuta kun hyvät viikonloput kaikille, meilläpäin näyttää aurinko nassuaan pilvien takaa. Korttiakka, toivottavasti teillä on ihanaa yhdessä kun pitkästä aikaa pääsette halimaan! Oiva tapa pitää jännitys yllä suhteessa, tämä vankilahomma, heh...

Vierailija

Ihan kuin ihmeen kaupalla löysin tämän sivuston ja olin todella iloisesti yllättynyt!Oma tilanteeni tällähetkellä on se että mieheni on suorittamassa vankeusrangaistustaan jo toistamiseen meidän yhteisen elomme aikana.Vaikeuksia on meillä monia mutta silti ollaan vielä yhdessä.Olisi mukava saada tätä kautta itselleen tukae ja juttuseuraa ajatustenvaihtoon vertaisessani tilanteessa olevilta naisilta..joten ei kun kirjoittelemaan kaikki.Nämä asiat on yleensä sellaisia että niitä ei voi ymmärtää kuin saman kokeneet.Lopettelen nyt ja jään jännittyneenä odottelemaan vastauksia viestiini..:)

Aurinkoista kevään odotusta teille naiset!!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat