Antaisitko vaikeasti vammaisen lapsen pois?Siis joka syntyy vammaisena.

Vierailija

Itse ehkä antaisin tässä elämän vaiheessa...

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka pitävät ja kasvattavat vammaiset lapsensa...tiedän todella käytännössä ettei se elämä ole mitenkään helppoa, lähisuvusta löytyy kehitysvammaisia. Mutta tiedän myös sen, ettei minusta olisi siihen. Tämä on vain totuus, ja toivoisin että muut myös kunnioittaisivat minun päätöstäni asiasta.

Vierailija

Ja suurimman osan olivat vanhemmat hylänneet " laitokseen" ihan kokonaan. Oli uusi perhe ja terveet lapset joista kaikki eivät edes tienneet, että heillä on kehitysvammainen sisko tai veli :( Hoidin vaikeasti vammaisia lapsia eli sellaisia jotka eivät puhu eivätkä liiku, eivät ota kontaktia ja jalat, kädet ym. on ihan kippuralla. Mutta hyvin pian sitä oppi silti tuntemaan jokaisen henkilökohtaisesti, mistä kukin lapsi piti, mistä hän rauhottui, näytti kuuntelevan jne. Syli ja hellyys ovat hyvin tärkeitä näille lapsille. On aivan varmaa, että näinkin vammainen lapsi jollain tasolla TIETÄÄ jos oma äiti häntä hoitaa ja käy katsomassa. Ymmärrän sen jos ei kaikkia jaksa kotona hoitaa mutta lasta voi " laitoksessa" käydä usein katsomassa jne. Eräskin äiti halusi hoitaa poikansa kotona mutta poika huusi yöt läpeensä eikä mikään auttanut. Äidin oli pakko antaa hoitokotiin poika mutta hän kävi usein siellä, jutteli ja piti poikaa sylissään. Ei lastansa unohtaa tarvitse vaikka vammainen olisikin! Kehitysvammaisilla lapsilla on hoitopaikoissa kaikkea kivaa: tiettyyn ikään mennessä he alkavat käydä koulua, pienemmille on loru- ja leikkihetkiä, kaikenlaisia terapioita, ulkoilua, musiikin kuuntelua ja vaikka mitä! Itse yritin aina tasapuolisesti sylitellä kaikkia. Hoitajat veivät myös kotiinsa viikonlopuksi jonkun lapsen aina välillä.



Tämän kaiken tietävänä vastaan ap: lle että kotiavun turvin yrittäisin viimeiseen asti pitää lapseni kotona mutta jos ei siitä kertakaikkiaan tulisi mitään niin yrittäisin saada hänet mahdollisimman kodinomaiseen yksikköön. Ottaisin viikonlopuksi kotiin ja kävisin paljon katsomassa. Myös muille siskoille/ veljille jos sellaisia olisi, kertoisin lapsesta ja he saisivat ihan alusta asti myös olla sisaruksensa elämässä.

Vierailija

jota jokainen raskaana oleva nainen varmasti pohtii.

Mieheni kanssa keskustelimme kummankin raskauden aikana, että mitä jos saamme vammaisen lapsen. Mies sanoi, että sitten sitä rakastetaan kuten tervettäkin, vaikka varmasti on rankempaa.

Täytyy yrittää pitää mielessä, että terveenä syntynyt lapsi voi myös vammautua.

Vierailija

Olen samalla aaltopituudella vastaajien 34 ja 40 kanssa.

Itse työskentelin muinoin hoitokodissa. Oli jotensakin järkyttävää tajuta, että osastoni kuudesta lapsipotilaasta viisi oli sellaista, jotka omat vanhemmat olivat täysin hyljänneet...kaikki lapset olivat vaikeasti kehitysvammaisia, mutta silti...ei olisi vaikeaa käydä istumassa heidän sänkynsä vieressä, pitää kädestä, sylissä, auttaa hoitotoimenpiteissä.

Erään nuoren vanhemmat olivat ehdottomasti kieltäneet, ettei heidän lapsensa nimeä saanut mainita missään, lasta ei saanut kuvata, yms. ettei kukaan osaisi yhdistää lasta tähän perheeseen....Eräs työntekijä joka tuli laitokseen töihin suorastaan järkyttyi, kun tajusi, kenen lapsesta on kyse. Hän oli ollut tosi hyvä kaveri tämän hoidokin veljien kanssa eikä ollut ikinä tiennyt, että heillä oli kehari veli...se oli perheen salaisuus ja ehdoton tabu. Äiti kävi syntymäpäivinä pikaisesti tuomassa jonkin lelun, muu perhe ei koskaan...

Sitten oli eräs perhe, jonka lapsi tuli kerran viikonlopuksi sijaishoitoon. äiti vaati paljon henkilökunnalta ja tuli joka päivä lapsensa sängyn viereen istumaan, vaikka olisi ollut hänen vuoronsa levätä. Lääkärit sanoivat, että periaatteessa tuon lapsen olisi pitänyt kuolla jo monta vuotta aiemmin, mutta ilmeisesti tämän syvästi kehitysvammaisen vanhempien ainutlaatuinen hoito, välittäminen ja huolenpito olivat lisänneet tuon lapsen elämää monella vuodella...se pisti aika lailla pohtimaan...

Jos oma lapseni olisi vammainen, niin kaikkeni hänen eteensä tekisin. Toki tukea itse tarvitsisin, mutta silti...

Vierailija

Ehkä kerran vuodessa käydään katsomassa. Asuneet koko ikänsä laitoksissa. Mulle ei jotenkin mahdu se päähän, että suljetaan melko täydellisesti sitten vielä perheen ulkopuolelle. Esim. terveet sisarukset kyllä elävät normaalisti vanhempiensa kanssa, mutta sitä " keharia" käydään katsomassa jouluisin ja viedään kukka.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat