Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sarjassamme vammaisilla on helppoa: Vammaisperhe kyläilee: by vammaisen äiti

Vierailija

Ensin mietitään millä mennään, mahdutaanko kaikki yhteen autoon vai meneekö vammainen taksilla ja loppuperhe omalla autolla. Sitten pohditaan miten päästään tuttavaperheen portaita ylös ja missä voi vaihtaa vaipat ja montako kuolaliinaa otetaan mukaan. Portaita ei pääse koska ovat remontissa, vessassa ei mahdu avustamaan ja vammainen lapsi saa itkukohtauksen. Päätetään että ei mennä kylään vaan pyydetään heidät meille.



Vammaisperhe lomailee: Mietitään koko perheen lomaa. Pähkäillään missä on vähiten kynnyksiä, missä hotellissa on laidallinen sänky saatavana, missä vaihdetaan vaippoja, missä lähin sairaala jos sattuu iso kohtaus, mahtuuko busseihin pyörätuoli ja montako kuolaliinaa otetaan mukaan. Missään etelänkohteessa ei ole esteetöntä kulkemista yhdistettynä laidalliseen sänkyyn. Turistibusseihin ei mahdu pyörätuoli. Espanjan opas kysyy mikä on invataksi. Päätetään ettei lähdetä lomalle.



vammaisperhe käy ulkona syömässä: Kun ei lähdetty kylään eikä lomalle, niin käydään tällä " kunnan maksamalla" farmariautolla ravintolassa syömässä. Pakataan hämmästynyt vammainen ja loput lapset autoon, ängetään pyörätuoli konttiin, on taas mennyt lunta pinnojen väliin eikä meinaa mennä tuoli kasaan. Korjataan vammaisen lapsen asentoa matkalla kolme kertaa, hän on keksinyt kuinka turvavyön alta pääsee luikertelemaan pois. Päästään ravintolaan, toinen menee aukomaan ovia ja toinen tuuppaa pyörätuolia juuri mukavanlevyisen rappurallin yli. Sama leveys käy muuten lastenvaunuihin. Hämmentynyt lapsi alkaa kiljua koska ravintolassa on hämärä valaistus ja koska sai jalkansa irti tukiremmistä ja potkaisi pöytää. Ihmiset tuijottavat. Osa paheksuu koska kidutamme viatonta vammaista, osa näyttää olevan sitä mieltä että vammaiset kuuluisivat laitoksiin. Loput tuijottelevat kohteliaasti ruokaansa niinkuin eivät olisi mitään huomanneetkaan.

Kuolaliinat loppuvat ennenkuin ruoka on pöydässä. Toinen vanhemmista syöttää vammaisen ja toinen koittaa syödä itse, samalla vahtien muita lapsia jotka yleensä tässä vaiheessa kyllästyvät ja maalaavat sinapilla tuolit. Lapset pääsevät leikkinurkkaan ja toinen vanhemmista syömään jäähtynyttä pihviateriaa. Hän pyytää vahvempaa veistä. Vammainen lapsi alkaa väsyä ja häntä itkettää. Tässä vaiheessa pyydetään lasku ja doggy bag. Kotimatka sujuu pysähtymisineen rauhallisesti. Kaksi kertaa pysähdyttiin etsimään tuttia, vain kerran korjattiin vammaisen lapsen asentoa koska hän nukahti ensin tehtyään kakat vaippaansa. Onneksi vasta autossa, ravintolan wc:ssä vaipanvaihto 30-kiloiselle aiheuttaa tyrän jos ei välilevyn luiskahdusta. Päätetään ettei vähään aikaan lähdetä ulos syömään.



Tämmöistä meidän elämä on. Saa tulla kokeilemaan :)

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Itse oon vähän tuudittautunut siihen ideologiaan, että lapsi valkkaa vanhempansa (tai taivaanisä katsoo parhaat ehdokkaat päältä), kaikille ihmisille ei anneta tavallaan sitä kunniaa, joka teille on suotu. Paljon se ottaa, mutta vammainen lapsi myös antaa paljon, niihin hetkiin ja tunteisiin siis kannattaa palailla kun tuntuu ettei tästä tuu mitään.

VOIMIA JA JAKSAMISIA SINNEPPÄIN!

Vierailija

Paitsi kerrottuna kolmella..meidän perheessä oli kolme pyörätuolilasta,tosin heille ei tarvinnut kuolaliinoja,olivat " vain" liikuntavammaisia+lisäksi vielä terveet lapset ja heidän rattaansa.Meno oli hurjaa extremetouhua matkustuksen ja kaiken muunkin osalta.Kirjoitan isosiskon roolissa avustajana olleena,jälkeenpäin olen ihmetellyt miten ihmeessä äiti ja isä ovat selvinneet meidän kanssamme..Kunnioittava kumarrus heille, sinulle ja muille,jotka elävät mukana vammaisten arjessa=)

Vierailija

Mietitään mennäänkö kylään. Mutta kun siellä taksi ei pääse tarpeeksi lähelle, jotta mies jaksaisi kävellä taksilta ovelle. Eikä siellä ole hissiäkään. Ei siis voi mennä kylään. Kutsutaan heidät meille.



Mietitään, mennäänkö syömään ulos tai elokuviin. Minnekähän taksi pääsee ihan ovelle saakka. Onkohan siellä hissi vai pitääkö kiivetä portaita. Onko vessa tarpeeksi lähellä pöytiä, jotta tarvittaessa ei mene liian kauan aikaa vessaan menoon.



Lähdetään lomalle. Enpä osannut kertoa tarpeeksi selvästi matkaa tilatessa, että mies ei pysty kävelemään yhdellä kertaa kuin vain noin 50 metriä. Niinpä hotellihuone on liian kaukana. Täytyy mennä puhumaan vastaanottoon. Siellä on varattu lähemmät huoneet jollekin ryhmälle. Mutta sitten meidän on lähdettävä pois. Kun kerran ollaan sinne saakka menty, niin vastaanotossa päättävät vaihtaa huoneita. Olen kiitollinen hyvästä palvelusta, jota jouduin nöyränä pyytämään.

Vierailija

Eipä sitä terveen lapsen äidille tule aina mieleen, mitä kaikkea on otettava huomioon liikuttaessa vammaisen lapsen kanssa. Kuulostaa raskaalta ja minä ehdottomasti puollan kaikkia välineitä ja rakenteita, joilla helpotetaan vammaisten elämää. Voi vain kuvitella millaista on liikkuminen ison pyörätuolin kanssa, kun välillä tavallisten lastenvaunujen kanssa liikkuminen on mahdotonta, kun ei ole " ramppeja" yms. Voimia teidän perheelle kaikesta huolimatta. Toivottavasti moni terveen lapsen äiti tai isä osaisi ajatella enemmän esim. ravintolassa olevia vammaisia. Kyllä olen itsekin huomannut, että vammaisia tuijotetaan ja ihmetellään vielä nykypäivänäkin.

Vierailija

Minut valittiin virkaan,

kukaan ei päätöksestä valittanut minnekään.

Ehkä miettivät - miksi?

Miksi isä?

Olenhan minä pätevä tehtävääni, vai olenko?

Hakemusta en tehnyt, tehtävää en ensin halunnut,

mutta minut katsottiin sopivaksi. Mihin?

Suhteilla? Ei, kukaan ei tuntenut kateutta.



Työaikalaki ei anna minulle turvaa,

en tunne vapaapäiviä, tilipäivääkö

en eläkettä tästä saa.

Eikö tämä olekaan työtä?

Ei, minull ekerrotaan



Onko se kuvitelmaa, kun silmät

painuvat väsymyksestä kiinni,

kun hartioita pakottaa,

kun sydän tykyttää ja

hengittäminen tuntuu vaikealta,

sekin kun enää muuta ei jaksa kuin itkeä?

Ei.



Minä en halua alistua,

minä taistelen, herkästi haavoittuen,

mutta rohkeasti - ystävä,

sinun puhelinsoittosi,

kortti, kirje, lyhyt vierailukin

antoi voimaa ja rohkeutta.



Minä haluan elää,

seurassa muiden, iloita,

minä en halua jäädä yksin,

nämä seinät eivät saa minua vangita.



Vuosi kuluu.

Ja elänhän minä vihdoin

rakkauden ja ystävien voimalla.

Teen työtä virassa, johon

minut valittiin tuhansien joukosta

äidiksi vammaisen lapsen.



Olen onnellinen, aistitko sen,

rakastan tätä lasta,

haluan tämän onnen ja

rakkauden jakaa kanssa toisten.

Rakkaat ystävät kiitollisena tästä

aloitan uuden vuoden.

Yhdessä - käsi kädessä - jaksamme.



-Sirpa Lammi-





VAMMAISTEN ÄIDIT - NUO VALITUT



Jotkut naiset tulevat äidiksi vahingossa,

jotkut vapaaehtoisesti,

muutamat sosiaalisen painostuksen takia

ja jotkut tavan vuoksi.

Oletko koskaan ihmetellyt,

kuinka vammaisten lasten äidit valitaan?



Jostakin syystä kuvittelen

Jumalan leijailevan maan päällä

valikoiden lisääntymisvälikappaleita

hyvin huolellisesti ja harkiten.

Tarkkaillessaan Hän antaa

enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä

suureen mustaan kirjaan.



" Aalto, Kaija, poika, suojeluspyhimys Matteus.

Metsä, Marja, tyttö,

anna suojeluspyhimykseksi vaikka Gerard.

Hän on tottunut rienaamiseen."

Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee:

" Anna hänelle vammainen lapsi."

Enkeli on utelias: " Miksi hänelle, Jumala?

Hän on niin onnellinen."



" Aivan niin," Jumala hymyilee,

" voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille,

joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."



" Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

" En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä,

muuten hän hukkuu itsesääliin ja

epätoivonmereen.

Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat,

hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään.

Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys,

joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille.

Katsohan, lapsella jonka hänelle annan,

on oma maailmansa.

Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan,

eikä se tule olemaan helppoa."



" Mutta Herra, luulenpa, ettei hän edes usko sinuun."

Jumala hymyilee: " Ei haittaa,

minä pystyn järjestämään sen.

Hän on täydellinen. Hän on juuri

sopivan itsekäs."



Enkeli henkäisee: " Itsekäs,

onko se hyvä puoli?"

Jumala nyökkää:

" Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan,

hän ei tule koskaan selviytymään.



Tässä on nainen,

jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella.

Hän ei vielä käsitä sitä,

mutta häntä tullaan kadehtimaan.

Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa

itsestään selvänä. Hän ei koskaan

pidä yhtäkään askelta tavallisena.



Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran

sanoo: " ÄITI" ,

hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen.

Kun hän kuvailee sokealle lapselleen

puuta tai auringonlaskua,

hän näkee sen niinkuin vain harvat ihmiset

näkevät minun luomistöitäni.

Sallin hänen nähdä selvästi asiat,

jotka minä näen -

annan hänen kohota niiden yläpuolelle.

Hän ei tule koskaan olemaan yksin,

minä olen hänen vierellänsä

hänen elämänsä jokaisenä päivänä yhtä varmasti,

kuin hän on tässä vierelläni,

koska hän tekee minun työtäni."



" Entäs hänen suojeluspyhimyksensä?" enkeli kysyy

heilauttaen kynäänsä ilmassa.

Jumala hymyilee: " Peili riittää."



-kirjasta " Childhood" -



Näiden runojen myötä jaksamista raskaaseen arkeen,

iloa ja onnenhippusia myös!

Vierailija

Ei meille kerrottu etukäteen eikä annettu valinnanvaraa, haluammeko vaalea tai tummahiuksisen, pitkän, vammaisen, r-vikaisen, musikaalisen...lapsen. Ne vaan tulee kun on tullakseen.

Ultralla ja sikiötutkimuksilla pystytään ennakkoon tutkimaan joitain sairauksia, lääkärin arvion mukaan n 30%. Esim poikani vaikeaa epilepsiaa ei, hän syntyi täysin terveenä lapsena. Lisäksi tulevat synnytyksessä ja vauvaikäisenä aiheutuvat vammat, kuten cp-vamma usein on.

Juu. Sinäkin voit saada vammaisen lapsen, se iskee kuin halolla päähän ja siinä sitä sitten on. Oma lapsi, lihaa ja verta, isänsä silmät ja äitinsä kova ääni. Sitten sitä rakastaa eikä voi antaa pois. Kaikkensa tekee ja tilanteeseen tottuu.



Kiitos voimia antaneille, piristi kovasti. Olemme jo tottuneet tuijotuksiin ja viikon kestäviin pohdintoihin sopivasta kyläilykeikasta, joten ei sitä tule niin murheella ajateltua. Huumorilla pärjää pitkälle! Ja erittäin kauniita olivat nuo runot, niitäkin pitäisi ehtiä ajatuksella lukemaan.

Ja ilonaiheita on jokapäivä, poika tuo koulusta " äiti" -maalatun tyynyliinan ja on syönyt avustettuna lounaansa. Taksikuski on onkinut jostain lapsen syntymäpäivätiedon ja antaa illalla kortin.



Voimia meille, voimia teille! Huh, kyllä noiden terveidenkin lasten kanssa tarvii pitkää pinnaa, oikeastaan vielä enemmän kuin tämän vammaisen, joka on iloinen ja tyytyväinen kun on iltapuuro ajoissa.



t se vammaisen äiti :)

Vierailija

Voimia vammaisen äidille. Itseä vaan ottaa kyllä syvästi päähän nuo " tulit valituksi Jumalan tahdosta vammaisen äidiksi" tms. höpötykset. Ystävän vammaisen lapsen kanssa selviämistä vierestä seuranneena ja keskustelleena, hän on todennut noin sata ja tuhat kertaa, ettei mikään inhota niin kuin tuo jeesustelu, että " on valittu" . Ja sitten nämä " niin paljon annetaan kuin jaksetaan kantaa" . Entäs sitten kun toinen on niin tiltti, ettei enää jaksaisi ja silti on jaksettava??? Ei siinä enää kysellä kantokykyä, vaan on vain jaksettava JA IHAN jokaisen vammaisen lapsen äidin ja isän.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat