Kuka äitipuoli tuntee, että lapsipuoli/ lapsipuolet eivät kuulu " omaan perheeseen" ?

Vierailija

Minä sanon suoraan, että kun olemme vain keskenämme ( me ja yhteiset lapset), niin olo tuntuu kotoisalta. Kun miehen lapset tulevat ( ja ovat useammin kuin keskimäärin), niin alkaa kurkkua kuristaa ja ahdistaa. Tuntuu kuin olisi vieraita koko ajan läsnä. Olen yrittänyt sopeutua, mutten ole sopeutunut. Mitään sääliä en kerjää, mutta näin vaan on. Onko muita?

Sivut

Kommentit (79)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:




Minulla ei ole mitään tekemistä mieheni lasten kanssa. Näin ollaan sovittu alusta saakka, mieheni tapaa lapsiaan heidän kotonaan tai jossain muualla. Meillä ei kotona edes olisi heille tilaa. Tämä sopii minulle oikein hyvin, miehen ja lapsien välinen suhde on heidän asiansa, en kuulu enkä halua kuulua lainkaan kuvioihin. Tilanne on jo täysin rutiininomainen, yli seitsemän vuoden jälkeen.






Minä olen vuosien varrella ja erityisesti sen jälkeen kun omia lapsia tuli, todennut että jokaisella ydinperheellä on kuitenkin omat systeeminsä ja ihan turhaa stressiä ja pahaa mieltä eri osapuolille syntyy, jos väkisin yritetään näitä eri systeemejä runnoa toisiinsa sopiviksi. Miehelläni, minulla ja meidän lapsillamme on meidän ydinperheemme ja sen lisäksi miehellä on oma " pienperheensä" entisen liittonsa lasten kanssa ja hän hoitaa sen kokoonpanon asiat kuten parhaaksi näkee. Mies hoitaa meidän perheemme asiat hyvin ja on hyvä ja huolehtiva isä lapsillemme, ja haluaa aina varmistaa ajankohdan sopivuuden minulle, kun sopii tapaamisistaan isojen lastensa kanssa, joten asiat sujuvat ihan hyvin. Usein sen olenkin minä joka kehotan miestä järjestämään vaikka extratapaamispäivän isojen lastensa kanssa, kun ei mies itse tule oikein sellaisia ajatelleeksi. Näin saan minä vapaapäivän miehestä kun tykkään välillä olla ihan vaan keskenään lastemme kanssa ja ne miehen isot lapset saavat yhden päivän lisää isänsä seurassa. Miehen ex-vaimosta ei meillä ole harmia, sillä lapset ovat jo sen verran isoja, että mies hoitaa tapaamisasioista sopimisen lähinnä lasten itsensä kanssa, ja elatusasiatkin ovat kunnossa, joten yhteydenpitoon ja siitä mahdollisesti koituviin riitoihin ym. ei niin ole enää tarvetta. Kukin perhe elää täysin omaa elämäänsä ja hyvä niin.

Vierailija

kuulostaa hyvältä järjestelmältä, hyvä että osallistuit tähän viestiketjuun ja annoit minulle kuin potkun persaukseen.



Yksityisyyttä saisin äitipuolena tuolla järjestelyllä, eikä tarvitsisi olla " super äitipuoli" eli enemmän äiti ja isä lapselle kuin omansa koskaan...



Huippu idea jota koitan soveltaa tulevaisuudessa elämääni -kiitos sinulle!Vierailija:

Lainaus:




Minulla ei ole mitään tekemistä mieheni lasten kanssa. Näin ollaan sovittu alusta saakka, mieheni tapaa lapsiaan heidän kotonaan tai jossain muualla. Meillä ei kotona edes olisi heille tilaa. Tämä sopii minulle oikein hyvin, miehen ja lapsien välinen suhde on heidän asiansa, en kuulu enkä halua kuulua lainkaan kuvioihin. Tilanne on jo täysin rutiininomainen, yli seitsemän vuoden jälkeen.




Vierailija

Mieheni lapset asuvat vakituisesti kanssamme ja tapaavat oikeata äitiään vain harvakseltaan. Omia biologisia lapsia minulla ei ole.



Ihmettelen sitä, että jos oikea äiti joskus väsyy lapsiinsa ja haluaa omaa aikaa tai vaikka olla ihan vaan kahdestaan miehensä kanssa, niin se on ihan ok, eikä kukaan ole tuomitsemassa tätä oikeata äitiä pahaksi ihmiseksi.



Mutta jos äitipuoli joskus väsyy miehensä lapsiin ja haluaa omaa aikaa tai olla ihan vaan kahdestaan miehensä kanssa, niin äitipuoli on silloin hirviö, joka vihaa miehensä lapsia.

Vierailija

Miehen lapset ovat meillä joka toinen viikko, eli siis yhtä paljon kun biologisen äitinsä luonakin. En viihdy kotonani niinä viikkoina kun lapset ovat meillä.



Meillä on omat säännöt ja tavat, ja niistä pidetään kiinni kaikkien lasten kanssa (minulla yksi lapsi, ja yksi yhteinen näiden lisäksi). Varsinkin toinen miehen lapsista " unohtaa" kaikki säännöt sen viikon aikana jonka on toisaalla, ja joka kerta saa aloittaa kaiken alusta. On aika turhauttavaa yrittää kasvattaa lasta, joka saa joka toinen viikko tehdä mitä huvittaa, ja sitten yrittää ottaa samat valtuudet itselleen myös meillä ollessaan, huolimatta siitä että tietää taatusti miten meillä ollaan ja mitä meillä hyväksytään ja mitä ei. Toisen lapsen kanssa EI ole ongelmia ja hänen läsnäolonsa ei ahdista.



Aina ei siis tarvitse olla kysymys siitä, että ylipäätään ne ei-omat lapset ahdistavat, vaan kyse voi olla yksittäisen lapsen luonteesta. Kuka voi rehellisesti väittää pitävänsä kaikista tuttavien lapsista?? Tämä miehen lapsi ei ole minulle sen läheisempi kuin hyvine ystävienkään lapset, ja jos hänen käytöksensä, luonteensa ja tapansa ovat kaikkea muuta kuin miellyttäviä, en ainakaan minä ole keksinyt sitä poppakonstia, joka saisi minut silti olemaan ikionnellinen siitä, että hän asuu kotonani joka toinen viikko.



Joku sanoi ettei sillä exällä ole aikaa miettiä meitä uusia puolisoita. Kyllä on, ainakin tällä exällä: hän näkee kovasti vaivaa kertoakseen lapsille jatkuvasti että MINÄ en ole heidän äitinsä, MINUA ei tarvitse totella jne. Minulle hän raivoaa ettei minun tarvitse leikkiä mitään äitiä hänen lapsilleen jne. (mutta silti laskee minut mukaan aina kun tarvitaan lapsenvahtia ja mies on työmatkalla jne. niin ettei voi ottaa lapsia silloin kun ei ole meidän vuoro). Olen sanonut hänelle, että jos olisin voinut valita, olisin ilomielin ottanut miehen ilman lapsia ja ex-puolison terroria, mutta valitettavasti sitä vaihtoehtoa ei ollut. Rakastan miestäni, ja vaikka lapset ovat aina hänen lapsiaan, eivät he ikuisesti asu vanhempiensa luona, kun minä sen sijaan haluan ajatella meidän liittomme kestävän vanhuuteen asti.



On varmasti sekä hyviä että huonoja äitipuolia ja niitä exiä, mutta on myös mukavia ja vähemmän mukavia lapsia, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä äitipuolen asenteen kanssa. Luonne määrää ihmisen käyttäytymistä ja jo melko pienellä lapsella luonen alkaa muotoutua niin että toinen on rakastettavampi kuin toinen. Tämä mieheni toinen lapsi sattuu olemaan vähemmän rakastettava, enkä minä ole ainoa joka on sitä mieltä. Jopa hänen oma äitinsä on sitä mieltä että hän on hakala, tottelematon jne. (muttei kyllä katso peiliin, vaikka syytä olisi), ja kun lapsi huutaa äidilleen että hän muuttaa isän luo, niin äiti vastaa että senkun muutat! Älkää siis automaattisesti tehkö äitipuolesta pahaa ja kaikista lapsista enkeleitä, niin se ei elävässä elämässä valitettavasti mene.

Vierailija

Meillä eletään myös uusperhe rumbaa ja exäni oikein kaikilla herkuilla eli hän perheessään on sinun, minun ja meidän lapset mukana. yhteisiä lapsia meillä exän kanssa on 2, toinen 5v ja toinen 7 v. Itse olen naimissa uuden miehen kanssa ja meillä on kohta 2 yhteistä lasta. Uudella miehelläni ei ole lapsia aikaisemmista suhteista, joten täysin jäävi en ole tähän keskusteluun osallistumaan. Haluan kuitenkin tuoda esille hyvän pointin ex-mieheni kertomana.



Lapsemme ovat isällään joka toinen vkl ja joskus, kun isä toivoo ja meidän perheen suunnitelmiin sopii saattavat lapset olla " ylimääräisiä" kertoja isällään. Alkuun oli meilläkin vaikeaa sovittaa 2 perheen menoja ja lapsia siinä mukana kaikille osapuolille sopivasti ja tuli sanomisia puolin ja toisin, mutta 3 vuoden kokemus on opettanut ja rutiinit ovat vakiintuneet.



Kysyin kuitenkin exältäni muutama viikko sitten kuinka hänen uusi puolisonsa, lasteni äitipuoli, suhtautuu lapsiimme ja heidän läsnäoloon (kaiketi näiden tämän palstan keskusteluiden myötä alkoi pelottamaan) . Exäni sanoi ettei äitipuolella ole sinänsä mitään lapsiamme vastaan ja että heidän välillään on ihan hyvä suhde, jota toisin itsepäisempi lapsemme testailee aina välillä. ONGELMA on kuulemma exäni itse: hänellä on huono omatunto, kun on poissa lastemme elämästä niin paljon. Ikävä ehtii 2 viikon aikana kasvaa kovaksi ja ikävä purkautuu uudelle puolisolle kiukutteluna. Exästä tuntuu kurjalta kun hän on tiiviisti uuden puolisonsa lasten (edellisestä liitosta) elämässä mukana, mutta monet omien lasten oivallukset ja oppimiset jäävät näkemättä. Paha olo puretaan sitten lähimpään aikuiseen ihmiseen eli uuteen puolisoon. Tällöin äitipuoli saattaa kokea miehen lapset ahdistavina, vaikka " syyllinen" ja ongelma onkin oma mies.



Kyllä ne lapset ovat näissä kuvioissa viattomia osapuolia ja aikuiset niitä joiden pitäisi nähdä asioiden taakse ja uskaltaa myös katsoa peiliin välillä.

Vierailija

ettei kotien välillä ole puheyhteyttä. Ei olla sovittu yhteisiä pelisääntöjä, eikä edes tiedetä kaikkia kuvioita mitä toisessa päässä on sovittu.



Meillä asioita on helpottanut se, että kasvatusperiaatteet on hyvin samanlaiset: viikkorahat, karkkipäivät, pöytätavat, nukkumaanmenoajat, toisten huomioiminen, yleensäkin kaikki tämmöset jutut. Ja nämä on kaikki tässä 6 vuoden aikana muotoutuneet hyvin samanlaisiksi. Mutta siihen on vaadittu kommunikointia ja palautetta.



Pahinta on se, että monet tässäkin ketjussa pitävät itseään paljon parempina kasvattajina kuin sitä toista kotia. Ei se aina automaattisesti niin ole. Kyllä kait suurin osa parhaansa yrittää.



Olen silti sitä mieltä, ettei uusperheestä ole helpo selvitä hengissä ilman joustokykyä ja kommunikointia.

Vierailija

on lukennut,niin ei mikään ihme että jatkuvasti keskustellaan siitä että miksi uusioperhe ei toimi?tai miten saan uusioperheen toimimaan?

Ja näiden kirjoitusten perusteella voi selvästi sanoa,että se on juuri teidän eli äitipuolien aikaansaannosta!!!!Ja mikä huvittavinta,teidän pitäisi niitä aikuisia olla eikä niitä lapsia...Ei mikään ihme että lapsilla on nykyään ongelmia paljon,kun vertaa esim.parikymmentä vuotta sitten.Lapsilla on pahaolla kun vaistoavat sen että heitä ei hyväksytä ja joutuvat aina skarppaamaan tai vetämään jotain roolia kun menevät isänsä luokse.

Tässä olisikin hyvä aihe jollekkin lopputyön tai gradun tekemiseen!!!!

Vierailija

Meillä on sinänsä helpompi tilanne, koska miehen ex ei anna miehen tavata lasta oikeastaan ikinä. Kerroin alusta asti miehelleni, että käytännössä vihaan kaikkien vieraiden lapsia, ainoastaan omani kelpaavat (olen outo, tiedän).



Kun miehen lapsi meillä joskus oli käymässä, vaadin että säännöt on hänelle samat kuin minun lapselleni. Hieman mieheni ehkä jousti, mutta pari kertaa huomautettuani piti kurin. En osallistunut mitenkään erityisesti vieraan lapsen hoitoon (olin hänelle siis tällöin todella ventovieras, emme olleet koskaan edes tavanneet aiemmin), mutta tein ruuat, halasin ja pidin sylissä ihan siinä missä omaanikin, jos itse halusi siihen tulla. Eli suomeksi: annoin 5-vuotiaan itse päättää rajan siitä miten " äiti" hänelle olen. Kurinpidon hoidin yleisellä tasolla, mutta jos itse poikaa piti ojentaa, sen hoiti isä.



Nyt tapaamiset on loppuneet kokonaan. Huokaisen helpotuksesta, sillä arvaamattomasti käytäyttäytyvä lapsi ei ole lempivieraitani. Näin painajaisia, että hän suuttuu omalle lapselleni jostain, ja käy hakemassa keittiöstä veitsen ja tappaa lapseni. Tai vahingoittaa häntä muuten.



Silti aamulla kun lapseni kömpi viereeni ja tuli halailemaan, otin sen vieraankin lapsen viereeni ihan yhtälailla halittavaksi ja pusittavaksi. Käsittääkseni siis käyttäydyin kuten aikuinen, vaikka tunteet olivatkin todella itsekkäät ja lapselliset - ja päinvastaiset käytökseeni verrattuna.



Ja alkuperäiseen kysymykseen, minä tunnen että kotini ei ole omani kun saan koko ajan pelätä lapseni puolesta ja " varoa" ärsyttämästä sitä toista lasta.



Luojan kiitos mieheni ymmärtää perusasenteeni toisia lapsia kohtaan ja pelkoni tätä kyseistä lasta koskien. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin hän suhtautuu omaan lapseeni, vaikken sitä häneltä odotakaan.



Olen ristiriitaisessa tilanteessa: toisaalta haluaisin pitää kotini omanani, mutta toisaalta käy sääliksi se toinen lapsi. Hän ei saa tavata isäänsä (huom! en halua estää tapaamisia, päinvastoin, olen yrittänyt edistää niitä kaikilla tavoin) ja äitinsäkin on ilmeisesti aloittanut uuden elämän, ja hylännyt lapsensa isovanhempien hoiviin. Lapsi on ongelmalapsi, tiedän sen, mutta että oma äiti hylkää.... Uskon kuitenkin että kurilla ja rakkaudella tämäkin ongelmalapsi saataisiin ihan normaaliksi, mutta kuka sitäkään lapselle nyt antaa? Mieheni olisi siihen valmis, mutta hän ei saa.

Vierailija

Sinulle, joka juuri kommentoit, että uusperheiden toimimattomuus on äitipuolten vika. Minusta syy voisi taas hyvin usein löytyä isästä (siis näissä tapauksissa, joissa on isä, äiti ja äitipuoli - isäpuolistahan tässäkään ketjussa ei ole puhuttu ollenkaan). Monet isät väistävät vastuutaan lasten kasvattamisesta (moni äitipuoli valittaa turhautumista, kun miehen lapset jäävät tapaamisviikonlopuksi heidän hoitoonsa - missä se isä silloin on?), puhumattakaan siitä, että tunnetasolla ottaisi jotain vastuuta perheenjäsenten sitouttamisesta toisiinsa vaan olettaa, että äitipuolen ja lasten suhde on heidän oma asiansa. Ei ole, vaan isä voisi halutessaan auttaa ja tukea kumpaakin osapuolta! Hän voisi auttaa sellaisten tilanteiden ohi, joissa toisilleen ventovieraat lapsi ja äitipuoli yrittävät pyristellä tutuiksi ja pahimmassa tapauksessa molemmat rassaavat toistensa hermoja. On hyvä lähtökohta suhteelle, että lapsi ja äitipuoli ovat molemmat isän läheisiä ja rakkaita. Siitä ei tarvitse syntyä kilpailuasetelmaa, vaan molempien kanssa avoimesti puhumalla ja poissaolevia osapuolia kehumalla ja läsnäolevia kuuntelemalla todella voisi rakentaa siltoja.



On ihan turhaa tämä, että naiset haukkuvat vain toisiaan, kun syyllisiä löytyy myös muualta. Miksi emme vaadi miehiltä perheessä läheskään yhtä paljon kuin naisilta?



t. eräs aiemmin ketjuun kirjoittanut äitipuoli, jonka kuvio miehen ja miehen lapsen kanssa on hyvä, kiitos tunneälyään käyttävän miehen!

Vierailija

ei ainakaan nykyään enää. Alkuun viisi vuotta sitten tahtoi välillä kiukuttaa kun tein vuorotyötä ja asuttiin 27 neliön yksiössä. Olen nimittäin aina ollut aamu-uninen, varsinkin iltavuoron (klo 24 saakka) jälkeen, ja harva lapsi on. Silloinkin yritin olla sitä lapsille näyttämättä, minun vuorolistani ei ollut heidän syynsä. Nykyään olen iloinen kun isommat lapset meille tulevat. Meillä on tietyt säännöt jotka he hyvin tietävät ja minä liehun huolettomasti vaikka koko päivän kylpytakissa jos siltä tuntuu. Lapset myös tulevat meille mielellään, välillä tehdään jotain erikoista, mutta ei läheskään aina. Isommat lapset tykkäävät pienestä siskostaan, puolikkaista ei meidän perheessä koskaan puhuta, sisarus mikä sisarus.



Lasten äidin kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä ja hyvä niin. Jos on isoja kriisejä niin niistä jutellaan ja sovitaan toimintalinjat. Ettei vaan käy niin että kotona näin ja meillä toisin. Mikä olisi lasten kannalta huono juttu, johdonmukaisuus pitää säilyttää.



Niille jotka moittivat äitipuolia ties mistä, suosittelen hiukan kokemuksen hankkimista ennen kritiikkiä. Tällaisessa tilanteessa joutuu joustamaan, tinkimään omasta mukavuudestaan ja opettelemaan rakastamaan muitakin kuin omaa lihaa ja verta olevia. Ja minä voin kaikkien näiden vuosien jälkeen sanoa rehellisesti rakastavani näitä lapsipuoliani, ja jos meille tulisi mieheni kanssa ero niin ikävä olisi kova.



Yritetään jooko me aikuiset ihmiset tehdä myös uusperheiden lasten elämästä kivaa. Ei sääliä, jota joku täällä jo tarjosi, vaan aikuisten yhteistyötä. Ja vaikkei se trendikästä olekaan, vähän epäitsekkyyttä.

Vierailija

Aikuisten tekemisten seurauksena joutuvat kärsimään. Siksi itse pyrin kasvattamaan ja rakastamaan kaikkia lapsia samalla tavalla. Toivon vaan että kasvavat ehjiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi! Ei ole lasten vika ettei isä enää asu saman katon alla vakituisesti mutta ei siitä lasten saa kuitenkaan kärsiä enempää! Heillä on muutenkin paha olla asiasta ja mitähän pienissä mielissään ajattelevatkaan.. Joten toivon kaikille voimia kasvattaa ja rakastaa muitakin kuin biologisia lapsiaan ja pitää heitä ominaan! :o)

Vierailija

yksikään teistä ei ole esikoiseni isän vaimo. Sääliksi käy lapsia siinä. Kuinka voi äiti olla noin kylmä, julma ja itsekeskeinen? Samaa mieltä olen minäkin, että olisi kannattanut miettiä tarkemmin miesvalintaa, jos on noin kykenemätön empatiaan. Ei siinä asiassa ole sinulle mitään, se on lapsen ja isän välistä aikaa. Jos lapsi sälytetään sinun hartioillesi, niin edelleen...oma miesvalinta...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat