Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suosikkilapsenlapset ...

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (380)

Vierailija

ja tieteellisesti osoitettu (en muista miten), että isovanhemmilla ja varsinkin isoäideillä

Lainaus:

yleensä, normaalisti

on läheisemmät suhteet tyttäriensä kuin poikiensa lapsiin. Yleensä tätä perustellaan sillä, että isovanhemmat voivat olla varmoja vain tyttäriensä lasten geneettisestä sukulaissuhteesta heihin itseensä, joten näihin lapsenlapsiin on ikäänkuin varmempaa panostaa. Pojanlapset voivat periaatteessa ollakin jonkun muun miehen lapsia.



Mutta minusta noin ihan muutenkin ei ole ihme eikä mikään, jos tyttärien lapset muodostuvat läheisimmiksi. Jos nyt ihan jo lähipiiriänikin ajattelee, niin eivät odottavat naiset juttele raskauksistaan ja vauvajutuista samalla tavalla anoppiensa kanssa kuin äitiensä, vaikka välit olisivatkin hyvät, mikä on minusta ihan luonnollistakin. Naisen äidillä on yleensä luonnostaan jo läheisemmät välit tähän odottavaan/synnyttävään/ pikkulapsen äitiin kuin anopilla. Väittäisin, että tämä on se ratkaiseva asia, minkä vuoksi suhde tyttärenlapsiin muodostuu usein läheisemmäksi.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Anoppini mielestä tyttäriensälapset ovat niitä osaavia ja taitavia. Samoin mieheni ensimmäisestä suhteesta oleva lapsi. Minun ja mieheni yhteinen lapsi ei ole mitään :( Saatikka lapsi minun entisestä suhteestani (jonka jotenkin jaksan ymmärtää kun ei sukulainen...)



Soittaa minulle ja kyselee mieheni aikaisemmasta suhteesta olevasta lapsesta, yhteisestämme ei kysy mitään. Joskus yritän itse kertoa kuulumisia myös hänestä, mutta joko puhuu päälle muuta tai kuuntelee hetken ja vaihtaa aihetta. Viime viikolla lähtiessämme lasten serkun synttäreiltä, huuteli serkut tulemaan ovelle sanomaan hei x:lle (mieheni lapselle). Yhteinen ei siis ollut hein arvoinen (eikä tietenkään minun lapsenikaan). Nyt vielä jaksan, kun yhteinen pieni. Mutta olen miehelleni sanonut etten tulevaisuudessa tule näihin tilaisuuksiin yhteisen lapsemme kanssa, kun hän vanhempi. En halua pahoittaa hänen mieltään mummon käytöksestä.



Mieheni on asiasta äidilleen puhunut, ei koe toimivansa niin... Joten mitään ei taida olla tehtävissä, harmittaa lapsemme puolesta ja tietysti miehenikin pahoittaa tälläisestä mielensä :(






Vierailija

Mummoni, siis äitini äiti, suosi selvästi isosiskoani kaikessa. Ajan myötä huomasin sen itsekin. En ole enää kovinkaan läheinen mummoni kanssa. " Itkeskelee" nyt miksi tullaan niin harvoin käymään, minä, mieheni ja vauvamme. Miettisi mitä itse on puuhastellut aiemmin, minkäköhän takia en siellä kovin usein viitsi ravata.

Aina se myös mollaa terveydenhuoltoa (olen terkkari) ja mutisee että naisista ei ole mihinkään (ei kelpaa lääkäriksi, ei mikskään muuksikaan ja sodassakin Lotat olivat vaan kenttäpatjoina).

Pahinta oli myös se että vauvamme kastetilaisuuden jälkeen hän oli vielä siskolleni vauvamme nimestä kommentoinut pahasti. Vielä vähemmän kiinnostaa sitä eukkoa käydä katsomassa.

Vierailija

Hoh hoijaa, tultiin eilen mummolareissulta ja kyllä oli taas mitta täynnä kotiinlähteissä. Mummolla on suosikkilapsenlapset ja ovat tietysti suosikkityttären lapset. Jo sekin riittäisi, että saa jatkuvasti kuulla, miten taitava ja kaikkea muuta superihmeellistä oma tytär on, mutta vielä pitää kuulla ja nähdä lastenlastenkin erinomaisuus. Eikä mieskään tietysti saa suutaan auki. Harmittaa vaan, että omien lasten kasvaessa hekin huomaavat suosimisen. Onko muilla perheillä tällaista suosimista ja miten olette asian hoitaneet? Aikuiset jotenkin se yrittävät nieleskellä, mutta mitä sanoa pienille lapsille? Ja miten siihen tyhmään mummoon voi vaikuttaa ??!!??????

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


ja tieteellisesti osoitettu (en muista miten), että isovanhemmilla ja varsinkin isoäideillä

Lainaus:

yleensä, normaalisti

on läheisemmät suhteet tyttäriensä kuin poikiensa lapsiin. Yleensä tätä perustellaan sillä, että isovanhemmat voivat olla varmoja vain tyttäriensä lasten geneettisestä sukulaissuhteesta heihin itseensä, joten näihin lapsenlapsiin on ikäänkuin varmempaa panostaa. Pojanlapset voivat periaatteessa ollakin jonkun muun miehen lapsia.



Mutta minusta noin ihan muutenkin ei ole ihme eikä mikään, jos tyttärien lapset muodostuvat läheisimmiksi. Jos nyt ihan jo lähipiiriänikin ajattelee, niin eivät odottavat naiset juttele raskauksistaan ja vauvajutuista samalla tavalla anoppiensa kanssa kuin äitiensä, vaikka välit olisivatkin hyvät, mikä on minusta ihan luonnollistakin. Naisen äidillä on yleensä luonnostaan jo läheisemmät välit tähän odottavaan/synnyttävään/ pikkulapsen äitiin kuin anopilla. Väittäisin, että tämä on se ratkaiseva asia, minkä vuoksi suhde tyttärenlapsiin muodostuu usein läheisemmäksi.

Vierailija

Ihan kuin meillä. Mamma aina syötti herkkkuja serkkupojalle ja tosiaan pullan päälle voita. :-) Yläasteella poika sai mopon kun ei jaksanut liikuttaa persaustaan ilman moottorin apua. Nyt on läski ja mulla on vyötärö!

Vierailija

Ehkä se johtuu siitäkin että äidit sekaantuvat enempi tyttäriensä perheiden elämään muutenkin. Mua henk.koht. ei haittaisi, mutta meillä isommat lapset alkavat jo itse huomata kun mummo vouhkaa koko ajan serkkujen kanssa kanssa ja itse ovat kuin ilmaa mummon ja ukin edessä. No, onneksi on ne omat vanhemmat jotka paapoo meidän lapsia, toistaiseksi vielä ainoita lapsenlapsiaan ;)

Vierailija

Vaikka molemmilla isovanhemmilla on jo aikamoinen määrä lastenlapsia, niin jokainen saa ihan yhtä paljon huomiota.



Sen sijaan lasten isomummo (mieheni mummo) syrjii meidän kolmatta lasta siksi, että hän syntyi isomummon kiellosta huolimatta!



isomummo tosiaan sanoi toisen lapsen syntymän jälkeen, että katsokaa, että kolmatta ei sitten enää tule (näin ihan sanatarkasti). No, kun kolmas oli tuloillaan, ajattelimme, että isomummo ei vaivaudu tulemaan katsomaan lasta ja pitää välejä etäisinä ja siinä se. Mutta ehei, isomummon oli saatava vielä sanoa, että olimme nyt toimineet vastoin suvun vanhimman mahtikäskyä ja hän ratkaisi asian niin, ettei ollut missään tekemisissä kolmannen lapsemme kanssa.



Viime kesänä yksissä suurissa sukujuhlissa tämä mummo alkoi sitten mainostaa suureen ääneen (ei kyllä sopinut ko. tilaisuuteen) että hänpä on tehnyt testamenttinsa ja meidän kolmas lapsi ei sitten tule saamaan yhtään mitään.(meidän lapset siis 14v, 11v ja 8v). Tällöin meidän esikoinen sitten pamautti isomummolle päin naamaa, että " voit kyllä pyyhkiä meidät muutkin siitä testamentistas, koska me kolme ollaan sisaruksia, ja jos et ymmärrä sitä, niin hyvää loppuelämää vaan itteksesi"



En ole varmaan koskaan ollut niin ylpeä tyttärestäni ja mieskin kääntyi poispäin hymyillen tyytväisenä. Kukaan ei mennyt lohduttamaan isomummoa, vaan appiukko totesi (hän on siis appiukon äiti) että muorin kyyti kotia lähteekin jo nyt ja meni nostamaan äitinsä ylös tuolista ja vei autoon.



Sen jälkeen ei ole isomummoa näkynyt. Ei edes tämän kesän lasten serkun rippijuhlissa, koska rippilapsi ei halunnut isomummoa sinne, jos meieän esikoinen olisi jättänyt sen takia tulematta (ovat tosi läheisiä keskenään).



Ei vanhoilta ihmisiltä tarvitse sietää mitä tahansa vain siksi, että sattuvat olemaan vanhoja.

Vierailija

Meillä on viisi lasta ja miehen veljellä yksi. Mieheni vanhemmat ja veli perheineen asuvat samassa kaupungissa monen sadan kilometrin päässä meistä. Tietenkin tämä etäisyys vaikuttaa asiaan, mutta on tosi kurja katsoa esim. lapsen synttärikuvia, joissa mummo ja pappa ovat synttäreillä lahjoineen, kun ne ei koskaan lähetä meidän lapsille edes korttia. Eivät muutenkaan kysy koskaan, mitä lapsille kuuluu,mutta muistavat kertoa, miten ihana kullannuppu mieheni veljen lapsi on, ja miten hän on aina melkein joka päivä hoidossa heillä. Meillä ovat käyneet viimeksi viisi vuotta sitten, eivätkä tule, vaikka kuinka ollaan pyydetty. Meidän pitäisi aina matkustaa sinne kuuntelemaan kehuja heidän kullannupustaan. Eivät ole tulleet edes kuin yhden lapsen ristiäisiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat