Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kehitysvamma varma mutta aste puuttuu,keskeyttääkö raskaus

Vierailija

vai jatkaako,olimme ultrassa ja labrakokeissa sekä lapsivesipunktiossa ja alustavat tulokset näyttävät että lapsellamme on kehitysvamma jotain häikkää aivokuoren alapuolella/sisäpuolella,eivät osaa sanoa vammaisuuden astetta joko lievä tai todella vaikea vammainen........odotamme lisälausuntoja viikkoja 17+2.........olen puhunut psykologin ja sosiaaliviranomaisten kanssa mutta lopullinen päätös on meidän,,,,,,,,onko muita vanhempia jotka samassa tilanteessa olleita ,haave terveestä pikkukakkosesta

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija

Kun tilanne on kerraan tiedossa, vaadi hyvä tukiverkosto- se on sekä sinun että lapsesi etu. Toivottavasti lapsen isä, perheesi, ystäväsi tukevat sinua. Kirjallisuus, lääkärien neuvot, Kehitysvammaliiiton tuki ovat sellaisia, joita suosittelen jo enne ,lapsen syntymää. Lapsen jo synnyttyä vertaistuki on parasta tukea- sitä saa liittojen kautta.



Omalla lapsellani on neurologisia ongelmia ja vauva-aika oli tosi haastavaa- eli lepää, lepää, lepää...odotusaikana se on vielä mahdollista.



Olisin itse kaivannnut asiantuntijoilta tietoa enemmän lapsen syntymän jälkeen. Yllätyksekseni olen itse joutunut lohduttamaan ja rauhoittelemaan kummeja ja sukulaisia. Jokatapauksessa yksin ei saa jäädä.



Ikävää, mutta terveydenhoidossakin olen oppinut " huutamaan" - silloin tukea tulee ja nopeammin, hoitotakuista ym. huolimatta. Vaadi tukea- sopeutumisvalmennuskurssja ym. Monenlainen tuki kuuluu sinulle, lapsellesi ja perheellesi.





T: Adalmiina

Vierailija

Sivustaseuraajien on niin kovin helppo tuomita, mutta koskaan ei voi tietää, miten toimisi, jos tilanne osuisi omalle kohdalle. Näin se vain menee. Näitä keskusteluja sävyttää usein surullinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus.



Nämä ovat ratkaisuja, joita kukaan ei taatusti tee hätiköiden, joten ulkopuoliset pitäkööt kommenttinsa ominaan.

Vierailija

Koska tuo tuottavuus-ajattelu on aika syvältä, oikeasti - vaikka puhuttaisiinkin pelkästään fyysisesti ynnä älyllisesti terveistä

Vierailija

Pointtini on se, että jokaisen pitäisi kyetä tekemään töitä tässä yhteiskunnassa - edes jossakin vaiheessa. Koko ikänsä laitoksissa olevat vammaiset tulevat pirun kalliiksi. Ja turha ulista tupakoitsijoista, juopoista ym. Useammat edellämainitut kumminkin tekevät töitä elämänsä aikana.

Vanhuksetkin tulevat toki kalliiksi, mutta hekin ovat työllään eläkkeensä, hoitonsa ym. ansainneet.

Lapsetkin tulevat kalliiksi, mutta he taas ovat tulevaisuuden työvoimaa.

Tunnen erittäin hyvin erään liikuntavammaisen (joka tosin vammautui vasta syntyessään), joka käy työssä ja elää muutenkin ihan normaalisti.

Vierailija

Olen monesti itkujani itkenyt ja mieheni kanssa olemme syvässä kriisissä asian suhteen.

Meillä on myös kaksi tervettä lasta, mutta he jäävät pakostakin vähemmälle huomiolle, kun on JATKUVASTI pidettävä toista silmällä. Onneksi meillä on ihana tukiperhe, minne lapsi pääsee 1-2krt/kk viikonlopuksi. Ja hyvä tukiverkosto toimii myös. Olemme päässeet muu perhe myös matkustamaan keskenämme, jne.

Mutta on helvetin rankkaa. Elämämme olisi täysin toisenlaista jos tätä vammaista, joskin niin kovin rakasta lasta, ei olisi. Harrastaisin enemmän, olisin sosiaalisempi, todennäköisesti perheemmekin olisi onnellisempi ja seesteisempi.

Kuulostaa varmasti julmalta, mutta olen jopa kehoittanut ystäväperhettä aborttiin, jos vammaisuus näkyy ultrassa. Mieheni kanssa olisimme päätyneet aborttiin jos vamma olisi ollut ennalta arvattavaissa.

Olemme päättäneet, että vammainen lapsemme " muutta pois kotoa" normaalisti kuten muutkin nuoret, n.17-vuotiaana. Eli tulee joskus viikonloppuisin kotiin, jne. mutta pääsääntöisesti asuu muualla. Missä? Emme ole vielä päättäneet, siihen on joitakin vuosia vielä aikaa.



HARKITSE KAIKKIA VAIHTOEHTOJA!

Vierailija

olen itse ollut työssä vaikeasti kehitysvammaiseten éttä lievästi kehitysvammaisten kanssa. lievästi kehitysvammaiset ovat aivan valtavan ihania ja suloisia, joiden kanssa on ollut ilo työskennellä, ja joita ei voi olla rakastamatta. Vaikeasti kehitysvammaisten klasten kanssa, on näky karmaiseva, ja itselläni on tullut sellainen olo että he vain kärsivät...

Tilnne on varmasti hankala ja raastava, päätöksen teko vaikeaa.

Omalla kohdallani en ottaisi sitä riskiä että jos on mahd että lapsi vaikeasti kehitysvammainen, joten tekisin abortin. mutta mahdollisuus että vain lievästi...

Mitä ikinä päätättekin niin muista etä päätös on omanne ja jos päätytte aborttiin ei kukaan teitä siintä tuomitse.

Voimia!

Vierailija

ja varmasti katuisin sitä ja tuntisin syyllisyyttä, mutta haluan terveet lapset.. Olen itsekäs, enkä haluaisi kehitysvammaista lasta..

Vierailija


joka provoilee aina tuolla samalla surkealla kirjoitustyylillä. Tähän mennessä teillä on kymmeniä vammaisia lapsia, raskauden keskeytyksiä, olet teiniäidin vanhempi/anoppi, miehesi on kadonnut ja pettänyt sinua ja olet saanut syöpädiagnoosin.... mitä vielä?



Mutta jos joku oikeasti tuossa tilanteessa oleva kysyisi, niin sanoisin että vaikka sairaat ja vammaiset lapset ovat ihania ja valoisia ja suloisia ja arvokkaita ihmisiä, kannattaa ihan helvetin tarkkaan miettiä, että pystyykö antamaan sille lapsella ja muille lapsilleen terveen ja tasapainoisen elämän. Koska sairaan/vammaisen lapsen kanssa eläminen voi vaatia ihan helvetin paljon. Been there, done that.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat