Tyhmä kysymys vauvan päiväunista...

Vierailija

Eli, pitääkö vauva siis opettaa vähentämään päiväunikertoja, vai väheneekö ne itsestään iän myötä?

Oli niin tyhmä kysymys, etten kehdannut sitä kirjautuneena Vauvat-osiosta kysellä ;)

Kommentit (13)

Vierailija

vauva itse säätelee päiväuniaan eikä niinkään tarvitse niihin juurikaan vaikuttaa, mutta meillä ainakin kaksistä päikkäreistä yksiin siirtyminen on ollut pulmallista kun ne kahdet on liikaa mutta yhdet liian vähän kun ei kerralla nuku tarpeeksi. Mutta uskon että tämäkin on ohi menevä kausi ja kohta alkaa tottumaan siihen että nukkuu ne yhdet vähän pidemmät unet.

Vierailija

Meilläkin on juuri tämä vaihe menossa 10kk ikäisen kanssa. Minkä ikäinen lapsi teillä on?



Vierailija:

Lainaus:


vauva itse säätelee päiväuniaan eikä niinkään tarvitse niihin juurikaan vaikuttaa, mutta meillä ainakin kaksistä päikkäreistä yksiin siirtyminen on ollut pulmallista kun ne kahdet on liikaa mutta yhdet liian vähän kun ei kerralla nuku tarpeeksi. Mutta uskon että tämäkin on ohi menevä kausi ja kohta alkaa tottumaan siihen että nukkuu ne yhdet vähän pidemmät unet.




Vierailija

Olen aina ihmetellyt, kun äidit niin kutsutusti nukuttavat lapsiaan. Onko päiväuniaika tekosyy työntää lapsi pois silmistä ja -niin ikävääkin kuin se onkin - sydämestä.

Lapsen elämä on nukahtamisen ja valveillaolemisen syklejä. Lapsi tarvitsee äidin läheisyyttä myös torkkuessaan. Kun pidät lasta rinnalla koko ajan, lapsi saa itse valita turvallisessa ympäristössä, nukkuako vai ei.



Tämä viisaus oli esiäideillämme, mutta nykyisin äideillä (tai oikeamminkin " äideillä" ) on kiire irrottaa lapset itsestään. Tätä hylkäämistä nimitetään sivistyneesti päiväuniksi. Todellisuudessa päiväunet ovat pieni hylkäämiskokemus. Kysyn teiltä: oletteko te nyt sellaisia ihmisiä, jotka ansaitsevat äidin arvonimen?



ArmiSamulin äippä

Vierailija

Hän kerää silloin voimia, että jaksaa kasvaa.



Minä nukutan 7kk vauvaani päivällä silloin kun väsynyt, unet vaihtelee kovasti, mutta ruuat yritän pitää rytmissä että on jotain säännöllisyyttä.

Vauva nukkuu silloin kun on väsynyt, en katso kelloa, siksi kai on yleensä niin hyväntuullinen, paitsi nyt kun on kipeenä.

Minusta ei ole mitään järkeä pitää vauvaa väkisin hereillä, jos on väsynyt, koska ei ole päiväunien aika.



Kyllä vauva itse säätelee uni rytmiä.

Vauvani on vuorokaudessa valveilla noin 7 tuntia, mutta lääkäri sano et se on ihan normaalia.



Minä en ymmärrä unikoulua, eiköhän vauva itse tiedä milloin on väsynyt tai hereillä..Meillä alettiin nukku 12h yöunia 4kk ikäisenä ihan itsestään..



Sinä joka kirjoitit et kahdet päikkärit on liikaa, mitä tarkoitit miten voi olla liikaa?

Toivottavasti et kuulu tähän ryhmään joka ei anna lapsen nukkua päiväunia koska ei nuku sit yöllä....?

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Olen aina ihmetellyt, kun äidit niin kutsutusti nukuttavat lapsiaan. Onko päiväuniaika tekosyy työntää lapsi pois silmistä ja -niin ikävääkin kuin se onkin - sydämestä.

Lapsen elämä on nukahtamisen ja valveillaolemisen syklejä. Lapsi tarvitsee äidin läheisyyttä myös torkkuessaan. Kun pidät lasta rinnalla koko ajan, lapsi saa itse valita turvallisessa ympäristössä, nukkuako vai ei.



Tämä viisaus oli esiäideillämme, mutta nykyisin äideillä (tai oikeamminkin " äideillä" ) on kiire irrottaa lapset itsestään. Tätä hylkäämistä nimitetään sivistyneesti päiväuniksi. Todellisuudessa päiväunet ovat pieni hylkäämiskokemus. Kysyn teiltä: oletteko te nyt sellaisia ihmisiä, jotka ansaitsevat äidin arvonimen?



ArmiSamulin äippä




Vierailija

Lapsi kaipaa kantamista ja läheisyyttä. Äidin tehtävä on olla läsnä lapselleen, herkkänä, valppaana vastaamaan lapsen itkuun. Mikä voi mennä lapsen edelle. Tämä asia pöyristyttää! Onko tämä nyt sitä kaikki-mulle-heti-nyt-mentaliteettia?



ArmiSamulin äippä

Vierailija

Ei siis asia sinänsä, mutta tää ihme mahtipontinen tyyli. Provo? Jaa että päiväunet pieni hylkäämiskokemus? Mun vauva herää päikkäreiltä hymyillen...:o.



Vierailija:

Lainaus:


Lapsi kaipaa kantamista ja läheisyyttä. Äidin tehtävä on olla läsnä lapselleen, herkkänä, valppaana vastaamaan lapsen itkuun. Mikä voi mennä lapsen edelle. Tämä asia pöyristyttää! Onko tämä nyt sitä kaikki-mulle-heti-nyt-mentaliteettia?



ArmiSamulin äippä




Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Lapsi kaipaa kantamista ja läheisyyttä. Äidin tehtävä on olla läsnä lapselleen, herkkänä, valppaana vastaamaan lapsen itkuun. Mikä voi mennä lapsen edelle. Tämä asia pöyristyttää! Onko tämä nyt sitä kaikki-mulle-heti-nyt-mentaliteettia?



ArmiSamulin äippä




Koska ajattelit lopettaa vauvan sylissäpitämisen? Yksivuotiaana? Viisivuotiaana? Kun hän muuttaa pois kotoa (jos muuttaa)? Entä jos vauvalla on isompia sisaruksia? Kuka ne hoitaa, joa äiti on vuorokaudet ympäriinsä valppaana vastaamaan lapsen itkuun? Entä jos äiti haluaa vaikka käydä suihkussa tai vessassa (olen kuullut kerrottavan sellaisistakin äideistä)?

Vierailija

Korostan edelleen, että lapsen paikka on vain ja ainoastaan äidin läheisyydessä. Äidin tarpeet eivät mene lapsen tarpeiden edelle. Kantoliinoja voi olla useampi: yksi lonkalla, yksi selässä, pienin vauva sammakkoasennossa rinnalla.



ArmiSamulin äippä

Vierailija

meillä on tuo kaksista päiväunista yksiin siirtyminen hoidettu seuraavasti: ensimmäisiä päiväunia on viivytetty jonkin verran ja huolehdittu siitä, että lapsi saa nukkua mahdollisimman pitkään ja rauhassa. Jos lapsi on tottunut nukkumaan sisällä, on huolehdittu siitä, että päiväuniaikaan ollaan kotona ja kaikki on rauhallista. Jos vauva on tottunut nukkumaan ulkona, sitten ulkoillaan, oli sää mikä tahansa. Toisten päiväunien aikaan tehdään sitten jotain sellaista, josta lapsi pitää. Ei lähdetä kävelylle (siis rattaissa) tai autoajelulle, jos vauva aina nukahtaa rattaisiin tai autoon. Sen sijaan leikitään ja lauletaan tai tehdään mitä tahansa, että lapsi pysyy virkeänä. Yöunille mennään sitten tavallista aiemmin. Siirtymävaiheessa joka toinen tai kolmas päivä (jos vauva on kamalan väsynyt) annetaan vauvan nukkua toisten päiväunien aikaan pienet torkut vaikka sylissä (kantoliinassa ;D) tai autossa. Mutta ei missään tapauksessa pitkiä unia. Meillä kaikki lapset ovat nukkuneet autossa, mutta heränneet välittömästi, kun auto pysähtyy. Autoajeluita oli siis helppo käyttää pikatorkkujen ottamisessa.



Ja vaikka me näin härskisti olemme manipuloineet herkässä iässä (10 kk- 1,2 v, lapsesta riippuen) näitä lapsiparkojamme, ihan kunnollisia ihmisiä noista on tuntunut tulleen. Yhtä lapsista jouduimme unikouluttamaankin :P





Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat