sfinkter-ruptuurasta kokemuksia?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko kenenkään muun kohdalle sattunut tätä ikävää asiaa? Olisi kiva kuulla miten ootte parantuneet ja miten synnytyksen jälkeinen elämä sujui? Eli mulle kävi IV asteen repeämä eli sfinkterruptuura.

Sivut

Kommentit (117)

Vierailija

Minulla ponnistusasentoina käytettiin kaikkea mahdollista, nimittäin 2,5 tuntiin mahtuu... olen aika lailla ratsastanut (en tosin synnytyksen jälkeen mutta se ei johdu repeämästä) ja kätilön / lääkärin mukaan juuri aktiivinen ratsastus vahvistaa lantionpohjaa niin paljon että eka synnytys saattaa kestää tosi pitkään (siis ponnistus).



Jakkaralla aloiteltiin, ensin 1/2h jonka jälkeen ihan yhteistuumin todettin ettei tule mitään (vei aika lailla voimia). Lopullinen asento oli se perinteinen, ehkä siinä sai kuitenkin sitä ponnistusta suunnattua parhaiten. Kätilö kyllä oli sitä mieltä että ponnistusasennolla ei olisi ollut merkitystä, mutta itse tunsin kyllä koko ajan sen venymisen nimenomaan välilihan alueella ja peräaukossa, jonne suuntaan se repeämä sitten tuli. Koska ponnistus kesti jo niin pitkään, lääkäri oli paikalla ja lopulta auttoi painamalla mahan päältä (ei tarvittu niin imukuppia). Sattui ihan älyttömästi joka pani kyllä ponnsitamaan vielä kaksin verroin enemmän. Lääkäri vakuutti ettei vaikuttanut repeämän syntyyn koska tuli niin hitaasti joka tapauksessa, en sitten tiedä.



Itselläkin tuntuu uuden synnytyksen mietinnässä nimenomaan siltä, että vaikka sanottaisiin ettei estettä alatiesynnytykselle ole niin en voisi ponnistusvaiheessa keskittyä. Koko ajan vain pelkäisi sitä repeämistä eikä pystyisi ponnistamaan. Luulen että tuo henkinen puoli onkin se joka minulla on paljon " pahempi" ja en usko että pääsen kokonaan siitä yli, siis pelosta. Se ainoa lääkäri joka minulle totesi että estää alatiesynnytyksen, totesi myös settä " on sitä leikattu paljon heppoisemmillakin perusteluilla" . Niinpä.

Vierailija

Nostan, koska olisi mukava kuulla, mitä Floferille kuuluu. Jäit mieleeni, kun vuodatin täällä omaa tarinaani aikoinaan. Muistan kun kirjoittelimme täällä, että pohdit sektiota ja alatiesynnytystä vaihtoehtoina. Itsellenihän tuo sektio oli suurin kammotus, sinä muistaakseni taisit kallistua enemmän sektion kannalle, mutta olit harmissasi/pettynyt siitä, ettet enää voi alakautta synnyttää. Olisi mukava kuulla, mitä sinulle kuuluu nyt? Muistakin nikeistä niiltä ajoilta olisi kiva kuulla, mutta jostain syystä vain yksi nikki on jäänyt mieleeni.

Vierailija

hulika-likka:

[quote]






Näköjään kaikki ovat saaneet kielteisen päätöksen: laitetaankohan naisia (ja luonnollista tapahtumaa kuten synnytys) näin halvalla? Selvästikin teille on koitunut selvää kärsimystä!! Mitenköhän asiaan voisi saada korjausta?



(Kirjoittelin tähän ketjuun jo tuolloin ketjun alkuaikoina sekä muutama sivu takaperin). Itsehän siis taistelin oikeuksistani lähes viimeiseen asti, mutta kun seuraava etappi olisi ollut käräjöinti niin lopetin. En uskaltanut ottaa riskiä, että häviäisin jutun ja joutuisin itse maksumieheksi.



Minulle sanottiin potilasvirhekannetta tehdessäni, että mikään ei ole niin vaarallista kuin synnyttäminen ja siksi niissä tapahtuneista " onnettomuuksista" on vaikea saada korvauksia. -Kuulemma jo pelkkä kuolemanriski on synnytyksessä niin suuri, ettei " pikkurepeämät" ole juuri mitään potilasvahinkolautakunnan silmissä.



Itse joudun käyttämään lopun ikäni tenoja sekä syömään kalliita lääkkeitä virtsankarkailuun (auttavat jonkun verran), mutta edes korjausleikkaus ei tuo minun kohdalla parannusta. -Minullahan repesi koko virtsaputki. Tämä tapahtui esikoisen synnytyksessä ja kuopus syntyikin sektiolla, kuin myös tulee tapahtumaan kaikki mahdolliset tulevat synnytykset.



Voimia, siskot!

Vierailija

Mutta kerroppa tarkemmin tuosta repeämisestäsi; mikä siihen oli syynä, jouduttiinko operoimaan leikkaussalissa, tikkien määrä, menikö sulkijalihaksia poikki, pystytkä asioimaan vessassa normaalisti yms.

Vierailija

Ärsyttää kun alatiesynnytyksen riskeistä ei puhuta missään (ei neuvolassa, synnytysvalmennuksessa, pelkopolilla tai tiedotusvälineissä), sen sijaan sektion riskejä kyllä muistetaan korostaa. Samoin väitetään, että sektiosta toipuminen kestää kauan, eikä vauvaa pysty hoitamaan yms. Itselläni on yksi sektio takana ja siitä toivuin todella nopeasti, eikä jäänyt mitään pysyviä vammoja tai haittoja. Toinen sektio on edessä, molemmat ihan omasta toiveestani, mutta pelkopolin kauttahan ne on joutunut hankkimaan. Taidan tulostaa tämän viestiketjun todisteeksi mukaan pelkopolikäynnille :-)



Tsemppiä teille kaikille! Ehkäpä joku kaunis päivä tulevaisuudessa naiset saavat todellisten faktojen valossa päättää mihin rääkkiin oman ruumiinsa laittavat.

Vierailija

kuulla, että joku on saanut sektiopäätöksen Jorvista mukaansa helposti!

Itsellä nyt rv 29+0 ja tänään sain lähetteen pelkopolille neuvolasta. Toivottavasti kutsu tulee pian ja saan itsellenikin puhuttua sektion yhtä helposti...



Miten teillä on ympäristö suhtautunut siihen, että haluatte sektion seuraavaan synnytykseen repeämisen jälkeen? Oletteko ylipäätään puhuneet siitä, miten edellisessä synnytyksessä kävi?

Vierailija

Miten niihin tutkimuksiin pääsee missä olette käyneet? Ja missä niitä tehdään? Sairaalassa? Yks. gynel? Mulle ei edes kerrottu mistään mahdollisuudesta mennä näihin tutkimuksiin. Olin jälkitarkastuksessa sairaalassa äitiyspoliklinikalla...

Vierailija

Itsekin olen harrastanut ratsastusta kohta parikymmentä vuotta, viime vuodet tosin harvakseltaan. Nyt en ole ehtinyt ratsastella kun vauvan hoito ja opiskelut vievät niin paljon aikaa. Raskauden aikana en ratsastanut lainkaan, muuten vain hoitelin heppoja. Voisko olla että mulla tuo lantion pohjan lihaksisto on vuosien ratsastuksen myötä kehittynyt niin hyväksi ettei parin vuoden taukokaan vaikuta lihaksia löysyttävästi? Enpä tiedä... Eräs ystäväni tosin on synnyttänyt kolme lastaan ilman minkäänlaisia episiotomioita tai repeämiä ja hän on ratsastanut myös aktiivisesti useita vuosia.

Vierailija

Luin kaikki kirjoitukset ja kyllä meitä kohtalotovereita tosiaan on monta. Tekis mieli kommentoida kaikille jotakin, mutta kun en enää muista kaikkien nikkejä. Ja tekis mieli tavata teidät kaikki juuri nyt tällä samalla hetkellä! Ihan oikeasti.



Mua itkettää juuri nyt ja kerron miksi... kun olin tänään neuvolassa, rv 30 menossa ja siellä odottelin neuvolääkäriä... luulin, että vain pieniä paukkuja tuli takapuolesta, mutta mennessä pissanäytettä antamaan...housut kakassa. Tämä on niin inhottavaa, noloa ja vaikeaa, että tähänkin tätä tarinaa on vaikea kirjoittaa. Arvatkaa voinko kenellekään kaverille soittaa kriisipuhelua aiheesta? Vessassa sitten heitin pikkarit pois ja terkkarille mennessä purskahdin itkuun ja kerroin koko jutun. Vielä ennen lääkärille menoa kävin suihkuttamassa takapuolen uudelleen, koska niinkuin Jensonillakin, minullakin reikä jää ulostamisen jälkeen vuotamaan. Ei oikein mukavaa ennen sisätutkimusta. Joka sanan kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Terkkari ja lääkäri olivat onneksi ihania. Ja mieskin soitti " tukipuhelun" kun tekstasin neuvolan jälkeen. Heinämami kirjoitti masennuksesta...tuttua on...



Minun tilanteeni pähkinänkuoressa: Synnytin keskikokoisen pojan 10/04 käynnistetyllä synnytyksellä. Sydänäänet alkoivat laskea ja vauva autettiin ulos imukupilla, lääkäri mukana, kätilö painoi vatsasta. Helposti tuli. Kun kätilön piti ommella, hän huomasi, että repeämä niin iso, että tarvitaan nukutus. Nukutuksessa ommeltiin 2 h. Repeämä täydellinen, sulkijalihakset, emätin ja peräsuoli ylöspäinkin.



Nykyään tilanne se, että löysä uloste karkaa, samoin ilma. Ulostamisen jälkeen, löysä tai kova, reikä siis jää vuotamaan. Jotain suojaa käytän aina. Ja varapikkarit pitäis olla aina mukana tämänpäiväisen varalta. Oon käynyt Jorvissa fysioterapiassa, mutta lantionpohjan lihasten vahvistaminen ei määräänsä enempää tätä asiaa ole auttanut. Meilahdessa käyty tutkimuksissa ja sieltä teksti " voi tarvittaessa ottaa myöhemmin yhteyttä uudestaan" . Nyt raskaana ollessa otin ja sieltä proktologi nyt muuttanut Peijakseen. Sinne tarkoitus sitten tämän SEKTIOlla syntyvän vauvelin jälkeen ottaa yhteyttä. En tiedä mitä asialle voidaan tehdä/tehdäänkö... Mutta toivottavasti jotain. Elän siinä uskossa, enkä haluais, että sitä uskoa viedään multa pois, joten odotan vaan toiveikkaana.



Töissä olen ollut, mutta kyllä sielläkin saisi heti mennä vessaan kun vähänkin tuntuu siltä, ja nyt raskaus on pahentanut asiaa. Vaikeaa on, kun meillä vessa niin keskeisellä paikalla, että mikään ääni sieltä ei jää kuulumatta. Ja kun takapuoli jää vuotamaan, siellä pitäisi käydä usein suihkuttamassa. Mulla on herkkä vatsa myös, niinkuin monella kirjoittaneella ja vatsa sekaisin usein. Raskausaikana vielä tulee syötyä kovin tiheään ja mitä mieli tekee. Imetyksen jälkeen alan kontrolloida syömistäni jos ei muu auta. Ei kai sieltä voi usein tullakaan mitään jos ei sinne laitakaan mitään.



Alussa tuntui siis, että tilanne korjaantuisi jotenkin, mutta mun tapauksessani niin ei tuu ilman jotain toimenpidettä käymään. Heinämami, tuota vähättelyä minäkin on tehnyt näihin päiviin asti ja myös siellä Meilahdessa oli vaikea kertoa tarkkaan tilanteesta kun sitä on vaikea tässäkin nimettömänä kertoa.



Hiivatulehduksistakin oon kansa saanut osani, kyllähän ne bakteerit tuolla alapäässä leviää joka paikkaan ja siteet hautoo.



Vähän paha mieli nyt...Ennenkin on sattunut esim. kaupassa tota housuihin tuloa, mutta sieltä sitten päässyt kotiin tai vessaan, nyt piti vielä ilman pikkareita mennä lääkärin vastaanotolle.



Kesäheinä, Joanna ja Jenson, jäitte nyt mieleeni erityisesti. Josandra, en koskaan silloin 3 v sitten ehtinyt meilata, sattui vielä muutama muu katastrofi samaan aikaa, mutta mielessä olet ollut.



Toivottavasti jaksoitte lukea ahdistumatta.

Vierailija

eli minulla repesi synnytyksessä koko virtsaputki (katetri oli paikoillaan ponnistusvaiheessa!). Nyt synnytyksestä on kulunut reilu vuosi ja en tarvitse enää niin usein tenoja. Sain lokakuussa lääkkeet, jotka estää virtsankarkailua ja ne ovatkin toimineet suht hyvin. -Kuukauden lääkkeet tosin maksaa 72 euroa ja kelalta ei saa korvauksia. Minullekin lääkäri (kirurgi, joka arvioi tilanteeni lokakuussa) väitti, että voi aivan mainiosti synnyttää alakautta. Mielelläni synnyttäisinkin, jos olisi 100% varmuus etten repeä enää uudestaan. Eli kai se on vaadittava sektiota (ovat vain tosi nihkeitä myöntämään sitä). Minulle voidaan yrittää tehdä korjausleikkausta joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan lapsiluku on täynnä (ja mistähän minä tietäisin sen, että milloinka se on täynnä?!). Edelleen alkoholia nauttiessa pidätyskyky häviää lähes kokonaan, joten baariin lähtö ei hirveästi innosta vaippakassin kanssa.

-Tein aikoinaan hoitovirhe ilmoituksen, joka tuli kielteisenä takaisin. Neuvoteltuani useiden ylilääkäreiden kanssa ja heidän tukemana tein valituksen hoitovirhelautakunnalle. Nyt sitten odotellaan 10kk, että mikä heidän päätös on.

p.s. Kaikesta huolimatta täällä kuumeillaan ja toivotaan uutta tulokasta!

Vierailija

Minulla siis tuntuisi olevan se kaikista huonoin tilanne eli korjausleikkaus ei tuottanut toivottua tulosta ja pidätyskyky todellakin melkein olematon.... Yksi mahdollisuus vielä on, gracilisplastia eli lihaksensiirtoleikkaus mutta siihen menoa yritän kuitenkin lykätä viimeiseen asti koska se on todella se viimeinen mitä voidaan tehdä.

Halusin oikeastaan kysellä mitä te muut joilla edelleen on heikkoutta pidätyskyvyssä teette? Oletteko edelleen hoitovapaalla vaiko työelämässä? Jos edelleen hoitovapaalla, kykenettekö palaamaan töihin? Jos ette kykene niin mitä meinaatte tehdä? Mulla kuopus täyttää ensi toukokuussa 3 ja se onkin sitten totuuden hetki. Tuloja ei sen jälkeen ole jos nyt potilasvahinkolautakunta ei sitten yllätä ja myönnä ansionmenetyskorvauksia. Mulla on siis jo todettu potilasvahinko kun repeämät huomattiin vasta 9 kk:tta synnytyksestä. Ja tiedoksi kohtalotoverille Jkylään ( jos tätä luet ), vastaan kyllä sähköpostiisi kunhan nyt ensin saan sen viimeisimmän päätöksen lautakunnasta. Se on jo myöhässä kuukauden verran, toivottavasti hyvä merkki!!! :-)

Vierailija

Synnytys oli nopea ja poika iso. Pojan synnyttyä kun kysyin leikattiinko välilhaa, oli kätilön vastaus ei, mutta hän tikkaa pari pikkunaarmua. Kun hän rupesi tarkistamaan paikkoaja, hän totesi että täällä onkin iso repeämä (jota siis ei huomattu synnytyksen aikana) ja kutsui lääkärin paikalle. Olin revennyt suoraan taaksepäin niin että sfinkterit olivat totaalisesti poikki. Leikkaussaliin ilmoitettiin heti ja pääsin sinne vielä samana päivänä korjausleikkaukseen, joka tehtiin selkäydinpuudutuksessa. Ehdin onneksi saada synnytyksessä epiduraalin kun se alkoi hitaasti mutta etenikin sitten tosi nopeasti (onneksi epiduraali ei vaikuttanut ihan kunnolla kun aloin ponnistaa vain puoli tuntia sen laitosta), joten repeämä ei tuntunut. Ensimmäisen päivän sain kipulääkettä suoraan suoneen ja olin katetroitu. Toisena päivänä sain kipulääkettä tarvittaessa ja pääsin katetrista. Pidätyskykyni oli kohtuullisen hyvä heti alusta alkaen. Nyt synnytyksestä on 3 kk ja kaikki toimii niin kuin pitää ja repeämää ei edes huomaa.



Säikähdin itse melkoisesti kun repeämästä kerrottiin. Kuvittelin jo mielessäni vaipat loppuiäksi. Syytä repeämälle ei ole todettu. On kuulemma aika harvinaista toissynnyttäjälle. Ihmettelin miksi välilihaa ei leikattu kun esikoisen kohdalla sitä leikattiin aika reilusti. Kätilö sanoi että pojan syntyessä mikään ei näyttänyt repeämän ja siksi epparia ei tehty. Ponnistusvaiheessa vauvaa avitti ulos kätilöopiskelija. En ole varma, mutta luulen että äkillinen repeämä tuli siitä että kätilö ei auttanut isoa (4385 g 54 cm) vauvaa kunnolla ulos. Onneksi tilanteeni hoidettiin heti hyvin ja se on korjautunut kunnolla, joten syitä ei sen suuremmin tarvitse miettiä.

Vierailija

Synnytyksestä nyt kohta 10 viikkoa. Vauva on IHANA kultamuru, mutta äiti kyllä vammatui loppuiäkseen, näin koen sen.



Ihan hyvin on mennyt nyt pitkän aikaa, mutta kun olin n.1-2 viikkoa tekemättä lantionpohjanlihaksia, karkaskin yhtäkkiä pissaa! Olin juuri käynyt pissalla, pesin käsiä ja silloin se tapahtui. Että tuntui kurjalta. Tätä vaivaa mulla ei ollut ollutkaan, enemmänkin sitä ilmankarkailua ja nopeasti ulostamaan menoa... Että silleen, hieno homma. Nyt oon tehnyt lantionpohjanlihaslikkeitä joka ilta, mutta en tiedä oliko niiden tekemättömyydellä yhteyttä tapaukseen.





Mitä kuuluu?! T. alkuperäinen

Vierailija

Mukava et täältä löytyy vertaistukea.



Synnytin esikois tyttären 04/06.

Minulle laitettiin oksitosiini tippa n. klo 9 aamulla ja tyttö syntyi klo 12.24, 4minuutin ponnistus ajalla.

Kätilö ei kerenny tekemään epparia kun tyttö oli jo maailmassa.

4 asteen repeämät tuli, repesin peräaukkoon päin ja uloin sulkijalihas napsahti poikki. Leikkaussalissa 1h kirurgi ompeli spinaalipuudutuksessa repeämät.

Seuraavan päivän olin vielä tipassa (ravintoliuos että antibiotit tipan kautta) , mut sit 2päivän päästä synnytyksestä nousin ylös ja siitä lähtien toipuminen ollu todella nopeaa.

Aluksi meinas kaasuja päästä karkailemaan mut muuten pidätyskyky on ennalleen. Nyt kun synnytyksestä kulunut 5kk ei mitään oireita repeämistä, et mulla tuli kerralla kuntoon. Et täydet 10 pistettä kirurgille joka mut paikkasi.

Jälkitarkastuksessa kävin äitiyspolilla jossa tarkastanut lääkäri sanoi et hyvin parantunut ja mahdollisesti seuraavassa synnytyksessä voin harkita alatie synnytystä.



Mut silloin synnytyksen jälkeen mietitytti et miksi mulle...jne...

Et helpon raskauden jälkeen sit piti synnytyksessä tapahtua.

mut eniten mua kuitenkin aluksi harmitti vauvalla todettu lonkkavika, jota hoidettiin lastalla 12-viikkoa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat