Synnäri on ihan oma maailmansa!

Vierailija

Kolme kertaa synnyttäneenä on kokemusta, että se synnytysosasto on ihan oma maailmansa. Siellä kulminoituu ihmiselämän suuret tunteet. Toisaalta se on raaka kokemus: kipua, hikeä,verta,huutoa..Mutta se palkinto kruunaa kaiken. Tuntuu kuin maailma olisi hyvin kaukana, kun ikkunasta katsoo ihmisvilinäistä kaupunkia, autot tööttäilevät aamuruhkassa, ihmiset juoksevat keretäkseen bussiin ja töihin...

Synnytysosastolla ei ole kiire mihinkään, vauva määrää tahdin, syödään ja nukutaan ja syödään ja nukutaan...

Tuulahduksen ulkomaailmasta tuo mies ja lapset, jotka tulevat välillä vierailulle.

Muistan aina sen tunteen, kun katselin ikkunasta synnytyksen jälkeen, mietin minne ihmisillä voi olla kiire vaikka täällä on juuri syntynyt SUURI IHME..

Senkin muistan, kun mies ja lapset tulivat hakemaan minua ja vauvaa sairaalasta, ajettiin kaupungin läpi, pelotti aivan se vilinä ja kiire, tuli vaistomainen tarve suojella lapsiaan...

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta nämä tunteet on niin suuria, että niitä on vaikea pukea sanoiksi...Toivottavasti vielä kerran saisi kokea sen SUUREN IHMEEN syntymän...

Sivut

Kommentit (57)

Vierailija

Muistan kun viimeksi lähdimme vauvan kanssa kotiin ja haikeana mietin pääsenkö sinne takaisin enää koskaan. Nyt toukokuussa olisi näillä näkymillä uusi vierailu odotettavissa :) . Minusta oli ihanaa hiihdellä siellä pitkin käytäviä vaaleanpunaisessa aamutakissa ja työntää uutta ja ihmeellistä ihmisenalkua muovikaukalossa. Hoitajat pitivät huolta, ruoka tuotiin eteen, sukulaiset ja tuttavat kävivät onnittelukäynneillä ja elämä oli yhtä juhlaa, mitä nyt öisin ei saanut nukkua tarpeeksi.



Ja synnytyssalikätilöille sanoisin, että kunnioitan ihan hirveästi teidän ammattikuntaanne. On kyllä melkoinen vastuu teillä joka päivä. On varmaan hurjaa lähteä töihin joka päivä ja päätyä sinne keskelle perheiden suuria ja hienoja ja välillä kauheita, mullistavia hetkiä.

Vierailija

Toisaalta on kiire kotiin muun perheen luo, odottaa että pääsee nukkumaan omaan sänkyyn, saa pukea omat vaatteet. Mutta toisaalta taas se ilmapiiri mikä siellä on, pääsee valmiiseen ruokapöytään, ei tarvitse huolehtia pyykeistä, saa tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen...

Nauttikaa niistä muutamasta päivästä, mitkä siellä tavallisesti vietetään, kotona saatte kyllä sitten olla ihan ihan varmasti...

t.ap

Vierailija

nämä i-ha-nat kirjoitukset sai vedet tulemaan silmiin ihan kyselemättä ..

Kerrankin jotain positiivista täällä AV:lla!

Ja kyllä! vauvakuume iski täysillä!

Ja kaikille kätilöille, Kiitos teille, teette arvokasta työtä!

Vierailija

Kiitos ap, kommentistasi. Se hieman kirkasti harmaata päivää. Mutta minä en synnärille pääse kuin lääketieteellisen ihmeen kautta. Ja yleisellä puolella siihen voi kulua vuosia ja taas vuosia. Yksityisten taksoihin ei ole varaa.



Olkaa te onnellisia, joilla on jo lapsia. Minunkin puolestani...

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


tää ap:n teksti oli suoraan kopioitu jostain, oiskohan ollu joku vauvalehden kirjoitus joskus, muistan tuon artikkelin ihan selvästi! ap, jos kopioit toisten tekstejä, myönnä se edes, äläkä esiinny kuin ne olisivat omiasi!




Olisihan tästä keskustelua syntynyt, vaikka olisi laitettu siteerauksissa.

Vierailija

on pieni vauva. Täydellinen elämä, täydellinen riippuvaisuus äidistään. Sen suurempaa ihmettä ja onnea ei voi olla kuin oman lapsen syntymä.

Vierailija

Vapisen kuin haavanlehti ja olen kuin kuumeessa, kun käyn synnärillä ystävieni ihmeitä katsastamassa: kun kerran on siihen ihmemaahan itse päässyt pujahtamaan, sitä vain kaipaa yhä uudelleen takaisin. Eikä oma synnytykseni siis ollut lainkaan peace of cake! Mahdollisimman pian takaisin ammeeseen kellumaan ja tuskissani vaikeroimaan, jahka Luontoäite, Jumala, Kohtalo, Onni tai jokin muu asiasta päättävä taho suosii rohkeaa... Ü

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat