Ystävämme ostaa meille aina hirveästi lahjoja ja kuluttaa niihin paljon rahaa.

Vierailija

Hän on sinkku ja me nelihenkinen perhe. Hän ostaa meille jokaiselle jotakin ja sitten vielä yhteistä. Me ostimme hänelle kirjan ja molemmilta lapsilta sai erilaiset konvehtirasiat. Kun vaihdoimme lahjoja, minulla nolotti. Rahallisesti hänen lahjansa ovat monin vertaisia, mutta meillä ei ole halua eikä varaa laittaa rahaa lahjoihin niin paljoa. Siitä huolimatta asia painaa mieltä ja mietin, olisiko pitänyt ostaa jotain muuta. Että loukkasimmeko ystäväämme. Mitä te ajattelette? Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa jomman kumman osapuolen asemassa. Miltä tuntui?



Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

En tunne huonoa omaatuntoa, koska hän ostaa meille siksi, ettei hänellä oikein ole muutakaan perhettä jolle ostaa ja hän nauttii antamisesta. Hänellä on rahaa ja meillä taas ei, sen hän kyllä tietääkin. Yleensä tämä ystäväni alkaa jo tuossa syyskuussa mietiskellä, josko sitä pitäisi itselleen uusi villapaita, viltti tms. ostaa, jotta tarkenisi talven. Tällä tavalla hän hienovaraisesti antaa minulle eräänlaisen takaportin selvitä hänen lahjastaan helpolla ja halvalla. Olen kova käsityö ihminen ja saan lankoja halvalla anoppini kautta. Minä uskon, että tämä ystäväni on oikeasti joulupukki. Valepuvussa.

Vierailija

olemme molemmat miehen kanssa suht hyvätuloisissa töissä (vauva tulossa keväällä), mutta ystäväpiiriini kuuluu paljon opiskelijoita ja muuten vähän vähävaraisempia tai ihmisiä joiden tärkeyslistalla rahankäytön suhteen eivät lahjat ymmärrettävästi ole ykkösinä (esim. monilapsisia peheitä:).

Annan heille kaikille sellaiset lahjat josta tiedän heidän ilahtuvan, enkä rehellisesti sanottuna ikinä mieti minkäarvoisen lahjan saan takaisin!



Ymmärtäähän sen että ihmiset ovat ihan eri tilanteissa ja esim. opiskelijoiden kanssa sovin tänä jouluna, että vaikka annoin omat lahjani heille, toivoisin, että saisin jotain vauvatavaraa keväällä (ja keväällä voi vaikka sanoa, ettei ole tarvetta mihinkään tms.)

En voisi nauttia lahjasta jos tietäisin,että antaja joutuu kituuttamaan sen seurauksena...

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


ovat vielä nuorimman lapsemme kummeja. Aina kylään tullessaan he tuovat vähintään jonkun kalliin viinipullon. Kummilapselle lahjoja tuli taas kassillinen, sisältö on tietysti vielä arvoitus.



Olen ajatellut, että kukin toimii tavallaan. Heille ei ainakaan ystävyys ole tuntunut olevan siitä kiinni, että annammeko yhtä arvokkaita takaisin. Minusta olisi jotenkin väärin ostaa tälle perheelle (vaikka ovatkin lapsemme kummeja) arvokkaampia lahjoja kuin omille sukulaisillemme.






Olemme erään lapsen kummeja, ja aina silloin kun tapaamme - annamme lapselle myös lahjan. Yleensä hiukan arvokkaamman, kun tapaamme suhteellisen harvoin emmekä aina toimita lahjaa juuri esim. syntymäpäiväksi. Mielellämme ostamme lahjan, josta kuvittelemme olevan lapselle todellista iloa, siinä onko hinta 20 tai 50 tai 100 euroa ei meille ole väliä.



Ongelmana mielestäni on kyllä hiukan se, että kummilapsemme vanhemmat hiukan tuntuvat olevan " vaikeina" lapsen saadessa arvokkaamman lahjan. Ja tuntuu että heidän mielessään on myös se, että heidän pitäisi ostaa myös arvokkaampi lahja meidän lapsellemme.



Toivon vaan, että he ymmärtäisivät että ostamme todella mielellämme lahjan kummilapsellemme - emmekä todellakaan odota saman arvoista lahjaa omallemme - emme itse asiassa lahjaa ollenkaan, koska emme osta lahjoja heidän muille lapsille.

Vierailija

Ovat hyvätuloisia. Sitten kiertävät joulun aluspäivinä kaikkien tuttaviensa luona ojentamassa ovelta viinipulloja ja sun muuta. Eli tämä ei ole lahja, vaan ihan joulukorttiin verrattava tervehdys, he sanovat. Me ajattelemme, että no olkoon. Nettotulonsa ovat varmaan 6000 euroa kuussa, joten ei siinä taloudessa joku 18 euron viinipullo x 20 sukulaista ja tuttavaperhettä tunnu missään.

Mutta kyllä kai nyt jokainen tajuaa, että hyvätuloisemmat voivat ostella parempia lahjoja kuin pienituloiset.

Vierailija

Ja taas varakas ihan höpön! Ei hyvää makua rahalla saa! Ja taas me ollaan varmaan hyvätulosia monen ystävämme mielestä, mutta pankki vie niin tehokkaasti kaikki, että ei meillä jouluna pröystäillä. Ei tehdä kilpajuoksua tästä joulun ajan muistamisesta. Jos tulee paha mieli niin sitten täytyy asialle tehdä jotain.. Meillä ihan suvussa sanottu ääneen, että lapsille ainoastaan ja aikuisille maksimissaan oma tekoista : )

Vierailija

siskon perheeltä lahjaksi ja toivat myös nuoremmalle lapselle pienemmän lahja esikoisen syntymäpäivillä. Siskon tyttö vietti juhliaan muutama päivä sitten ja sai meiltä kymmenen euron leikki imurin ja itse tehdyn mekon. Vähän nolotti mutta sisko vaan sanoi että tottakai ostaa arvokkaan lahjan jolle paljon käyttöä kun heillä on varaa eikä odota että me ostettaisiin heidän alpselle yhtä arvokasta kun ollaan köyhempiä ja että se antamisen ajatus on tärkein ja se että on mietitty mistä saaja ilahtuu. Toisilla on varaa antaa arvokaampaa eikä se halvempi lahja ole yhtään huonompi jos on ajatuksella mietitty.

Vierailija

Itse toivon aina saavani itse tehtyjä lahjoja lapselleni. Niistä näkee, että ne on saajalleen ajatuksella ja vaivalla tehtyjä, eikä vaan hätäpäissään kaupasta jotain haalittu!

Vierailija

Vanhemman tyttaremme kummit ovat varakkaita ja aina kaydessaan tuovat 9v tyttarellemme lahjan/lahjoja, tuovat yleensa myos 5v pikku siskolle jotakin ja meille suklaata, viinia tms.



muutama viikko sitten veivat molemmat lapsemme omien lastensa kanssa Disney on Ice tapahtumaan, josta tytot tulivat kotiin kadet taynna tuliaisia, molemmat olivat saaneet ostaa jaahallista popcornia, karkkia, jotkut omavalintaiset lelut/muistot ja sen jalkeen viela olivat vieneet lapset lelukauppaan josta jokainen lapsi oli saanut valita max. 20 euroa maksavat lelut itselleen. Todella kivaahan tuollainen on, varsinkin kun se tulee taysin pyyttettomasti eivatka todellakaan odota vastalahjaksi mitaan. Ystavani on sanonutkin etta heille ei tarvitse ostaa mitaan lahjoja eika heidan lapsilleen koska saavat muutenkin ihan liikaa sukulaisislta. ystavani sanoi etta haluaa ilahduttaa lapsia kun heilla on siihen mahdollisuus ja nakee kummilastaan aika harvoin.



Nytkin toivat viime viikolla ison kassillisen lahjoja meille kaikille, kummitytolle 9 pakettia ja pikkusiskollekin kolme, meille kasintehtya suklaata, viinia ym.



Me olemme ratkaisseet asian niin etta emme ala kilpailemaan lahjojen antamisessa vaan lapset lahettavat itse kummeille jotakin pienta. Heidan lapsilleen emme osta yleensa mitaan. Tana vuonna molempien kummit saavat kalenterit jotka on painettu lasten koululla ja molempien lasten kuva on kalenterissa eri kuukausien kohdalla, lisaksi tytot ovat itse tehneet kummeillensa kynttiloita ja valokuvakehykset joihin laitoin tyttojen kuvat.

Vierailija

Olen itse ottanut sen linjan, että en ala tuohon lahjarumbaan. Sukulaisille sanoin, että en halua mitään lahjoja. Se myös tarkoittaa, että en itse osta kenellekään muulle lahjoja kuin omalle miehelle, omille lapsille ja tietty kummilapselle. Jos joku on ostanut minulle jotain en ole yhtään pahoillaan kun en ostanut heille, sillä olenhan ilmoittanut että en HALUA lahjoja. Olemme joulun oman perheen kanssa, mutta jos mukana olisivat myös esim. isovanhemmat, ostaisin heille jotain pientä.( Tämä joulu oli tiedossa, että olemme vain oman perheen kesken.) vaikka he kyllä ostavat aina jotain arvokasta. Mutta se on heidän valintansa. Meillä ei ole tapana ystävien kesken ostaa lahjoja toisille.

Vierailija

ja kun muutoin niitä hankittaisiin omille perheenjäsenille, niin niiden puuttuessa hän panostaa sitten ystävien lahjoihin.



Uskoisin, että ainakin suurin osa sen kaltaisista ihmisistä ymmärtää ja hyväksyy sen, ettei heille osteta esim. 100 ¿ lahjaa..

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat